keskiviikko 29. helmikuuta 2012

TARINA VOL 1

Tein tän kokeilu mielessä (oisin tietty voinu antaa mielikuvituksen virrata tuhat kertaa nopeemmin, mut katotaan nyt et haluutteko jatkossa edes nää lukea tämmösiä _joskus_ ?)



Avaan silmät, aurinko paistaa läpi verhojen. Mutten minä hymyile. Yleensä hymy tarttuu huulilleni, muttei tänään, ei pitkään aikaan.
Tämä on jo kolmas vuosi tätä hullunmyllyä. Välillä mietin kuinka jaksan herätä joka aamu tähän samaan oloon. 

Rutistan itseni viimeisillä voimillani sängystä ylös. Tunnen kylmän viiman kulkeutuvan lävitseni. Tunnen sen saman hyökyaallon paiskautuvan vasten kasvojani. Tiedän kohtaavani joka aamu sen saman sodan, samat kylmät pettyneet katseet. "Elina aamupala on pöydässä, annoksesi on tässä" äitini, en tiedä kuinka häntä kuvailisi. Äiti kantaa koko perheemme ylpeyttä ja kunniaa. Minä taas olen häpeäpilkku, sairas hirviö. 

Istun ruokapöytään siihen samalle kuluneella tuolille johon olen istunut viimeiset kuusitoista vuotta. Viimeiset kolme vuotta se sama tuoli on aiheuttanut sisälläni kauhean myrskyn, tunteiden aallon. Ruoka joka on ollut edessäni on saanut minut joka ikinen kerta kyyneliin. Äiti jonka silmäluomikaan ei liikahda ennen kuin olen tyhjentänyt lautasen."Elina olet pyörittänyt sitä lusikkaa puurossasi jo 20 minuuttia, nyt vauhtia"  olen melkein vääntämässä itkua, kuusitoista vuotias tyttö enkä minä silti osaa syödä. Olisin halunnu paiskautua lattialle niin kuin joku pieni lapsi.


Viimein lautanen oli tyhjä jä äidistä paistoi tyytyväisyys.


Paiskasin oven kiinni lähtiessäni kouluun. Tällä kertaa kuljen toista reittiä, en jaksa nähdä kavereitani. Metsikön läpi kestää 10 minuuttia kauemmin muttei se vaivaa mua. Ensimmäinen puska oikealla, käännyn monta kertaa ympärilleni ja varmistan ettei kukaan ole lähettyvillä. Ja rutiininomaisesti nopeasti työnnän sormeni kurkkuun ja vapautan itseni. Tästä on tullut jo tapa, joka päivä aamupalan jälkeen. Tämä puska on piilottanut monen monet salaisuuteni. Voisin vieläkin jopa nimetä viikon takaisia ruokia maasta.  Voi kyllä, kyllä minua kuvottaa että pystyn tälläiseen, muttei hirviö anna minulle muuta vaihtoehtoa.








Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

eikö niin..?







Nämä 700 kaloria tappavat minut sisältäni. 
Ja vielä minun pitäisi syödä... Miksi menin mutustelemaan aamulla?
Nyt joudun kärsimään siitä...

ps. olen kyllästynyt olemaan yksin näiden ajatusten kanssa, 
joten rohkenin ilmoittautumaan vertaistuki ryhmään pääkaupunkiseudulle, joka alkaa ensi viiikolla. 


edit// tuon 700 kalorin jälkeen menin vielä huvikseen syömään jugurttia, pilttiä.. oksensin..??!?!
Lähdin salille ja huimaukseen asti kulutin puolessa tunnissa 300 kaloria.  
Nyt meinaan pyörtyä tähän näläntunteeseen... enkä jaksa, meen syömää >:(

tiistai 28. helmikuuta 2012

itkua ja ahdistusta

Silmäni täyttyvät kyynelistä. Kuuntelen isän toruja siitä kuinka en osaa järjestää menoja. Kuinka mun pitäis kulkea sen pillin mukaan. Olen monta kertaa pyytänyt koirani muuttavani luokseni mutta ei. Minun täytyy juosta uudesta kodista vanhaan kotiin silloin kun isä ei ehdi koiraa käyttää. 

