lauantai 7. tammikuuta 2012

Huominen voi olla viimeinen päivä

Tää tulee nyt suoraan spontaanisti mun sydämestä ja tän hetkisestä vihanraivo- tunteesta. 

Mä vihaan koko syömishäiriötä!!!! VIHAAN sitä kuinka se saa meidän näkemään väärin, kuinka se saa ryöstettyä meidän elämän. Ajattelemaan että laihuus on tärkeintä... se menee kaiken edelle. MENEEKÖ?  Niiku ootte huomannu viime viikkoina mun elämän järjestys on menny täysin uusiks. Pari viikkoa sitten mun ainot tavoite oli laihtua ja laihtua ja kuolla. Mulla ei ollu aikaa muulle. MÄ KADUN NIITÄ HETKIÄ. Silloin kun mä juoksin ulkona, tai kun mä oksensin vessassa tai kun  mä jätin juhlat välistä vain KOSKA joutuisin syömään jotain, silloin mun rakkaat ystävät ois ehkä tarvinnu mua. Mä oisin nähny ne ja ollu niiden kanssa. Yhdessä. KOSKA NYT jos koskaan on se aika jolloin täytyy elää, ja kokea. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Anoreksia ei _ikinä_ tule antamaan sulle sitä samaa rakkautta mitä sun ystäväs antais. 

Mua itkettää ja kaduttaa, miksen mä voinut tajuta. MIKSI mun tajuamiseen tarvittiin luopua D:stä?! Niin moni meiän kaveripiirissä on nyt heränny.  Jokainen päivä kuuluis elää kuin viimeinen, koska oikeasti koskaan ei tiiä mitä tapahtuu, koskaan ei tiiä milloin on viimeinen päviä kun sä rutistat sun parastaystävääs. 

Mä en ole vielä terve, enkä tule olemaan pitkäänkään aikaan. tuun varmasti häröilemään ja kamppailemaan tätä paskaa vastaan monta kertaa, mutta MÄ TIEDÄN mikä on tärkeintä tällä hetkellä. Mä tiedän ettei elämän kuulu olla tätä. Koska nyt kaiken tän surun rinnalla laihdutus ei hetkauta mua paskanvertaa. Mä lihoisin vaikka kuinka monta kymmentä kiloa jotta saisin D:n takaisin. 

Mä haluun et te ymmärrätte, mä haluan että hetken miettisitte tätä tilannetta ja sitä MIKÄ on oikeasti teiän elämässä tärkeää.
Mä en haluu enään ikinä itkeä kenenkään rakkaan arkkua vasten.  Enkä halua että kukaan itkee munkaan arkkua vasten 
 ennenku me ollaan eletty.

piste.  
Kirjotin tän tasan tarkkaan siks, koska mä olen vihanen et elämäs käy näin. Mä haluan et te voitte muuttaa asian. Mä haluan nyt itekkin muuttaa asian. Meidän täytyy. Ei oo muuta keinoa. Koska ainut millä on väliä on rakkaus.




ps. Huomenna nokka kohti 
Tamperetta Vadelman luo 

18 kommenttia:

  1. oi, oon lukenu sun blogia jo pidemmän aikaan
    ja musta on ihana että voit paremmin !
    mä tiedän miltä susta tuntuu
    (okei, vihaan tota lausetta itse, koska toisaalta se ei helpota olotilaa ollenkaan, mutta silti)
    tiedän miltä tuntuu menettää rakas ja läheinen ihminen .. itse jouduin luopumaan myös yhdestä läheisimmistä ihmisistäni marraskuun yhdestoista päivä. äidistä <3
    toivon että kaikki ne ihmiset jotka lukee tätä sun blogia, tajuaa
    kuinka elämä heittelee,
    kuinka elämä opettaa,
    ja kuinka elämä antaa kaikkea,
    hyvää ja pahaa
    ja sitä pitää vain kestää
    ja elää joka päivä, niin kuin se olisi viimeinen
    (vaikka niin kliseiseltä se kuulostaakin)
    itse olen yrittänyt tehdä näin
    ja joka päivä tuntuu paremmalta ja helpommalta !
    tottakai niitä romahduksia tulee,
    itkettää ja suututtaa niin paljon ettei siinä ole mitään järkeä ..
    mutta kun niitä päiviä tulee, pitää itkeä ja antaa kaiken pahan virrata kyynelten mukana pois
    sillä se helpottaa !
    ja pitää nauttia pienisitä hyvistä hetkistä <3
    toivon että jaksat ja uskon että näin myös on ..
    onhan sinulla ihana tukijoukko takana,
    sinusta huolehtimassa !
    pidetään kaikki pää pystyssä ja muistetaan unelmoida, itkeä ja hymyillä ! <3

    -sanni-

    VastaaPoista
  2. Tämä sun teksti sai mut itkemään:''( oikeasti!
    Puhun täydestä sydämmestä ja puhut niin totta! Tekstisi oli asiaa ja sä ansaitset ELÄMÄN! et sairautta joka riistää sen kaiken! en osaa oikein mitää järkevää nyt sanoa,mutta VOIMIA superpaljon sulle kamppailuun ja taistelemiseen sairautta vastaan! Sulla on mahdollisuus elää<3

    VastaaPoista
  3. <3 nyt kuulostaa hyvältä, pidä toi linja!!

