perjantai 25. marraskuuta 2011

antakaa mulle lupa

pyydän etukäteen tätä tulevaa sekavaa purkausta. Mun päässä pyörii vaan yks ainut kysymys; mikä vittu mua vaivaa? Mä vihaan tätä, mä vihaan itseäni. Vain siksi etten osaa olla normaalisti, etten halua. ja mistä tämä hirivttävä viha taas kumpuaa? Jäätelöstä, ruuasta.. kaikesta siitä paskasta. voi kyllä, mä menin syömään aamupäivällä jäätelöä ja nyt illalla. Menin kavereiden kanssa ikeaan, he tilaavat hodaria. Minä en ota. Mietin jonkun aikaa ja päädyn jälkkäriin ja syön jätskin heidän kanssaan. Siitä vasta se huono olo tulikin, kun olin syönyt jo aikasin aamulla kaksi leipää.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Illan jätskin jälkeen mä taas murrun ja päädyn siihen samaan vanhaan piinaavaan ratkasuun. Mua hävettää. Mul on ollu tänään ihan hirveä mättö olo, mun on tehny mieli syödä melkein mitä tahansa. Jotain josta saa energiaa. Onneks meillä ei ole sipsiä tai mitään, nyt ois vika hetki alkaa bulimikoimaan... sen jos tekisin, sekoisin totaallisesti.  Oon syöny niin paljon liikaa, voin pahoin.
Huomenna mulla ei oo koulua (luojan kiitos..) terapia on  aamupäivällä kahdeltatoista. Inhottaa mennä sinne, mul ei oo mitään sanottavaa. Hymyilen ja sanon kaiken olevan mainiosti. 
Tai sitten puren huulta ja kerron kuinka mä alan saada tarpeeksi tästä jatkuvasta kuristavasta tunteesta. Illan oonkin töissä ja töistä mun ois tarkotus mennä Zasille, se kutsu mut niille istuun iltaa, juodaan varmaanki jotain. Mä nyt jo mietin kipeesti miten mä hoidan huomiset syömiset. Kumpa en söisi mitään..
En oikee enään ymmärrä itseäni. Nukun arkisin nykyään 4-6 tuntia. Herään ja kaikki tuntuu epätodelliselta. Suoritan kaiken rutiininomaisesti. "mun on pakko, pakko, pakko"  En voi tehdä mitään puolilla voimin. Olin tänään työhaastattelussa ja sain myös sen keikkapaikan. Olin hetken ylpeä. Mä haluan hukuttaa nää ajatukset. Haluan tukehtua ja unohtaa. Valua vain pois. Haluaisin kaikkien ihmisten vain päästävän musta irti. Sanovansa vihaavansa mua niin mun ois helpompi, helpompi hyvästellä.  Mä en halua satuttaa, ja tälläkin hetkellä satutan niiin montaa ihmistä, että mietin usein onko tämä enään oikein muille? Aiheutanko minä enemmän pahaa oloa kuin hyvää.. epäilen ensimmäistä.
fädätty:
2x leipää
pehmisjäätelö
6 karkkia
ennen treenejä 2x leipää
mandarini
maistettu yhtä rankalaista
ja lihasta murunen
kello 22.45 jäätelö
oksensin sen minkä jaksoin..
Mua itkettää taas miettiä mun lauseita, anomuksi...

" lupaatko ettet oo vihanen jos mä menen, lupaatko että annat anteeksi, mä rakastan sua silti. ja suojelen sua aina paremmasta paikasta. Lupaan ettei muhun sattuis enään, ole kiltti päästä mut "


 nyt taitaa olla lääkkeen paikka,
en pysy enään kasassa.

3 kommenttia:

  1. Mä olen niin huolissani susta :C haluaisin vain auttaa, mutten tiedä että miten.
    Toivon että sanoisit siellä terapiassa että miten asiat on, että olisit rehellinen!
    Voimahalauksia, älä luovuta♥♥

    VastaaPoista
  2. Minulle tuli hyvin surullinen olo lukiessani tätä sinun postaustasi. Ahdistuksesi tuntuu olevan niin suuri. Tiedän, että nämä sanat eivät välttämättä tunnu auttavilta tässä hetkessä, mutta... Älä tee itsellesi mitään pahaa. Älä vihaa tai inhoa itseäsi. Olet tärkeä niin monelle, riippumatta siitä mitä luulet. Olet rakas ja arvokas.

    Kunpa voisin auttaa sinua! ♥

    VastaaPoista
  3. Voi ei en tiedä mitä sanoa, olen kovin huolissani susta. :--( Huomaisitpa kuinka tärkeä olet varmasti monelle ihmiselle ja kuinka he haluaisivat auttaa sinua jos vain kertoisit ongelmistasi.
    Muista että olet arvokas ja ihana ihminen, älä vähättele itseäsi. Voimahalit sinne! ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)