sunnuntai 8. tammikuuta 2012

haluan uskoa itseeni en siihen ääneen

Välillä musta tuntuu ettei missään oo mitään järkee. Ettei kannata edes yrittää. "mörkö on  nyt vain nukkumassa, se kerää voimia pian se taas jaksaa ja jaksaa eikä tuu luovuttamaan" mua pelottaa toi ajatus. Siellä se vaanii mua. Mä en halua kuulla sen ääntä. Juon alkoholia, otan muutaman lääkkeen ja hiljennän sen. Nyt vdelman seura on hiljentänyt hetkeksi mörön äänen. Haluisin jäädä tänne Tampereelle..

Eilen me jopa tilattiin  yöllä darrasafkaa, iso perhepizza ja saatiin ku saatiinki se syötyy. Tänään söin vast ekan kerran klo 17 pari pientä kanankoipea ja salaattia. Ostettiin jumalatomasti leffaillaks karkkia.. muutama on tullu syötyy mut en tiiä miten noide loppujen kilon ja 200 gramman käy :D innostuttii vähä.... liikaa. 

Mä aijon jatkaa yrittämistä vaikka tiedän ettei mun rukailut tällä hetkellä oo kunnossa. En vaan tiedä mistä päästä lähtisin purkamaan tätä kasaantunutta ahdistusmöykkyä.

Huomenna laitan varmaankin kuvia kuluneista päivistä teille :)

3 kommenttia:

  1. Ihan hurjan paljon tsemppiä! ♥ Sä olet kaunis ja vahva nuori nainen, vahvempi kuin syömismörkö. Sä pystyt voittamaan sen.
    M

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista♥ se ei ollut ollenkaan tyly, koska se oli täyttä asiaa! Kiitos siitä, sait mut miettimään asioita :)
    Säkin olet tajuttoman rakas, tosi paljon voimia, sä selviät tästä kaikesta varmasti voittajana, mä niin tiedän sen! Älä luovuta missään nimessä! PUS♥

    VastaaPoista
  3. Voi että hirveesti onnea ja tsemppii sulle! Vielä sä selätät sen mörön:)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)