maanantai 21. marraskuuta 2011

It just hurts too much to be me

Tuntuu oudolta. Eilen makoilin Viltsun kanssa kylmällä lattialla. Kunnes hiljaisuus hajosi sanoihin "Anteeks mun on pakko sanoa,oon miettiny et miltä se tuntuis jos oltais enemmän ku kavereita. Tykkään susta" Mun suu loksahti auki, tiesin Viltsun pitävän musta, mutta se et se vihdoin sano sen. Se ei enään haikeile sen entistä. Mä pystyn olemaan sen kans ihan omaitteni, en häpee mitään. Tuntuu oudolta, oikeastaan mul tuli paha olo. Koska Viltsu tietää musta ja Zasista ja meidän "jutusta" ja nyt sit sano ton. "Tiiän, ei ois nyt pitäny sanoa. Mut tää menee just näin, sit haluaa kun tietää ettei voi saada jotakuta."
Viltsu varmasti tietää kuinka saa mun ajatukset sekasin. kuitenkin meidän välillä ei tapahtunu mitään vaikka olin humalassa ja oltiin kahdestaan. Aamulla olin onnellinen kun heräsin sängystäni ja Viltsu sohvaltamme. Näin  Zasia ja tajusin että haluun viettää sen kanssa aikaa ja tutustua. Vaikka ollaanhan me edetty tosi nopeesti, silti tähän asti on tuntunu hyvältä olla Zasin vieressä.

Mua on heikottanu tänään tajuttomasti. Ajoin paniikissa autoa samaan aikaan kun mun kädet tärisi. Kuitenkin olo helpottu jossain vaiheessa. Oon vieläkin sitä mieltä et mun keho on erilainen ja mul on joku outo geeni et en tarvis ruokaa (jep tiiän kuullostaa todella idioottimaiselta!! Ja voitte kuvitella kuinka mun lääkäri melkein nauro tolle, koska tiedän itekki et toi kuullostaa tyhmältä) mua on viime päivät oksettanu mun huonot ruokavalinnat. Karkkia ja alkoholia. En saa mistään vitamiineja ja energia tulee jostain sokerista. Tänään on vaan ahdistanut ja ahdistanut. Aamulla Viltsu yritti tyrkyttää ranskalaisia mulle, mutten edes maistanut. Zasi yrittää tyrkyttää yhden suklaapalan jälkeen lisää, en ottanut. Nuo ovat ainoita asioitajoista oon tänään ylpeä.

Ruuat tänään:
2x pientä leipää 
n. 100grammaa haribo karkkeja 
plus 3 sipsiä
Yksi suklaapala
mandariini

Karkit ja suklaa oli liikaa.
Sinä hetkenä kun söin niitä 
Zasin vieressä, tunsin itseni
niin epäonnistuneeksi.
Mä oon vaan niiin väsynyt jaksaakseni.
Mutten mä voi muuta, en saa jäädä enään tästä kivusta kiinni.
Kun mikään ei helpota on vain 
parasta peittää kyyneleet hymyllä.


mun kohdalla tämä ei voi
edes riitäytyä käsistä.
mä en edes pysty laihtumaan,
saati sitten kuihtumaan.

5 kommenttia:

  1. Mä tiedän, että sä olet oikeassa...kiitos kommentista♥
    Mä vaan haluaisin tulla sinne sun luo, halata sua ja ottaa kaiken tuon pahan olon pois. Oot maailman ihanin tyttö ja sä et sais tuntea noin huonoa omatuntoa, vaikka söisitkin karkkia tai sipsejä :( Toivottavasti noi poika-asiat selkenee, sanon edelleen että muista toimia miten sydän sanoo, vaikka se kuulostaaki tosi kliseiseltä, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkotan : D Zas vaikuttaa ihanalta.
    Haleja♥

    VastaaPoista
  2. Anteeksi jo etukäteen, kun sanon tämän, mutten usko, että tulen näkemään enää sitä kauneutta. Olen liian heikko näkemään sitä.

    Irroittaudu kivusta - näytä minulle, että se on mahdollista. Tarvitsen sinua <3 Kukaan ei enää tunne tai ymmärrä minua.

    VastaaPoista
  3. Et ole syönyt yhtään liikaa, enemminkin liian vähän.. Toivottavasti tuo poika asia selviää myös. Voimia♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon, piristi huimasti kommenttisi ♥ Sinne myös isot halit ja voimatsemppaukset!

    VastaaPoista
  5. http://www.youtube.com/watch?v=SC_rHimqaVs ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)