keskiviikko 14. joulukuuta 2011

se määrää

Minä tärisen ja puristan posliini pyttyä. Jään makaamaan maahan. Lattia on kylmä ja tunnen kuinka sydämeni jättää välistä löynnin. Rukoilen, kumpa joku tulisi hakemaan mut täältä pois.
Tiedän turhaan huutavani apua, jos en saa itseäni haluamaan pois tästä.

Mikään muu ei tunnu kauheammalta kuin se "toinen ihminen sisälläsi, ajatuksissasi, teoissa ja tunteissa" 
siellä se käskee ja määrää. Olen sen haltioissa. Ja päivä päivältä kauempana itsestäni.
Tänään tuli syötyä paljon enemmän, mutta oksennettua kerran. 
Pikku pipareita, 2x kevyt rahkaa, maissi naksuja, leipää, leipää, jugurtti 2x, muroja 2x
jokunen tuhat, kiitos pipareiden.

Terapiassa mä tuijotin tyhjää seinää ja olisin halunnut itkeä mutten pystynyt.
"sun tilanne on aika vakava" ja mä jatkan hiljaa istumista...


mä niin odotan tajuttomasti jo
viikonloppua jolloin nään Carinin
ja pitkästä aikaa Mariannen, kauhea ikävä.

1 kommentti:

  1. Kiitos kommentistasi<3 Olen lukenut blogiasi jo vuoden ajan ja todella toivon, että jaksat vielä yrittää! En usko, että sinun tehtäväsi tässä elämässä on hiipua pois tällä tavalla vaan elää onnellisena ja vahvempan, viisaampana aiemmista tapahtumista!

    Olen 16 vasta :(

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)