keskiviikko 16. marraskuuta 2011

sosiaalityöntekijä

Olin tänää puhumassa aikuispsykiatrin sosiaalityöntekijän kanssa. Kerroin tilanteen kaunistelematta ja pelkäsin sitä, mulle tuli huono oli kertoa siitä miten voin kotona. Koska vasta jonkun aikaa sitten mä oon alkanut ymmärtämään mistä kaikki tämä paha olo kumpuaa, ymmärtämän etten minä ollutkaan ehkä pienenä viallinen. Ettei se ollut mun vika että mun vanhemmat riitelivät. Ja eros.

Selitettyäni suurimman osan, katsoin sosiaalityöntekijää. Hän istui tuolillansa suu auki ja surullisen näköisenä. Helpotuin, että joku ymmärsi tilanteen ja otti tosissaan. Hän soitti toisella sossulle ja sanoi tilanteen olevan kiireellinen asunnon kannalta. Kuitenkin mun tilassa asunnon pitäis olla jonkunlainen josta saisin myös tukea tarvittaessa.. mun ongelmien vuoksi. Mihinkään ryhmäkotiin en voi/halua muuttaa, mutta sellainen jossa sais tukea kun tulee asunnon/itsensä kanssa hankala tilanne. Mua helpottaa vähän että asia on vireillä. Suurin stressi syntyy nyt vain rahasta.


Mul on ollu tänään kauheen huono omatunto kaikesta ruuasta.
Oon yrittänyt syyä, mut nyt loppupeleis tunnen itteni oksettavaks ahmatiks.


Päivän ruuat:


Mandariini x2
2dl riisipuuroa
koulussa vihanneksia ja hieman vihannes wokkia plus leipä
jaffa keksi x2
juotava jugurtti
muutama karkki
illala kolme leipää
n. 900 kaloria


mua oksettaa toi määrä. Kävin salilla kipeenä ja kulutin naurettavat 150 kaloria, yksinkertasesti mä en vaan jaksanu. 

Oon väsynyt, ja huomenna tulee 
taas miljoonas poissaolo koulusta, koska en jaksa..
  anteeks sekavasta tekstistä.

9 kommenttia:

  1. Voi muru♥ hyvä että kerroit tuon kaiken sille sosiaalityöntekijälle. Mutta sä et ole oksettava ahmatti, vaan ihan pikkuinen ja noi syömiset on liian vähän joka tapauksessa!
    Toivottavasti jakselet, paljon voimahalauksia♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista ♥
    Onneksi kerroit tuolle sossulle, ehkä asiat lähtevät tästä nyt parempaan.
    Ja olin Tampereen päiväosastolla...sen yhden päivän, heh.
    En mittoja olekaan mihinkään kirjoittanut silleen, kunhan profiilikuvauksessa lukee se 162 cm, mutta paino kun vaihtelee ja niin näin pois päin, niin sitä vaan aina kerron sitten kun olen käynyt vaa'alla... Mutta joo, viime sunnuntaina painoin 52,6 kg ja olen varmaan lihonut siitä...

    Mutta paljon tsemppihalauksia sinulle, voimia ♥

    VastaaPoista
  3. Huh, oon tosi ylpee susta, että sait puhuttua! Ja nyt saat helpotusta tilanteesees. Tosi paljon vaikuttaa elinympäristö siihen, miten voi. Uskon, että kun pääset turvalliseen ja hyvään paikkaan asuun, niin sun on myös paljon helpompi pitää huolta itsestäs kun energias ei mee muuhun stressaamiseen.

    VastaaPoista
  4. Oli hyvä et kävit puhumassa, toivon mukaan asiat lähtee parempaan. en osaa oikee muuta sanoa.
    Voimia !! <3

    VastaaPoista
  5. Otan sut meille millon vaa rakas<3 Äiti muuten sano, että ne on mun tädin ja kummitädin kanssa tulossa siihen suuntaan joulukuun ekana vkoloppuna, on siä yötä ja kaikkee, niin mietin voisinko tulla teille sillon kun pääsisin kyydillä? Tai ees nähtäis :3 kun mul on ikävä <3

    VastaaPoista
  6. Aaa, niiin hyvä, että sait puhuttua !! ::) Uskon, että vanhempasi tukevat rahallisesti elämääsi, sillä sinun hyvinvoinnistahan tässä on kyse. Kaikki järjestyvät. Ja nyt täytyy minimoida ne pahan olon aiheuttajat, joten kyllä tämä tästä. Olet rakas <3

    VastaaPoista
  7. Oi, voinko oikeesti tulla!??! ihanaa<3 siis sanoin heti äidille, et joo mää tuun mukaan, meen ssecretille sit samalla jos sille käy :D sitä paitsi jos sua ei haittaa niin musta olis kiva, et ehtisit nopee nähä äidin, porukat oli ihan pettyneitä kun ei ehtiny viime kerralla kun olit täällä niin nähä sua :D

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)