perjantai 30. joulukuuta 2011

It's good to be home, Is it?

Olin tarkkailuyön suljetulla, aikuisten puolella. En ikinä.. halua sinne takasin. Siellä huomasin etten ole sairas, tai en saisi olla. Osa ihmisistä oli täysin sekaisin. Pelkäsin jonkun käyvän käsiksi.  Hoitokokouksessa päädyttiin siihen että kotipoliklinikka soittelee minulle. Oloni mukaan saan tulla takaisin. Harkitsen varmaankin jälleen avo-osastoa. En vain tiedä kuinka pystyn menemään sinne kun D palaisi jatkuvasti mieleeni, ikävä.
En syönyt osastolla kuin kolme leipää ja sekin on liikaa. 
En syönyt siellä aamulla mitään ja kotiin tullessa söinkin 3 geishaa ja suklaa pastilleja. Olen helvetin tyhmä. En saisi syödä, joten miksi teen näin itselleni?
Ruoka ajaa minut sekaisin ja kuolemanrajalle.

6 kommenttia:

  1. Hitto ku sä tarviit enemmän apua kun mitä sä saat polilta!! Mut toi on kieltämättä hirveän kuuloinen toi suljettu osasto:((

    KUmpa sä pystyisit menemään edes sinne avo-osastolle!!♥ Sä et pärjää ittes kanssa... Miks vitussa syömine on niin iso ongelma niin monelle??
    Sä saat syödä ja sä todellakin ansaitset syödä!!!♥♥

    halejaa♥

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Oon tutkinut sun blogia jo vähän aikaa, ja miettinyt paljon kaikenlaista. Ensinnäkin mä oon miettinyt että miksi niin moni mässäilee surullaan ja kivullaan ? Ja sitten kuitenkin sanoo haluavansa siitä eroon. Joo sulla on kai kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus jne, mutta en siltikään tajua. En toki tiedä lähtökohtiasi muuta kuin mitä olet tänne kertonut... Etkä varmastikaan ole kaikkea sanonut. Mutta sanon vain että sun pitäisi itsekin ryhdistäytyä. En sano sitä pahalla... Tiedän itsekin mitä on olla todella masentunut, itsemurhan yrittäminen, viiltely, syömättömyys, paniikkikohtaukset jne. Itselläkin takana (ja vielä edessä) todella rankat ajat. Nykyään kuitenkin helpompaa, koska olen itse päättänyt että minä olen hyvä ja arvokas, en ole sen huonompi kuin yksikään täällä. Eikä muiden sanat määrittele sitä kuka olen, vain mä voin määritellä sen kuka olen ja millainen olen. Mä voin valita haluanko olla kaiken aikaa siinä helvetin kiirastulessa, vai annanko itselleni asioita anteeksi niinkuin muutkin antavat.

    Ihan oikeasti, et varmastikaan voi taikoa itsestäsi tervettä, mutta ota kiltti järki käteen ja ala yrittämään edes syödä normaalisti, ei sun tarvi ahtaa kauheita mässyjä mutta syö edes _normaalisti_. Ei normaalista terveellisestä ruuasta liho vaikka sitä söisi hieman enemmänkin, kun toki ihminen liikkuu ja kuluttaa, eikä siinä normiruuassa ole mitään järkyttäviä kalorimääriäkään. Ei sinusta ole mitään porsasta tulossa, olet muutenkin ihan tikku.
    Varmasti itsekin tiedät sen että toi syömättömyys ei _auta_ yhtään mihinkään, vaan pahentaa asiaa.
    Lisäks ravinnonpuute saa mielialan laskemaan entisestään, kauniisti sanottuna jo aivotkin kärsii eivätkä nekään jaksa. Eli sun olo vaan pahenee.
    Sun täytyy nyt vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja yrittää syödä. Ottaa kaikkea mahdollista apua vastaan, vaikka ihan omasta kokemuksesta voin sanoa että yleensä kaikki noi terapiat yms on olleet yhtä tyhjän kanssa itselläni... Susta en tiedä, mutta suosittelen kokeilemaan kaikkea mahollista tukea, josko jostain olis aina pikkusen hyötyä.

    Ja toi sun kaverin itsemurha, tiedän että tuntuu kamalalta ja et varmastikaan itse haluu kuitenkaan tuottaa samanlaista tuskaa muille:/ Sinnittele, elä vaikka piruuttas.

    Koita tyttö pistää taisteluvaihde päälle, näytä niille kaikille pikkupiruille jotka kiskoo sua alaspäin!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi- mä ymmärrän täysin kaiken mitä sä kirjotit tuohon pitkään tekstiin. Ja oon todella kiitollinen että joku edes on viitsinyt sanoa nuo kaikki sanat minulle. Kiitos. Puhut täysin totta. Ja allekirjoitan kaiken mitä sanoit. Olen varmasti vain helvetin tyhmä taikka hullu kun en ymmärrä omaa parastani... en ymmärrä että tarvisin apua. Mikään osastokaan ei tunnu auttavan.. tuntuu ettei mikään auta ja kaikkea on tullut kokeiltua vaikken ole kuitenkaan.

    Paljon voimia sullekkin!! JA aion todellakin yrittää. Uudestavuodesta haluan nauttia ! Haleja <3

    VastaaPoista
  4. eli siis megsyy@luukku.com on mun sähköposti :)

    VastaaPoista
  5. Haluaisin kovasti sanoa jotain, mutta en osaa oikein sanoa mitään. Toivon sulle niin paljon voimia. Se on niin vaikeaa löytää itsestään se todellinen halu siihen paranemiseen ja voima siihen, ettei anna sen sairaan puolen ohjailla sua. Sen pitäis olla helppoa, mutta ei se oo. Mut koita oikeasti miettiä sitä, että yritä nyt päästä eteenpäin, taistella, voittaa, ettei sun tartte joutua pois himasta ja pois vapaudesta..

    VastaaPoista
  6. En oo vähään aikaan lukenu sun blogia ja nyt tulit mieleen, en ois koskaa uskonu että sul tulee oleen näin vaikeeta ja ois ihana jos sul olis kaikki hyvin ! Ihanaa että Viltsu on sun tukena ja oikee ystävä sulle, ilman tollasia ei kukaa pärjäis etkä varsinka sinä :( ihan järkyttävää toi sun isäs touhu, ei noin saa tehä kukaa lapsellee ! Tosta sun kaverin itsemurhasta sen verran että tiiän miltä se tuntuu, kestää pirun kauan päästä yli siitä mut ystävien avulla seki onnistuu. Toivottavast sä saisit apuu ja suostuisit sitä vastaanottamaan koska mulle niinku varmaan monelle muullekki tulee paha olo sun puolesta :( Toivon kaikkee hyvää sulle ja pidä Viltsusta kiinni ! koitahan jaksaa <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)