perjantai 7. lokakuuta 2011

mä putosin sun ansaas

Nyt mun on pakko purkaa tämä johonkin. En oo vaan pystynyt puhumaan enään kellekkään totta. Mun sisällä myllertää kauhea viha.. viha itseäni kohtaan. 
Mut on kielletty syömästä, ja silti mä syön. Hajoan tähän tunteeseen. Hajoan koska tunnen itseni nyt liian isoksi. Kalorit pyörii 800-1100 paikkeilla ja mua oksettaa sanoinkuvaamattomasti. Vaikka mä tiedän ettei toi määrä musta super läskiä tee.
Se tunne kun kävelee peilin ohi. Tai edes vilkaisee. Mä en osaa kuvata sitä surua, inhoa ja vihaa joka sillä hetkellä pursuaa musta. Se on jotain kauheeta ja niinä hetkinä haluaisin kuolla. Oikeastaan ne halut ovat salakavalasti hiipineet takaisin, kuiskimaan korvaani. En ole käynyt terapiassa pitkään aikaan, olen perunut kaikki ajat. en pysty. Valehtelen jo itsellenikin, eikä kukaan osaa aavistaa mitään. Mä en halua pilata äidin helpottunutta oloa "onneks noi lääkkeet on saanu sut noin pirteäksi ja se olo on hävinnyt"... anteeks äiti.
Vihaan tätä kroppaa.. miinus 10kiloa.. ruokoilen joka ilta että olisin edes miinus kymmenen kiloa. En mä ois onnellinen, mut pystyisin sietämään itteeni edes ehkä jotenkin.
Pahin teko on taas vallannu mun pään. Istun huoneessani miettien missä olisi "näkymätön" kohta jossa voisin tuntea kipua. Tiedän menettäväni kontrollin hetkenä minä hyvänä. Satutti ettiä sukkia laatikosta ja törmätä johonkin terävään. Mun oli vain pakko saada tuntea. Nyt vihaan itseäni vielä enemmän. 

mä haluan itkeä. 
missä mun kyyneleet on?

8 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. älä rakas vihaa itteäs noin kamalasti, sä olet ihana ♥

    VastaaPoista
  3. Rakas. Jos mä olisin siellä mä halaisin sua ja kertoisin kuinka kaunis sä olet. Kuinka mielettömän rakkaaseen, ihanaan ja kauniiseen tyttöön mä olen tutustunut. Kyllä mä tiesin että sulla ei ole kaikki hyvin niinkuin väitit.
    Mua itkettää kun sä sanot että haluat kuolla. Mä en ole itkenyt moneen kuukauteen mutta sä saat mut itkemään. Sun sairaus saa mut itkemään.

    Älä peru niitä aikoja, sun täytyy mennä sinne. Sun täytyy puhua noista asioista. Sun täytyy antaa ihmisten tietää miltä susta oikeesti tuntuu. Mä uskon että sun äitiä satuttaa se, että valehtelet olevasi kunnossa.

    Voi rakas, älä alota taas satuttamaan itseäs. Vaikka en tiedäkkään ootko tehnyt sitä jo kauan. Mä haluaisin että sä pystyisit puhumaan mulle totta. Mä en tiedä enään mitä uskoa.

    Kaunis pieni ihminen, Sä olet ainutlaatuinen.
    Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan. ♥♥♥

    VastaaPoista
  4. Voi pienii:(( Mä voin vaan kuvitella kuin paska sun olo on tällä hetkellä:((

    iiiiiso hali<3

    VastaaPoista
  5. kuuntele tämä biisi:
    http://www.youtube.com/watch?v=MYzT36DA0Rk

    se toi sinut mieleeni ♥

    VastaaPoista
  6. Voi RAKAS♥ Tuntuu vain niin väärältä, kun inhoat itseäsi noin paljon. Ja kun en osaa auttaa.
    Sä olet kaunis ja ihana ja mahtava persoona. Etkä todellakaan liian iso. Usko mua ! Olet ihan pikkuruinen. On vaan niin väärin kun joudut kokemaan noin paljon tuskaa :--(
    Älä peru niitä terapia-aikoja, mä pyydän :c ♥

    Tosipaljon voimia ja halauksia ! ♥♥

    VastaaPoista
  7. jotenkin tiesin että sä pitäisit tuosta kappaleesta. minäki rakastuin siihen ihan ensikuulemalta. ♥ :)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)