torstai 22. syyskuuta 2011

se vyöryy salakavalasti

En tosiaan enään tiiä mitä pitäis tehä tän mun sairaan maailman kanssa. Mä oon nyt pitkään uskotellu itelleni pystyväni syömään ja selättämään syömättömyyden mutta jatkuvasti oon huijannu itteeni.

Mä olin salilla ja mietin ylpeenä et nyt voin sit rauhassa syödä illemmalla kun tuun salilta. Otin kaks leipää ja pitkästä aikaa vähäsen lämmintä ruokaa. Alitajuntaisesti mä löydän itteni vessasta. Se tuntui ihan normaalilta ja mitättömältä muka "oikealta" asialta.. koitan skarpata iltapalalla ja otan jugurtin, viinirypäleitä ja muroja. Kun olin päässyt murojen kanssa loppuun kuului taas se ääni "helvetin läski luuseri, kerta sä oot noi syöny sä meet oksentaa. Nauti nyt oikein tuosta paskasta ja syö vielä hieman muroja lisää, oksennathan sä kumminkin!!" ja niin tämä tyttö painui sitten suihkuun ja veden valuessa niskaan katsoin salaisuuteni valuvan viemäristä alas, halusin itkeä muttei kyyneliä tullut. Mua hävetti niin, tuntuu niin pahalta etten osaa hallita tätä.

Miten mä voin jatkaa  näin? Valehtelemalla vielä kaiken olevan hyvin. Uskotellen et oisin parantunut syömishäiriöstä. Koska syön, musta tuntuu et syön enemmän kuin saisin. Vaikka tiiän jossain sisälläni ettei se ole totta. Oon väsynyt tähän.

Mitä tehdä kun on itse itsensä
pahin vihollinen ja este onneen?

Lopuksi kiitos tajuttomasti teidän kaikkien tuestanne. Ne on ollu aivan korvaamattomia !

5 kommenttia:

  1. Mä niin arvasin tän. Tiesin kokoajan mut uskottelin kans itelleni että kerta kun sanot että kaikki on ok niin on. Vaikka mun pitäis tietää ettei oo. Tai sitten mä vaan suljin silmäni tältä, koska tää sattuu niin paljon. Anteeks rakas että oon huono:< anteeks etten tajunnut.
    Sä olet niin rakas, niinniinniin rakas ja mä kyllä pysyn sun rinnallas vaikka mitä tulis. Mä en luovu susta koskaan enkä mä anna sun hukkua tähän paskaan enää kokonaan. En anna! Mä yritän kaikkeni ♥

    VastaaPoista
  2. Voi sinuaa :-( tunnen oloni ihan idiootiksi kun en osaa yhtään sanoa mitään järkevää tai kannustavaa. Mutta mä lupaan sulle että joskus tulevaisuudessa vielä koittaa se hetki, kun sulla on jo parempi olla. Sä olet niin rakas, niin kovin rakas! Voimia niin kovasti♥

    VastaaPoista
  3. ihan uskomatonta! sun kirjotukset on niin samaa kun mun. uskomatonta, kun oon aina tuntenut olevani ainoa jolla on näin sekavia ajatuksia.
    ihan mielettömästi tsemppiä ja voimia sulle <3

    VastaaPoista
  4. Anonyyymi- Muakin lohduttaa tietää etten ole ainut näiden asioiden kanssa, vaikka onhan se surullist jos jollakin on myös tällästä.. koska tiiän miltä tää tuntuu.. :( voimia ! <3

    VastaaPoista
  5. kuuntelen nyyhkymusiikkia ja tulit mieleeni, en tiedä miksi. Kuinka paljon haluaisinkaan tehdä jotain, että olosi olisi parempi. Voi tuntua niin omituiselta ventovieraan sanomana, mutta toivon niin paljon että päivät paranevat ja aurinko tulee esiin, nuori kaunis neiti ansaitsisit elämältä niin paljon, paljon kaikkea kaunista ja hyvää. Vieritän täällä muutaman kyyneleen ja toivon, että joku kuulee sitä toivetta paremmasta huomisestasi. Jos jotain hyvää, niin tämä koettelemus, jonka Varmasti tulet voittamaan, tekee susta vain vahvemman. Arvet osana, muistona menneestä, jonain päivänä ajattelet, että mitä kaikkea oletkaan voittanut ja kuinka vahva olet sinä päivänä. Halauksia ja jaksamista sinulle pieni!♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)