lauantai 3. syyskuuta 2011

peili särkyy

Mä en enään jaksa olla minä. Mä haluan nauraa, mä haluan seikkailla. Mutta masennus estää mua tekemästä mitään. Syömishäiriö estää mua nauttimasta. Kun mä katon peilistä itteeni nään säälittävän raukan näköisen tytön kyyneleet silmissä. Enkä tiedä enään mitä ajatella. Ja mä uskon vieläkin, että 40 kiloisena mä pystyisin hymyilemään.  Mutta ei se niin mene, ehkä sillon mä itken vieläkin katkerammin. Mä vihaan tätä ihmistä jokska mä oon muuttunut.

ja kun mua sattuu, sattuu niin paljon.

ps. Viltsu... kyllä mä joskus unohdan,

5 kommenttia:

  1. Voi toista :( Toivottavasti pystysit taas hymyilemään, masennus on tosi tyhmä, mut mäki onnistuin pääsemään siitä ainakin jonkin verran ylöspäin ni säkin pystyt!
    Tsemppiä ja kovasti voimia sulle! :)

    VastaaPoista
  2. paljon voimia, kyllä sä pystyt vielä jonakin päivänä hymyilemään, kun sä vaan jaksaisit jatkaa taisteluasi sh:ta vastaan, ei se helppoo oo, mut sä pystyt siihen.

    Ja viltsusta sä pääset ajan kanssa yli, aivan varmasti.
    Toi teksti tossa kuvassa vaan oli niin totta... tuntuu etten mäkään pääse ikinä yli, mutta kyllä me yhdessä päästään, eiks niin?:)<3

    VastaaPoista
  3. Jooooo, soitellaan jookos tänään? Luen varmaan vain kirjoituksiin, joten voit keskeyttää milloin vain.. Kiitos :) Siitä tuli aika pitkä, ettei mahtunut edes etusivulle hehe.

    Toivottavasti ne lääkkeet alkaisivat pian vaikuttaa, ja että saisit puhuttua. Hei, tsemppaan tänään sinua, kun soitellaan! Olet niiin rakas <3

    VastaaPoista
  4. :( Voi ei... Paljon voimia oikeesti, olet mahtava! Halauksia ja tsemppiä!♥

    VastaaPoista
  5. mulla usein samanlainen tunne :(

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)