En tiedä mikä siinä on, miten se saa mut aina itkemään. Kuulenko totuuksia hänen suustaan ja murrun? Isä heittää minut ja kamani kerrostalon rappuun, silitän takapenkillä istuvaa koiraani, halaan, suukotan ja itken hiljaa. Kylmiä kyyneliä valuu poskeani pitkin. 
Isäni ei huomaa. Astun autosta ulos. "tuliko kaikki!?" en saa ääntäkään ulos kun katson vinkuvan koirani katsetta auton ikkunasta. Itku kurkussa sanon vaivihkaan "joo" ja isäni jää ihmeissää katsomaan rapun eteen kun poistuin kyyneleet silmissä hissiin. 

Mun piti syödä jo lähes tunti sitten, nyt tuntuu kuin nälkä olisikin kadonnut, ruoka ei olisikaan enään sallittua. Mutta keräsin itseni ja aloin silti tekemään sitä lämmintä ruokaa. kyyneleet silmissä laitoin perunarieskan päälle ananasta, tonnikalaa ja sinihomejuustoa. Kuin pizzaa mutta paljon terveellisempää.  Kaiken tämän lisäks, aamupalani koostui murosta ja piltistä... mä oksensin osan pois.. en ymmärrä itteeni.

En tiedä johtuuko tämä kauhea tunnemylläkkä siitä koska tänään tiedän nukkuvani virallisesti yksin ekaa kertaa asunnossani.
Nyt pitkään aikaan kukaan ei ole vierailemassa. Pelottaa, ei edes siskoni jaksanut tulla tänään. Olen ostanut uusia leffoja tänne, mm. täydelliset naiset 3, L-koodin eka tuottari ja Good luck- leffan.  
Viime yö oli täysin sekava. Näin jatkuvasti unta Viltsusta. Kuolen tähän tiedottomaan tilaan,
en tajua miten mä kestän. Se on mulle kuitenkin samaan aikaan, paraskaveri.

maanantai 27. helmikuuta 2012

pientä muutosta ja terveellisemmät elämäntavat

Tuntuu kuin kaikki hajoaisi pala palalta. Askeleen taas lähempänä normaaleja syömisiä. Takana kaverin seurassa syöty kanankoipi, riisiä ja karkkia. Miksi nämä onnelliset asiat saavat minut hajoamaan? Pelkään parantua, parempi tie näyttää niin vaaralliselta. Eikä se houkuttele samalla tavalla kuin sairas tie. Mikse? Mikä tässä paskassa on niin kiehtovaa että tähän haluaa jäädä? Tämä ei tuo mitään erikoista leimaa otsaan. Tämä leimaa vain sääliä ja tuskaa. En halua tätä leimaa.

Voinko mä taistella? Välillä mä todellakin pystyn kuvittelemaan itseni terveellisen aamupalan äärellä, lounaan äärellä, päivällisen äärellä ja lopuksi hymyillessäni iltapalaa syödessä onnistuneesta päivästäni.

Mä haluan parantaa mun ruokatottumuksia, rikkoa näitä pakkomielteitä. Joten laadin itselleni uusia sääntöjä.
Joita varmasti pystyn noudattamaan.