    VastaaPoista
  4. tulin jotenkin hirveen onnelliseks kun luin tätä, hienoo et sh kyllästyttää! kelaa, sä elät nyt niitä vuosia, millon useimmat pitää hauskaa se on niiden elämän parasta aikaa, mut anoreksia haluaa viedä ne vuodet sun nenän edestä.
    laihdutus ei oo ratkaisu mihinkään eikä tuota hyvää oloa pitkällä tähtäimellä niinkun oot varmaan huomannu... se vie vaan oikeat tunteet pois ja uskottelee sun tarvitsevan tätä paskaa.

    VastaaPoista
  5. Tätäkin oli oikeasti ihana lukea. Toi on eka askel sh:sta parantumiselle. ♥ Ja joka sana on täyttä totta!!!! Ihana että sä näit sen nyt näin!! Ja muista sitten kun sä meinaat luovuttaa, että onko se oikeasti tärkeämpää kun ystävät ja elämä? ja älä usko jos alat miettiä, että saisit molemmat, koska sä ET saa.

    Paaljon ´voimia♥♥

    VastaaPoista
  6. mäkin melkein itkin kun luin tätä.
    siksi koska tiedän tunteen, se on mussa tälläkin hetkellä.
    ja siksi, koska tulin onnelliseksi sun puolesta, sulla on nyt ihan mahtava asenne.
    oon varma, että paranet vielä.
    Jos luovuttaminen käy lähellä, lue uudelleen tää sun tekstisi..ehkä se tsemppaa sua jatkamaan paranemista.
    Paljon paljon voimia!! ♥

    VastaaPoista
  7. Oikee asenne, tyttö! Olipa ihana lukea tällasta.

    VastaaPoista
  8. Tosta näkee että sä oot alkamassa parantua! :)
    Mäkin niin haluaisin tajuta on, en halua menettää ketään tärkeää tajutakseni elämän arvokkuuden:(

    Sä pystyt parantumaan, iso voimahali!!

    VastaaPoista
  9. Wau! Oon ylpeä että oot valinnu tämän suunnan :) Oon niinn ylpeä että sä tahdot parantua! tsemppiii <3 !

    VastaaPoista
  10. Asiaa!♥ Lue tää aina kun on paska päivä tai hetki!

    VastaaPoista
  11. Mä oon onnellinen sun puolesta, oot taistellu, ja tuut taistelemaan ja onnistut siinä=) Iisoja halauksia täältä, kyllä täällä elämäs pärjätään:)

    VastaaPoista
  12. IHANAA <3 tällänen postaus oli niin ihana lukea. Vaikka moni on täälä monta kertaa tätä samaa asiaa hokenu, ni oon tosi onnellinen et sä oot vihdoin myöntäny sen itekkin. Sulla on oikeus parantua, ja sä oon käyny läpi niin paljo kaikkea, että mä tiiän toivon ja uskon et sä selviät tästäki ! Ainaku mä luen sun blogia, ni jollai taval saat mutki jaksamaa ku tajuan etten oo ongelmieni kanssa yksin, vaikkei meillä nyt samanlaiset ongelmat ookkaan. Tsemppia & haleja paljon sinne <3

    VastaaPoista
  13. Wau! ei voi nyt muuta sanoa :) sä olet edistynyt hurjasti? ainakin mun mielestä jo pelkästään kun olet ymmärtänyt miten asiat on ! :) Oon tosi onnellinen sun puolesta ja siitä et jaksoit taistella. Sä muutit suunnan. Toivottavasti me muut otetaan susta mallia. Olen pahoillani D:stä....

    Jatka samaan malliin niin kaikki järjestyy! Paljon tsemppiä jatkoon ! :)

    VastaaPoista
  14. En tiedä kuka olet. En tiedä mistä oon löytänyt sun blogisi. En tiedä miksi aloin lukemaan sitä. Mutta sait mut just itkemään, tajuamaan jotain. Tässä tekstissä oli niin paljon voimaa ja jotain niin hienoa etten edes ymmärrä. Nyt haluan vaan että paranet. Olet loistava <3

    VastaaPoista
  15. Toivon sun elämään kaikkea hyvää ja että parannut ja oon todella ilonen, että tajusit ettei laihuus oo tavoittelemisen arvoinen. "Ainut millä on väliä on rakkaus" olet siinä oikeassa!♥ Paljon voimia ja paranemisia sinulle! :)

    VastaaPoista
  16. En voi sanoo muuta ku rupesin itkee ku luin tän ♥
    ihanaa että sää ymmärsit mikä elämässä on tärkeetä! Joka sana on totta ja tajusin sen nyt itekkin! paljon voimia sulle ♥

    VastaaPoista
  17. Tiedätkö.. Rakastan sinua ♥ Olet vain niin älyttömän tärkeä. Ikävöin sinua! Onneksi sinulla on kaikki vielä joten kuten kunnossa. Anteeksi, ettei minusta ole kuulunut mitään... Hävitän vain aikani taivaan tuuliin.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)