maanantai 17. lokakuuta 2011

please, let me go.

Tuntuu liian raskaalta.
Normaali tuntuu liian vaikeelta.
Töissä pelkkä istuminen vie kaikki voimani. 
En tiedä vielä kuinka kauan jaksan
hymyillä ja valehdella kaikille rakkaille. 
Tai itselleni? Olen täynnä valheita,
esittämistä. Valehtelua itselleni. Kaikille.
Miten mä idiootti oon ikinä antanu itteni ihastua näin pahasti jätkään joka ei välitä tai halua mua sillä tavalla. Joka vähän väliä loukkaa ja vähän väliä saa mut leijailemaan taivaassa.
Mikään muu ei satuta mua tällä hetkellä niin paljon kuin se, että mä en pysty unohtamaan ja kun onnistun se palaa salakavalasti muistuttamaan itsestänsä.
 Anteeksi että mä olen heikko, anteeksi etten mä jaksa.
Mä en ikinä opi rakastamaan itseäni niin paljon, 
että voisin elää tässä.

Mä haluan vain satuttaa ja satuttaa.
Mä oon väsynyt töihin, kouluun. Pitkiin piinaaviin päiviin ajatusteni kanssa.
Liian helpottavalta, liian houkuttelevalta tuntuisi vain tyhjentää lääkekaappi.

Anteeksi, vielä kerran.

2 kommenttia:

  1. MÄ EN PÄÄSTÄ SUA YHTÄÄN MIHINKÄÄN.
    Muista ne mitä sanoin tänään. Sä olet mulle niin rakas. Enkä mä kestä kattoa tätä enään.
    Mä yritän kaikkeni, kaikkeni että sulla olis parempi.
    Kyllä tää vielä paranee, uskothan mua?
    Rakastan sua nainen, sattuu :<♥

    VastaaPoista
  2. Voi rakas <3 niin paljon voimia sulle! ja pidä mielessä, että ens viikolla pääset meille ja meillä on ihan varmasti mahtavaa taas <3 + mää koitan saada sut unohtaan sen jätkän, kun ihan oikeesti SE EI ANSAITSE SUA! mieti sitä baari-iltaakin, paljon helmempää sellanen sekoilu on kun joku paskakikkare, joka pyörittelee sua miten tahtoo.

    Oot tärkeä ja mulla on ikävä <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)