tää kroppa näyttää oikeasti _hyvältä_  <3

  • Aamupala herättyä. Kahvia, muroja/ 2 leipää
  • Aamupalasta 4-5 tunnin päästä jotain 300 kalorin edestä
  • n. klo 17-18 jotain lämmintä ruokaa hieman
  • Iltapala ennen 22 Hedelmä ja jugurttia/muuta kevyttä.
  • JOKA PÄIVÄ 100 vatsalihasta
  • VÄHINTÄÄN kerran viikossa salikäynti
  • Tervehtyessäni palaan fudiksen pariin ja treenaan säännöllisesti
  • HUOM päivässä sallittu vain kaksi leipää !
  • EI karkkia, EI sipsiä, EI noutoruokia , jäätelö pahassa tilanteessa ok
mua pelottaa, mutten mä jaksa enään pelätä.
 Sovittiin Viltsun kanssa.. tai viltsu ehdotti ettei enään pidetä yhteyttä,
koska se tietää kuinka mua sattuu vain pelkkä intiimi suhde.
Mä anelin sitä jäämään mun viereen vaan kaveriks.
"Anteeks mä en pysty olla sulle vaan kaveri..."
hetken mä tunsin sen pienen kyyneleen vierivän poskeani pitkin.
Ja sitten mä en enään tuntenu mitään.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Millon mä pystyn syömään jotain kunnolista? Oikeaa ruokaa. Ei ikimaailmassa onnistu nyt yksin. En pysty alkaa kokkaamaan itselleni kanaa ja riisiä koska pelkään syöväni koko pannullisen.
Joten "turvallisesti" oon syönyt aamulla pari suklaa palaa, myöhemmin napsinut sipsejä kulhosta, syönyt karkkia odottaessa bussin tuloa ja lopulta en ees uskoltanu ottaa sitä pussukkaa kotiin joten heitin sen kaupan roskakoriin.. en oo edes uskoltanu syödä leipää tänään?! Odotan siskoani, ehkä pystyn syömään jotain leipää iltapalaksi seurassa yms.

 mä en ymmärrä miten toi näyttää NOIN tyhjältä verrattuna siihen et mä hiki otassa raahasin kahta saamerin painavaa kauppa kassia tänne kotio? Tosin ostin shampoot yms, kuivatarvikkeita.

nää sipsit ootti mua omalla kämpillä... hirveetä tuijottaa niitä koko ajan.

kävin apteekissa myös. ostin panadolii ja hain lisää rauhottavia.

 mä en voinu ohittaa sitä "ummetukseen" hyllyä..  max annos päivässä on 4, mutta kokeilin nyt 3:mella. 
Ku en ny oikeestaan edes kärsi ummetuksesta :-D
 Oottelen siskon tuloa ja valitsinki tähä meille jo vaihtoehtoi joita voitais alkaa katteleen. Helpottaa ettei tarvii yksi olla tätä yötä, näiden ajatusten kanssa.

huomenna kolme tuntia töitä..

 

lauantai 25. helmikuuta 2012

well hellouu Bulimia, hellouu pain

Mä en voi uskoa tätä että mä olen jo toista kertaa sua vastassa. 
Kumartuen sun luokse, nöyrtyäkseni sun tahtoon. Kerta toisensa jälkeen. Mä todellakin uskoudun sulle. Sillonkun tunnen lihoavani, eli joka ikinen kerta.  
Aamupäivästä napsin sipsejä, ajattelin ettei se mitään koska muuta en ollut syönyt, iltapäivällä napsin hapankorppuja perä perän jälkeen kuusi oli hyvä summa. Nälkä jatkui, otin viimesen jätski palan ja siitäkö Buu(bulimia) innostuikin. Siinä tilanteessa olisin satakertaa mielummin kuunnellut Anaa..
mulla on niiin tuo olo............ 
Tiesin tän sekavan tilanteen tulevan sekunnissa ja tässä sitä ollaan lohtua vaille kirjottamassa tätä paskaa paniikissa jota en ikinä ois halunnu kirjottaa.. nyt kuulen takaraivossa lääkärini sanat "nyt heti otat sen max annoksen rauhottavia!!!" mutta vahvemmin kuulen itseni "nyt käyt kaapit läpi ja etsit sen terän, yksi mättö, yksi viilto" Tämä pahin myrsky iski kolmen rivin suklaan jälkeen.  Miten voin tuntea näin vaikken oikeata ruokaa olekaan syönyt?! ja kaksi kertaa oksentanut?!

Nyt tappelen itseni kanssa. Mulla on tasan kaksi minuuttia aikaa selvittää pääni kun revin höylästä irti terää..
Kaksi minuuttia aikaa tajuta etten mä todellakaan ole nyt tekemässä tätä.

