perjantai 23. joulukuuta 2011

Katoan

Hetkeksi kadotan itseni. Tärisen yksin lattialla. Itken ja tajuan taas D on poissa. Olen valmis juomaan vesilasin keran kaikki lääkkeeni alas. Puhelin soi.. ja minä havahdun. Carin sai minut revittyä kauppaan. Onneksi.

Tajuni meinaa lähteä kulkiessani kaupan hyllyjen välissä. 
Pysähdyn ja haukon henkeä. Hetken en tiedä missä olen. 
Jossain muualla. Carin saa minut pysymään siinä hetkessä.


Huomenna on joulu, haluaisin itkeä. Aika valuu hukkaan 
ja minä vain olen aivan kuin minua ei olisikaan.
Tänään ruoka on oksettanut. En ole pystynyt syömään.
Viltsu pyytää aamulla minua ottamaan aamupalaa, edes hedelmä.
En pysty. Juon kahvia kaksi kuppia. Napsin muutaman pähkinän.
Käyn iskälllä ja saan kuuulla taas kuinka saamaton olen,
lähden äidille ja päädyn lattialle.


Carinin seurassa sain juotua yhden vesilasillisen ja syötyä muutaman rypäleen ja kinkkusiivun. Olen vieläkin täynnä,
ja minua oksettaa ajatus huomisista ruuista. En halua,
enkä usko että pystynkään. Huomenna on vapaa päivä herkkulakosta ja olisi mahdollisuus syödä irtokarkkeja... mutta jo nyt omatuntoni haukkuu minua "vaikka sulla on lupa niin oot säälittävä jos ratkeet!!"


Mä en voi ymmärtää, huominen on se päivä jolloin 
kaikki esittää pöydän ääressä onnellista ja hymyilee.
Pelkään murtuvan kyyneliin.

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä sulle huomiseen kumminkin!

    VastaaPoista
  2. Voi kun mä haluaisin niin paljon auttaa sua!! umpa mä voisin poistaa edes osan tosta paskasta jonkasä joudut kestämään, sä ansaitset paljon paremman elämän!! ♥♥

    Voimia hirveesti!! Ja sä saat syödä karkkia, ahdistumatta siitä!!♥

    Iiso voimahalaus!♥

    VastaaPoista
  3. Heei! :) sul on ilmeisest toi salainenkii blogi.. voisinks miä saaha siiihe kutsun? Oon seuran sun tätä blogii jo monta kuukautta anonyyminä ja sillee :) mun sposti on siis taaarru@gmail.com
    Kiitos jo etukätee ja voimii jaksamisee! Toivon ettet tipu enää yhtää enempää anoreksian ja masennuksen syövereihin! Voimia! <3

    VastaaPoista
  4. Voi että mä oon aina halunnu pistää sulle jotain pitkää kommenttia, mutta mä en osaa pukee ajatuksia sanoiksi! Oon seurannu blogias alkuajoilta lähtien ja oon yrittäny saada selville, että kuka oot, koska suhun ois mahtava tutustua. Vaikka ite en uskaltaiskaan paljastaa välttämättä omaa henkiklöllisyyttä...Poikkesin vähän aiheesta, kun alunperin mun piti tsempata sua jaksamaan (vaikka tiedän että tän sanominen ei sua auta) sä olet ihana ihminen ja ansaitset olla onnellinen ja terve. Onni ja terveys on vaikeita asioita ja niiden saavuttaminen kaiken paskan keskellä on uuvuttavaa hommaa...Jonain kauniina päivänä sinä, minä ja muut löydetään tie sinne onneen ja saadaan elämästä taas kiinni.

    Jouluaatto ja jouluateria on munkin pahin painajainen. Sen hymyn vääntäminen naamalle samaan aikaan kun sattuu, tuskan peitteleminen ruokaa ottaessa, kyyneliä pidätellessä joka vaiheessa ja yritys pitää itsensä tyynenä ettei juokse pois. Siinnä on kaikki katastroofin ainekset yhdessä. Mä pystyin siihen viimevuonna niin, että ajattelin etten oo yksin näiden asioiden kanssa. Ajattelin muita jotka painii samojen asioiden kanssa. Ajattelin että hekin selviävät, joten mäkin selviän. Ja selvisin. Mä tulen miettimään myös tänävuonna eli tänään jouluaterialla sua ja muita joilla tiedän olevan ongelmia. Mä tiedän selviäväni siitä ja tiedän, että säkin selviät <3! Mä lähetän sulle telepaattisesti voimaa ja paljon tsemppihaleja!

    VastaaPoista
  5. Ei ole väärin syödä herkkuja :( Yritä, oon ylpeä susta! Älä anna minkään väittää mitään muuta ):<3

    VastaaPoista
  6. Yritä syödä :( Ihanaa joulua kaikesta huolimatta ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)