maanantai 14. marraskuuta 2011

The emptiness will haunt you

Terapiassa ei ollut mitään uutta. Kävimme läpi perheasioitani lapsuudesta asti, vanhempien erosta ja tähän päivään. Koko terapian ajan aikana mulla vaan kasvo ja kasvo viha mun sisällä. Viha sitä kohtaan miten mut kasvatettiin, jätettiin riitojen keskelle, revittiin väkisin irti lapsuudesta. Miten näitä asioita voi enään korjata? Kysyin kuinka minusta saa enään ehjän? Hetkeksi terapeuttini hiljeni ja mietti vastausta; " aika auttaa.." ei se auta. Mulla on ollu niin paljon aikaa ja sen ajan aikana mua on vaan sattunut paljon enemmän.
Kaikista pahimmalta tuntuu tämä ainainen tyhjyys jota kannan mukanani, joka on läsnä joka ikinen hetki. Muistuttamassa olemassaolostaan. En ole pitkään aikaa, moneen vuoteen elänyt päivääkään jolloin en olisi joutunut miettimään ruuan tuomaa ahdistusta, tyhjyyden tunnetta, tarvetta itsetuhoisuuteen tai pois lähtemistä. Tämä kaikki on vienyt ja vie yhä mun voimat joka ikinen päivä.
Mä oon nyt muutaman kerran joutunut turvautumaan rauhottaviin. Joko ataraxiin tai ketipinoriin. Mä en oo vaan enään voinu sietää mun oloa. Sitä tunnetta kun kiemurtelee tuskasena sängyssä ja tekisi mieli puristaa käsillä reisiä niin kovaa kuin lähtee. Tai painaa pää tyynyyn
ja itkeä lujempaa kuin ikinä.
läskipäiväni;
kourallinen pikkukarkkeja
2 hapankorppua
2 gracottea
2 ohutta leipää
juotava kevyt jugurtti
2 kevyt jugurttia
3 lusikallista piirakkaa

plus teen hunaja ja kurkkupastilleja.

noin 800 kaloria.
I am sorry, but I hate myself.

5 kommenttia:

  1. Kiitos kommentista ihana♥ en satuta itseäni - älä sinäkään, jooko ? :c
    Tuli niin surullinen olo tästä postauksesta, voi murunen, sata voimahalausta, kumpa pääsisinkin halaamaan sua oikeasti!♥ noi syömiset ei TODELLAKAAN ole mikään läskipäivä! Mua niin pelottaa sun puolesta, että kuihdut kohta kokonaan pois. Sitä en kestäisi. En halua, että lähdet :C

    Toivottavasti huominen on vähän valoisampi, voimiavoimia paljon♥

    VastaaPoista
  2. voi pikkuinen, koita jaksaa. :c tuntuu niin turhalta kun ei voi auttaa. ja tuo syömäsi ruokamäärä ei ole paljoa, se on oikeasti tosi vähän, se on se sairaus joka saa tuon määrän tuntumaan paljolta.
    voimia hirmuisesti! ♥

    VastaaPoista
  3. Niin minäkin olen sinusta.. En vain tiedä mitä sanoa. Haluaisin niin täyttää sen tyhjyyden ilolla ja valolla. Sinä olet ansainnut vain parasta <3 Äläkä turhaan stressaa syömisiäsi, se ei kerro mistään mitään. Älä arvoita itseäsi sen perusteella.

    VastaaPoista
  4. Oon huolissani sun jaksamisesta <3 Yritetään uskoa ja toivoa paljon.

    VastaaPoista
  5. Varmasti tiedätkin tämän mutta ei kertaamisesta haittaakaan ole:

    Vaikka vain makaisit koko päivän paikoillasi kehosi kuluttaa pari tuhatta kaloria ihan vaan sisäelinten toimintoihin. Eli syömäsi ruokamäärät eivät todellakaan lihota sinua!

    Mutta ymmrrän kyllä, että sairaus koittaa väittää muuta... :/

    Saat syödä. Saat nauttia!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)