Kaksi minuuttia on liian vähän.
Mä vaan rukoilen nyt jonkun ihanan soittoa..
tai  ovikellon ääntä.



hiljasuus...

perjantai 24. helmikuuta 2012

hating yourself is the worst thing you can do yourself


 Uskolsin sujauttaa nämä viime kesän shortsit päälleni. Ne menivät. Olin aivan varma etten saa niitä edes kiinni. Helpotuksekseni ne sujahtivat jalkaani paljon mukavemmin kuin heinäkuussa.




On monia asioita joilla voi satuttaa itseään, mutta itsensä vihaaminen on pahinta jonka voit tehdä itsellesi. Nyt kun katson itseäni. Sisältä sekä ulkokuortani. Tahtoisin itkeä ja kysyä vain miksi? Koska vihaan itseäni, on ainut vastaus. Siksi ansaitsen nämä ikuiset arvet, ulkoisesti sekä sisäisesti. Siksi en muka ansaitse syödä. Siksi mun täytyy laihtua alle 40 kiloiseksi, koska vihaan itseäni?! Mistä tämä viha kumpuaa?
 tämä ei ole tämän näkemisen arvoista....

Käteni tänä päivänä. Viillot ovat syntyneet toukokuussa 2011.. siinä ne vieläkin ovat.


Lakatkaa rakkaat vihaamasta itseänne ! Viiltely ei koskaan tuo sitä helpotusta, pikemminkin se jättää näkyvät arvet ja tuskan sisälle. Jos voisin perua nämä jäljet tekisin sen, nyt kannan niitä mukanani. Näiden kanssa oppii elämään, mutta en haluaisi muistella niitä joka ikinen päivä.

Te olette kauniita, arvokkaita. 
 Uskokaa mua. 
Mä tiedän mistä mä puhun. Haluan olla tässä,
auttaa ja tukea teitä.  Ei asioiden tarvitse päättyä näin.

Tää on teille 
"Tahdon elää niin etten vanhana mä joudu katumaan, tahdon elää, löytää sateenkaaren päästä satumaan, tahdon tanssia ja laulaa, tahdon itkeä ja nauraa, tahdon elää. Tahdon elää."

torstai 23. helmikuuta 2012

I don't deserve to eat

Tunnen sen pienen ahdistuksen palasen kurkussani. Vaikka nielen,
se ei lähde pois. En pysty käsittelemään näitä vaikeita asioita sisälläni. Haluaisin vain unohtaa, kaiken pahan. Unohtaa koskaan olevani masentunut, syömishäiriöinen, epävakaa. Viime päivinä olenkin unohtanut. Nyt en tiedä kuka olen. Tyhjyys on pahin tunne.

Viltsu, Susa, Marianne.. heiltä kaikilta olen  kuullut kuinka yöllä puhun unissani. Pyörin tuskaisena. Yöllä kun en tiedosta se ahdistus valtaa mut. 

Rinnassani on outo tunne. Kun nousen sängyltä ylös tunnen huoneen pyörivän. Kun suljen silmät tunnen lattian häviävän altani. Kuitenkaan en pyörry, kaikki on hyvin. 

Tiedän kun kaksi vuotta sitten minut valtasi se kauhea tunne, tunnen kuinka se sama tunne tekee vyörymistä sisälläni. 
Valloittaa pääni. Käskee minun valehtelemaan läheisilleni, teen sitä taas. Luulin sen loppuneen. En haluaisi salata asioita, valehtelevani. Heille jotka haluavat minun nousevani jaloilleni.
Pelkään kai vain tuottavani jatkuvaa pettymystä.

