tiistai 6. joulukuuta 2011

en enään löydä itseäni

Olen täällä, mutten tiedä hengitänkö. Etsin pulssiani, se tuntuu niin hauraalta, voimattomalta.. väsyneeltä elämään. Makaan selälteni hiljaa. Voisin itkeä, muttei voimani riitä siihen. Suljen silmäni ja yritän vain nukahtaa. Unessakin on parempi olla kuin hereilllä. Vaikkei painajaisia voi enään paeta uniin, ne seuraavat joka paikkaan. tukehduttaa minut.

Tuntuu tajuttoman huonolta. Miten minä voin muka olla loppu? Isäni nauraisi jos kuulisi minun sanovan; etten jaksa. Hän on kokenut elämässään paljon enemmän kuin minä. Hänen kuuluisi olla loppu, ei minun. Kukaan ei ole antanut minulle lupaa olla näin heikko. En jaksa näitä elämänvaatimuksia.. koulu, työ, vastuu. Joudun taistelemaan jotta saan itseni vedettyä ylös sängystä kyynelien keskeltä.

Olen alkanut jatkuvasti säpsähtelemään. 
Unessa, nukahtaessa tai muuten vain. 
Yleensä jalkani säpsähtää tai käteni.
(tiedettäkö sen tunteen kun on nukahtamassa
ja näkee unta että astuu esim ohi portaan)
musta tuntuu koko ajan silti, epävarmalta.
Mistäköhän toi tulee?
Haluaisin jonkun muistuttavan millainen oikeasti olen. En enään muista kuka olen, kuka olin.. ovatkohan ystävänikin unohtaneet sen todellisen minän? En tiedä onko sitä enään edes olemassa näiden kaikken vuosien jälkeen, olen hajonnut vain yhä enemmän ja enemmän.

kaikki on hajalla. Sossusta soitettiin isälleni, 
koska heillä on siihen velvollisuus alaikäisen
pikkusiskoni vuoksi.
Voitte arvata mitä tästä syntyy? Jouluun on enään 18 päivää. 
Tämän perheen joulu on rikki.

8 kommenttia:

  1. Mitä sun isäs sano? en julkase sun vastausta kulta <3 Ja muista, mulle olet se ihana pikkuinen tyttö, jota rakastan vaik ollaankin vaan 3 kertaa nähty (tuntuu, että paljon enemmän..)<3 Voisin ottaa sut tänne, niinku isä aina sanoo "vierihoitoon", otan sut mun kainaloon ja pidän sut tässä maailmassa. Tiedän, että yksin on niin helppo kadota siihen valheelliseen masentuneisuuden ja kaloreiden, painon ja laihduttamise, viiltämisen ja pahan olon maailmaan. Sää tarviit tukea, ja rakas, muista, että oon vaan puhelinsoiton päässä <3

    VastaaPoista
  2. kiitos kommentistasi murunen, voimia takaisin<3

    ja tiedän ton säpsähtämisen tunteen, tiedän sen niin hyvin. se on kauheaa. mutta se on ihan normaalia, mä oon tehnyt sitä ihan lapsesta asti -en usko sen olevan mitään vakavaa.

    VastaaPoista
  3. Voi kulta, tiedätkö mitä! Jos millään pystyt, niin voit AINA tulla tänne!! Kotonasi on niin raskas tunnelma, että pelkään pääsi hajoavan. Voit tulla tänne milloin vain. Ikävöin lämmintä halaustasi. Tulenko sinne vai tuletko tänne? ♥

    VastaaPoista
  4. Mä olen jo luvannut sen rakas. Olen minä, minä olen täällä sua varten :') ♥
    21pv on terkalle aika. Kyllä se tulee huomaamaan nämä arvet. Vaikka en sitä tahtoisi.
    Millon sulla on joululoma? :) Tai mihin asti se kestää?
    Olet rakkain♥

    VastaaPoista
  5. En mä voi luvata sitä, mä yritän. Jos se huomaa ja aloittaa niin sitten. En mä itse sitä aloita.
    Tässä ajattelin että voisin joululomalla tulla sinne? :)♥ pitää vaan kattoa joku päivä!
    Mitä sun isäs sano? Kun ne soittivat? Lähetä viesti vaikka tai sitten tänne muttaaa sano jos ei saa julkaista:)

    VastaaPoista
  6. Minä annan sulle luvan olla heikko! <3

    Se, että uskaltaa sanoa ettei jaksa kun taakka on liian raskas, on sitä että on vahva. Olet vahva!

    Ja voi, se säpsähtely. Tiedän! Ihan kamalaa.

    Mutta se johtuu siitä, että hermosto on stressaantunut, ja se osaa rentoutua vasta nukahtaessa. Tästä syntyy äkillinen, hermoston kaipaama tilanvaihdos, ja se nykähtää. Ja se tuntuu inhottavalta säpsähdykseltä, sillä hermosto on stressaantunut siksi, että mielikin on. Koska huh, miten paljon sulla on kestettävää. Halaus!

    VastaaPoista
  7. Kiitoskiitos pieni♥ Ihan unohdin yhden kohdan, mielestäni vahvuutta on myös myöntää väsymys. Sanoa se ääneen silloin, kun ei jaksa. Ei se ole heikkoutta♥ Ethän ihmettelisi väsymystä, jos yrittäisit valvoa kolmea vuorokautta putkeen? Väsymys, uupumus millä sanalla sitä kutsuukin voi tulla muustakin ja olla silti ihan yhtä todellista ja vakavaa. Et ole kiveä vaan elät ja tunnet, ja sehän on hienoa eikö?♥ Halauksia sylikaupalla♥

    Ps. minäkin välillä säpsähtelen, se on hassuainhottavaaomituista. Kuin pienenpieni mutta hyvin voimakas säikähdys. En tykkää.

    VastaaPoista
  8. voi tätä on niin kovin raskas lukea, joudut käymään läpi niin paljon ikäviä asioita. :--( voi pikkuinen, toivottavasti voisit edes joululomalla rentoutua vaikka tuota sossouilua joudutkin kestämään. :/
    en osaa sanoa muuta, voisimpa auttaa jotenkin.
    voimia ihan hirmu paljon! ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)