lauantai 15. lokakuuta 2011

se tunne kun elää hetken

Eilinen oli todella upea päivä ja ilta mahtava. Mä näin Vadelman eilen ekan kerran ja mä niiin tykästyin siihen neitiin. Se oli nii mahtava mitä kuvittelinkin paitsi vielä satakertaa mahtavampi <3 nautin joka sekunnista jotka vietettiin. Sain myös ihanat geelikynnet! Suosittelen kaikille :) Vadelma toi myös sen koiranpennun meille mun koiran seuraks ja ne oli lopuks ku paita ja peppu. Päädyttiin sit eilen lopuks baariinki vaikka meiän piti mennä parille niiin ups oltiiki vasta joskus neljän jälkeen aamusta kotona :-D ja sen illan aikana sattu kaikkee noloo ja vähemmän noloi juttui ja myös sellast jota ei ikin olla tehty on nyt sit kans tehty.. voivoi :D

Nyt sit vähän haikeempaan tunnelmaan. Mun olo huononi ihan kauheesti ku jäin yksin kotiin mun ajatusten kanssa. Mä tarviin mun viereen ihmisen joka ymmärtää mua ja tietää miltä tuntuu. Sillon on helppo olla. Oon miettiny miten mulle kehitty ensinnäki masennus ja tajusin luettuani silencen postauksen jossa oli linkitetty tämä kappale, jota kuuntelin n. 12-vuotiaana autossa kuulokkeista ja katsoin ikkunasta ulos ja itkin hiljaa


Mul on niin haikee olo kun mä kuuntelen tätä
"sä olit perhonen, jonka siivet
eivät kauas kantaneet
sä väsyit kylpyhuoneeseen"
 
ja taas mä oon alkanu näkemään 
Viltsua ja se on taas liian ihana,
pian mä tiedän et muhun sattuu ja kovaa.

1 kommentti:

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)