Teillekkään, en edes itselleni voi myöntää totuutta. En ole edes pystynyt sanomaan sitä blogissani ääneen. En halua nähdä niitä sanoja. Voin hyvin tai toisin sanoen anoreksiani ääni voi hyvin. Tunnen kuinka se tämän koko viikon on tehnyt tuloansa. Kuiskannut hiljaa korvaani "minä vahvistun päivä päivältä, nauti nyt kun vielä voit, minä rakastan sinua taas" Vihaan sinua, kuulitko?!

tää tunne ei vaan jätä mua rauhaan..
Haluaisin repiä itseäni niskasta. Tajuta kuinka maa lähtee jälleen altani. En pysty. Ruoka vain oksettaa minua. Kävelen jääkaapille ja suljen sen ottamatta sieltä mitään. Kurkotan leipä pussiin mutta jokin vetää mun käden takaisin. Olen syönyt tähän asti tänään 300 kaloria maximissaan. Nyt kun kirjoitin ton mua alko ahdistamaan, tunne siitä kuinka se on liikaa. Ajatuskin yli 800 kalorista päivässä saa mut sekaisin.

En osaa olla huolissani omasta voinnistani. Olen jo kaksi kertaa peruuttanut psyka-aikani. Ei mun tarvitse. Voin hyvin. En jaksa syödä lääkkeitäni enään. Seuraavasta psyka-ajasta ei ole tietoakaan, koska poli muuttaa. Pärjäänhän mä omillani? En edes kehtaa mennä sinne tälläisenä.


Kuinka tää voi tuntua näin pahalta ?

maanantai 20. helmikuuta 2012

haluan nähdä meren ja tuntea sen vapauden

Heippa, tulin vain ilmoittamaan että lähden tänään risteilylle Ruotsiin Mariannen kanssa <3 Toivon et matkasta tulee ikimuistoinen.  Eilinen ilta vietettiin Mindyn ja Mariannen synttäreitä. Onneks tää olotila ei oo ihan järkyttävä ku pitää siihen baattiinki nousta tänään (mun onneks me ei olla varattu mtn buffetteja yms, pelastun siis siltä)... Hauskaa viikkoa muruset !
sinne menossa <3

lauantai 18. helmikuuta 2012

ASUNTO- ja KYSYMYSVASTAUS postaus :)

Tässä toivottu ASUNTOPOSTAUS ja asuntopostaus kuvien jälkeen vastaukset kysymyksiin kuvien keran !

olohuoneen ikkunasta otettu kuva

Eteinen ja ulko-ovi. Kuva ei suostunu kääntymään :(

kylppäri, kuva ei suostunu kääntymään.

ruokailutila ja väliaikainen datausnurkka samassa :D

olohuone  ja ruokailutila takana

kuva olohuoneen ikkunasta :)



Marianne ja makuuhuone :)

kuva ei suostu kääntymään. keittiö ovelta päin.

keittiötä

kulta rakas <3

 
Sitten kysymysten pariin...

otettu n. 2,5kk sitten.

Miten sä pärjäilet?
Tällä hetkellä paremmin kuin johonkin aikaan. Heikkoja hetkiä tulee ja sortumis vaaroja itsensä satuttamiseen. En voi hyvin, mutten todella huonostikkaan. Koska tällä hetkellä mulle rakkaat ihmiset on tukenu mua paljon <3
 
Oksenteleks sä nykyää enemmä vai vähemmä?
Huomattavasti _vähemmän_ niiku tuosta rastitaulukosta oikealla näkee. Onhan ne vähentyneet. Koska "ennen" viikossa rasteja kerty n. 6-10 ja nyt ehkä n.2-6
 
Mistä sä löydät noi ihanii kuvii? x3

Kaikki mun kuvat on yleensä wehearit.com:ista :) ellen oo itse kuvannut, sillon maininta siitä :)
järkytys... n. puol vuotta vanha kuva.
  
Minkä ikäne oot?
Oon syntynyt 1993 ja vielä 18, pian 19.
 
mikä on ollut sun elämän onnellisin hetki ?
Mietin hetken, mutta ensiksi mun pikkuveljen syntymä vuonna 2006 <3 ja Koiranpennun saaminen viime heinäkuussa <3
 
Laihdutuksen alussa. 2009

miten aloitit laihduttamisen ja milloin huomasit sen menevän liian pitkälle?
2009 vuoden alusta. Se oli ekaks niin viatonta.. huomasin sen menevän pitkälle 2009 syksystä kun amis oli alkamassa ja jätin silloisen poikaystävän koska en pystynyt laihduttamaan hänen seurassaa niin hyvin.... ja kaikki pyöri liikunnan ja ruuan ympärillä.
 
