tiistai 25. lokakuuta 2011

sairaita ajatuksia

 Silmukka kiristyy. Vaatimukset lisääntyy. Tuntuu hullulta että 800 kaloria voi saada ihmisen vihaamaan itseänsä näin paljon.
Olen sekaisin en tiedä mitä ajatella. Elämääni on hiljaa tullut eräs poika (Zas) olkoon nyt nimi. Viltsu pyörii yhä mielessäni ja hän pitää huolen etten unohda liian pitkäksi aikaa. Zas kuitenkin on saanu mut ajattelemaan paljon muutakin, se on täysin Viltsun vastakohta. Se kunnioittaa ja arvostaa mua joka hetki kun oon sen kans ollu. No niitä hetkiä on vain kaksi, huomenna olis tarkotus nähdä ja mun kauhuks Zas ilmotti tekevänsä lettuja meille.. mua pelottaa, mutta aijon syödä sen. Tai edes vähäsen, en halua että herätän huomiota enempää. Tän täytyy pysyä salaisuutena.
 Mä en tajua miks mä teen tän?? Vaikka mun elämässä alkaa pikkuhiljaa olemaan muutakin kuin musta masennus joka vyörii jatkuvasti. Nyt jäljellä on kauhea kontrolli-perfektionisti olo, tunnen itseni huonommaksi kun masentuneena, tuntuu etten sais olla ilonen ja yhä enemmän toivon että painaisin edes 45kiloa, sitten 43kiloa sitten 40 kiloa ja päähäni hiipii piinaava ajatus.. mitä jos 38 kiloa? Tiedän sairasta. Leikin vain ajatuksella, koska tiedän etten koskaan pääsisi tällä itkekurilla sinne asti.
Mua ahdistaa.. on liian kauan kun pääsin kunnolla viiltelemään. Ei ole edes yhtä päivää jollon en sitä ajattelis. Vieläkin se terä odottaa mua jemmassa, kumpa ei jäisi ikuisia arpia, kumpa mä pystyisin viiltämään ilman et rikon mun ihon kokonaan.
Kumpa mun ei edes tarvis ajatella tätä. 
Mut mä tiiän etten saa koskaan rauhaa.

5 kommenttia:

  1. RAKAS ÄLÄ VIILLÄ! ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ VIILLÄ! :(
    Voi vittu. Mulla on nyt niin surkea olo. Mä on niin vihainen. Niin vihainen tolle sairaudelle joka tahtoo sut pois mun luota. Joka tappaa sua koko ajan vain lisää ja lisää.
    Mä tarvitsen sua. AINA! Älä koskaan, ikinä, milloinkaan jätä mua tänne yksin. En voi olla ilman sua ♥

    VastaaPoista
  2. Hei, oletko sä hankkinut tai ajatellut hankkivasi apua?

    Musta tuntuu tosi karulta lukea tätä blogia, ja näitä kommenttejakin. En edes muista, mistä koko tämän blogin löysin, mutta huomasin sen olevan mulla vuodatuksessa seurannassa.

    No, ei se ole oleellista. Mulla tekee pahaa lukea näitä. Eikö sun lähipiiri oikeasti huomaa mitään? Vai kannustaako ne vaan, niinkun nämä kommentit antaa ymmärtää? En voi tajuta tätä touhua. Eihän se varsinaisesti johdu susta, mutta olisiko kuitenkin aiheellista hankkiutua edes puhumaan jollekin?

    VastaaPoista
  3. Jenna_ hei en tiedä kauanko oot lukenu mun blogia? mutta oon ollut nuorisopsykiatrilla ekat kolme vuotta, nyt jatkanut aikuispuolella. oillut osastohoidoissa, syömishäiriöklinikalla, eri ryhmissä. Saan apua. Äitini tietää. Läheiset tietää. Mutta ei, ei tätä näin vain rutisteta :( kun oma päänikään ei halua luopua.. en tiedä miks! Mutta ymmärrän kyllä sun huolen :( kiitos kommentistasi.

    VastaaPoista
  4. Mä en ole kai ennen kirjoittanu tänne,mutta hei olet pikkuinen ja ihana! Toivon TODELLA,että parantuisit..tuo kuulostaa pelottavalle jo. Kaikki nää tekstit on todella huolestuttavia..ähh en osaa kunnolla sanoa mitään järkevää vaikka haluaisinkin sanoa paljon kaikkea sulle<3
    Toivon,että lähtisit paranemisen tielle...en halua,että kuidut kokonaan pois! ;__;;
    Kamalaa lukea näitä kun haluaisi vaan auttaa,muttei vaan pysty!
    Voimia ihan kamalasti sulle!<3*voimahali*

    VastaaPoista
  5. Aa, okei. En ole kovinkaan tarkkaan lukenut, mutta tällä silmäilyllä ja selailulla kuulosti niin pahalle.

    Toivon sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja jaksamista. Ihan tosissaan.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)