torstai 22. joulukuuta 2011

I will follow you

Tuntuu vain tyhjältä, ympärilläni on tyhjää. Mistään on vaikea saada otetta. Olin Carinin kanssa leffassa, juhlimassa hänen päiväänsä. Hymyilin koska on Carinin päivä. Muuten sisälläni on enemmän tuskaa kuin voin itse edes ymmärtää. Hengittäminen on niin raskasta. Mä katson aina vähän väliä taivaaseen ja mietin sua, katsotkohan sä takaisin? Ikävä on hirvein tunne ikinä.
Välillä mä mietin tosissani tulisinko perässä. Kaikki sanovat, että olet paremmassa paikassa. Sä sanoit mulle et me selvitään.
Sun ois kuulunut selvitä. Sun tarkotus ei ollu lopettaa elämää.
Anteeksi rakas etten mä osannu tehdä mitään.
Elämä vain satuttaa. Sattuu katsoa Viltsua. Eilisen vietin Viltsun luona. En halua sen olevan yksin. "Nyt yritetään saada sut kuntoon" Viltu toivois mun paranevan.. ja mä pelkään pahinta.

Jossain vaiheessa on myöhäistä perääntyä ja palata. 
Enään ei pelota nukahtaa rauhassa ja hiljaa hiipua pois.

Herranjumala, tää tuntuu kauhealta. Poliklinikalta lääkäri sanoi siirtävänsä minut loman ajaksi kotipolille, eivät uskolla jättää yksin ilman tukea. En mä tarvitse. Puheluita tulee "miten voit?" hiljenen enkä jaksa vastata. Syömispolilta soitetaan uudesta ajasta lääkärin kanssa.. en haluaisi. 

Musta tuntuu pahalta, musta tuntuu että tarvisin nyt jotain kipua, terävää. Sattuu kun kukaan ei ole tässä vierelläni. Sanoin jopa  menetyksestäni isälleni, hän ei  hetkahtanutkaan, ei halannut vaikka kyyneleet virtasivat poskillani, käänsi vain kylkeä ja jatkoi unia.  Hetkauttaisiko isääni edes minun kuolema?  Tuskin, koska suruni taikka kipunikaan ei hetkauta.


2 päivää jouluun... minä en jaksa, en halua.

Minä en halua esittää onnellista perhettä. 
Oksettaa hymyillä tekohymyä ja syödä samassa
pöydässä sen kaiken vihan keskellä.
Joulukuusta kannetaan sisään ja
isä ja sisko tappelevat samaan aikaan..

Edit// vuodatan verta..

7 kommenttia:

  1. Mua ainakin hetkauttais sun kuolema, voit olla siitä varma. Mä en olisi siis en todellakaan olisi täällä enään sekuntiakaan ilman sua.
    Kyllä sä tarviset ja haluat apua:(
    Sun sairaus ei tarvitse eikä halua. MUTTA SINÄ HALUAT RAKAS. Te ette ole sama asia vaikka sä luuletkin niin. Ette ole.
    Anteeksi ettei tuu mitään järkevää. Tai siis mitään kaunista ja auttavaa.
    Mä rakastan sinua ♥

    VastaaPoista
  2. Voi rakaskultapieni<3 halaan sua näin virtuaalisesti kun en sinnekään pääse.. muista, et oot mulle tärkeä<3

    VastaaPoista
  3. Voi ei... :( varmasti sun isäs tulis surulliseks, jos sä kuolisit, mutta sä et kuole. Älä vuodata verta... Se ei oo hyvä juttu. Koita jaksaa, sä selviät kyllä!! Haleja ♥

    VastaaPoista
  4. Niin, tänä vuonna sinä olet ehkä ihanimmista asioista! Mutta toivon, että vielä paremmat hetket ovat edessä. Sitten, kun olemme terveitä, ja nautimme kaikesta. :)

    Olet niinniin monelle tärkeä, minulle varsinkin! Isäsi ei osaa ilmaista itseään oikein, mikä on (kai?) normaalia, tai ainakin meillä.. Et vain saa välittää hänestä, sinun täytyy elää itseäsi varten.
    Hyvä, kun poli pitää sinusta huolta. Olet todella rakas <3 Koita kultapienirakkaus pärjätä!!

    VastaaPoista
  5. Voimia rakas! <3 Koita jaksaa taistella!

    VastaaPoista
  6. voi pieni. :c on todella hankala lukea postauksiasi, kun sinulla on noin paha olla. muista, että moni tulisi hyvin surulliseksi jos kuolisit, moni jäisi kaipaamaan. kaikki 462 lukijaasia sekä ihmiset siellä luonasi.
    tsemppiä ja voimia, koita jaksaa! <3

    VastaaPoista
  7. Sä olet niin ihana, että ihan kaikki (myös isäsi), surisivat, jos kuolisit.
    Tosi paljon halauksia, olet mun mielessä joka päivä, ja toivon että sun joulusta tulisi kuitenkin kiva!
    VOIMAHALAUKSIA♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)