Minä n. yksi vuotiaana.

ja kysyisin missä kuussa oot synytynyt ? =) 
Maaliskuussa :)
 
Miten/mista syystä sulla alkoi syomishäiriö?
Varmasti perhekuvioista johtuen, riitelystä ja vanhempien huonot välit. Isäpuolen kommentit "kannattaisko kattoo mitä syö ettei ala pötsi kasvaan" ja ystävien välirikosta...


Näetko sen enemmän elämäntapana vaiko enemmän jonain, josta ei pääse irti? Näetko sen ihan oikeasti sairautena vai jotain siltä väliltä?
Simppeli kysymys, mutta kun sitä alkaa pohtimaan se muuttoo haastavaksi. Pitkään oon ollu kielteinen "sairauttani" kohtaan. Osittain vieläkin. Myönnän sairastavani sh:ta. Mutta välillä taas kyseinalaistan sen ja alan nauramaan ammattiauttajien edessä "haha hei kattokaa mua?? Mulla ei oo mitään ongelmaa ei todellakaan" Valitettavasti välillä tuntuu että tämä on elämäntapani vaikkei se saisi olla niin. Oon vaan niin kaavioitunut ja tottunut tähän samaan tuskaan ja ahdistukseen.
Tuntuu ettei tämä irrota otettaan koskaan.



Mitkä on sun tulevaisuuden suunnitelmat esim. opiskelujen ja ammatin suhteen? Eli mikä haluisit olla isona?
Valmistun lähihoitajaksi tämän vuoden puolella (ellei nyt tule jotain estettä) Haluaisin kuitenkin voimavarojeni mukaan  lähteä myöhemmin opiskelemaan mm. Tampereelle sosionomiksi.
 
Minkälainen perhe sulla on? 

Rikkonainen. Asuin tosi pitkään isäni ja pikkusiskoni kanssa. Äiti asu eri osoitteessa uuden miehen kanssa, minulla on puolpikkuveli. Sisarukseni ovat siis 17 ja 5- vuotiaita.
Isäni on narsistinen ja äitini on herkkä ja huolehtivainen. He ovat kuin yö ja päivä.

Oletko siis bi- vai homoseksuaali?
 Olen bi, jos täytyy jotenkin luokitella. Ajattelen että rakkaus ei katso sukupuolta yms.


kun oot nyt muuttamassa pois kotoa, niin asuitko sun äidin vai isän kanssa?
Asuin isäni kanssa ja nyt siis omassa "lukaalissa"

minkälaiset välit sulla on nyt sun isään? (kun aiemmin ei ollu vissii kauheen hyvät)
entä äitiin?

Nyt paremmat, tosiaan se vaihtelee todella nopeasti riippuen isäni päivästä ja hänen mielialastaan. Äitiini minulla on todella hyvät välit, ei kuitenkaan puhuta ongelmistani tai sairaudestani enään hirveästi.

Elokuussa otettu?
minkälaisessa hoidossa käyt?.. kun oon ymmärtäny että kävisit ainakin keskustelee psykologin? tai jonkun muun kanssa? :)
Psykologilla käyn ja olen vieläkin kirjoilla syömishäiriöklinikalla mutten ole käynyt siellä valovuosiin eivätkä he ole ottaneet edes minuun mitään yhteyttä. 
Suunnitteilla olisi dialygtinenkäyttäytymisterapia (DKT) 

Ehkä minäkin vihdoin uskaltaudun kommenttoimaan tänne :D mut siis haluaisin tietää (kaikki edellä mainitut) ja sit sun ja sun siskos väleistä, mutta ois myös kiva tietää mistä sä tunnet sen Viltsun ja minkälaiset teiän välit?
Mun ja mun siskon välit ovat todella hyvät. Ennen ne olivat ehkä vähän eteiset mutta nykyään mun sisko tietää musta melkein kaiken, se jopa löys tän blogin ja luki vähän muttei halunnut lukea enempää. Vaikka tietää osoitteen koska, olemme sopineet että kerron hänellä tästä edespäin kaikki <3 Viltsun ja mun välit on taas todella sekavat, molemmat tykätään toisistamme, muttei Viltsu ole valmis suhteeseen, Viltsu on siis poika. Viltsu on myös ehkä hieman mustasukkanen välillä musta kun pystyn kertomaan hänelle mun jutuista ja ihastuksista. Viltsu on mulle ku paraskaveri mutta samal aikaa paljon muutakin, todella tärkeä <3
  
Mikä sai sut alottaa kirjoittamaan blogia?
Olin aluks lueskellu tosi paljon muiden blogeja ja sitten totesin etten voi purkaa minnekkään mun tunteita ja ajatuksia joten aloitin silloin blogin. Muutenkin rakastan kirjoittamista.

Millaista musiikkia kuuntelet?
Aivan laidasta laitaan, tykkään kuunnella radiosta yleensä iskelmää, voicea ja nrjtä.
 
Mistä saat voimaa, mikä saa sut iloiseksi?

ystävät, mun koira ja tulevat mukavat reissut yms.
 
Oon suhteellisen uusi lukija, ja mulle on jäänyt epäselväksi, että kuka tää Viltsu on?
Tuonne aikasempaan jo vastasinki tähän. Viltsu on siis poika, joka merkkaa mulle tajuttomasti. Tutustuin Viltsuun mun exän kautta joka on siis Viltsun hyvä kaveri...


Kuka julkkisnainen on susta kaunein?
 Adele, Angelina Jolie, Olssen kaksoset. Lista jatkuis varmasti vielä. Ja salattujen elämien Heidi.

Kuinka pitkä olet?
n. 158cm


Tällä hetkellä näytän tältä. Tuo hame ei menny mun päälle viime helmi-toukokuussa.
voitko kertoa painoasi/bmi:täsi?
Harkitsin jo hetken että menisin vaa'alle koska niin moni on tätä kysynyt. Nyt tässä ei kuitenkaan ole vaakaa, toiseksi en oo valmis astumaan vaa'alle :( Pelkään sekoavani. Silmäni näkevät itseni 60 kiloisena. Kuitenkin veikkaan että painan 50kg-> ?


2010 n. 45kg nykytilanteeseen tässä kuvassa on eroa rinnoissa. Nyt isommat rinnat...
Mikä on kevyin ja painavin painosi?
Painavin painoni on varmaankin 55 kiloa ja kevyin 43.9 kiloa.
n. 44 kiloa 2010 en usko että näyttäisin tällä hetkellä tältä...

Voitko valaista vähän kuka tämä D oli? On mietityttänyt muutamien postaustesi jälkeen...
D (tyttö) Kuului minun ja Viltsun kaveripiiriin, myös D kärsi masennuksesta, en tuolloin tietänyt että niin pahasti, tapasimme syksyllä sattumalta samalla osastolla jolla olimme jonkun aikaa. Tutustuimme entistä paremmin. Dstä tuli mulle läheinen ja mietin aina kuinka hän voi. Vähän ennen joulua Dn äiti löysi hänet kotoaan kuolleena... en voi puhua enempää koska kyyneleet tunkeutuvat silmiini.
 
ja muistatko milloin oksensit ekan kerran ja miks? 
Tää on niin tyhmän kuulosta, oksensin ekan kerran koska olin kuullut kaveriltani hänen oksentavansa joskus joitain herkkuja pois, joten minä tyhmänä joskus seiska luokalla kokeilin miltä tuntuu oksentaa ja söin nopeasti yhden muffinssin ja join vettä ja menin vessaan.. tuolloin en uskonut oikeasti sairastuvani myöhemmin.


Miltä se tuntui? 
Ekan kerran se tuntui jännältä, kuin olisi oppinut jonkun uuden hyvän taidon. Nykyään en erota sitä edes melkein hampaiden pesusta, tuntuu liian "normaalilta" toiminnolta.. :(


tällä viikolla otettu kuva 2012
kauan oot sairastanu masennusta?
Masennusta oon sairastanu seiska luokalta asti ja paniikkihäiriö oli tuolloin myös vahvana.  Eli 6 vuotta :(

Pelottaako sinua kuolemanjälkeinen elämä?
Ennen joo, nykyään ei oikeastaan, asiassa pelottaa vain se että tunteeko silloin vielä tuskaa, kipua ja ahdistusta?
 
Mitä lääkkeitä syöt? 
Seronil ennen 40mg, nyt 20mg päivittäin(masennukseen). Ataraxia päivässä 2-4 (rauhoittava, auttaa unensaamisessa) Ketipinor tarvittaessa ahdistukseen 50mg päivässä.


jos joku toteuttaisi sulle nyt yhden haaveen, mikä se olis? 

Varmaankin joku ihana reissu, ensimmäisenä laihtuminen tai että olisin edes tyytyväinen itseeni. Vastakkaisena paraneminen ja parempi elämä.

Miten asut, yksin, kaksin? Kerrostalo, omakotitalo? Miten haluaisit asua?
Nyt asun yksin. Kerrostalossa, 45 neliötä. ilman parveketta :)
Myöhemmin haluisin asua isossa omakotitalossa seurustelukumppanin kanssani ja lasten :)

Minkälainen viikonloppu tulossa?

Eilen perjantaina pikkusiskoni ja hänen poikaystävä oli yötä mun luona, tänään Marianne tuli mun luokse ja lähtee vasta keskiviikkona takaisin kotiin ja Mindy tulee tänne tänään kanssa, huomenna mennään juhlimaan heidän kummankin 19v synttäreitä :)
 paljonko painat tasan tarkkaan tällä hetkellä?
En tiedä... veikkaan jotain 50kg-> 


3 ihaninta asiaa elämässäs? 
Ystävät, perhe ja koirani.


3 parasta asiaa sun luonteessa JA ulkonäössä?
Huumorintajuinen, sosiaalinen ja luotetta.
Hmm.. ruskeat silmät, hiukset ja huulet.

3 huonointa asiaa sun luonteessa JA ulkonäössä?
Äkkipikainen, päällepuhuja ja huomionhakuinen.. :D
Reidet, leuka ja posket.
 
mikä oot ammatiltas? 
Valmistun lähihoitajaksi


sun lempi artsisti ja bändi? 
Ei oikeastaan ole, kaikki tunteita herättävä musiikki ja menevät biisit.
 
pidätkö ikinä mässyttely päiviä? 
Todellakin.. itseasiassa melko usein :D
 Mitä sä pelaat? :)
Jalkapalloa
 Miten saat ittes oksentamaan? Ite oon koittanu mutta en onnistu.. kerran olin ihan ähky että oikeesti oksetti ja olisin vaan halunnu oksentaa mut sit vaan yökin varmaan 20kertaa enkä saanu itteeni oksentaa :( Tyhmä kysymys, mut voisitko neuvoa?
En tiedä pitäiskö sanoa "anteeks en halua neuvoa" mutta tosiasiassa toimisin erittäin väärin jos jakaisin neuvoja.. ei ikinä, EI IKINÄ kannata aloittaa sitä hommaa. Se on semmonen helvetti josta on vaikea päästä eroon. Se pilaa kaiken, hampaista lähtien.
2008 Mariannen kanssa särkänniemessä, masennuksen kourissa mutten vielä SHn.
 
missä oot töissä?

Mun oman alan firmalla, teen keikkoja eri lapsiperheisiin.

Heips! Ajattelin tulla kysymään neuvoa SH:n kanssa siis. Miten saat (olettaen että saat) pidettyä itsesi aisoissa, etkä syö? On itselläni ollut tälläistä alkutaipaleen ahmimista joten olisi mukava tietää :) 

Hmm.. vähän sama vastaus kuin tuohon oksentamis vinkkiin. En halua antaa vinkkejä syömättömyyteen, enkä oikeastaan itsekkään pysty olla syömättä vaikka kuinka haluaisin. Ahmintaan sinäänsä kunnollinen ruoka ja säännölliset ruoka-ajat oikeasti estää ahmimista :)