lauantai 24. syyskuuta 2011

Missä minä olen ?

Taas hiljaa hiipien tyhjyys kaivautuu sisälleni. Tuntuu taas pahalta ja yksinäiseltä. En jaksa olla sosiaalinen, nähdä muita ihmisiä. Istun vain kotona. Tuntuu etten osaa enään olla aidosti ihmisten knssa ilman teko pirteää esitystäni.

Tällä hetkellä mä nielen ikävän kyyneliä, mulla on kauhea ikävä. Kaikkia, Äitiä, Carinia,Viltsua.. Mariannea.. kauhee ikävä, sukulaisia. Eikä edes näkeminen tunnu helpottavan koska pelkään etten näe heitä enään pian. En tiedä miksi.
 
Pelkään, että pian joku muu päättää mun elämästä. Koska mä en käytä tätä järkevästi, enkä hallitse tekojani.. valehtelen jaksavani ja uskon tuohon jopa itsekkin. Syön leivän ja muroja kiltisti iskän  silmien alla, kun ulko-ovi käy ryntään oksentamaan. Tajuan joutuneeni odottamaan liian kauan eikä paljoa mitään tule ylös, haluan itkeä miettiessäni sitä kalorimäärää muroissa.  Pelkään etten jaksa juosta tänään pelissä.. niin kuin viimeksi olin se heikoin jota alkoi särkemään joka paikkaan. 

Oon yksin näiden asioiden kanssa.
Siltä musta tuntuu, 
kaipaan ympärilleni halaavia käsiä.

4 kommenttia:

  1. Mikset näkisi? Ne pelot ovat aiheettomia.

    Saisinpa olla joka päivä vierelläsi pitämässä kädestäsi kiinni ja väritellä unelmia. Olet ihanin <3

    VastaaPoista
  2. Mulla on nyt samoja tuntemuksia kuin sinulla. Oon ihan yksin taas.

    VastaaPoista

  3. Voi muru jos pääsisin niin tulisin halaamaan sinua<3 superpaljon voimia ja halauksia, olet rakas ! ♥

    VastaaPoista
  4. Varmaan hoksaat itsekin, että kipeydyt helposti urheillessa, koska elimistösi joutuu käyttämään omia lihaksiasi ja muita rakenneosiasia energianlähteenään. Kirjaimellisesti elimistösi syö sinua itseään. Ei hyvää seuraa tuolla tyylillä.
    Ja että sun vielä vähäisen energiansaannin lisäksi pitää oksentaa ja sekoittaa elimistösi elektrolyyttitasapainoa sillä. HUHHUH!
    Voimia tyylin muuttamiseen!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)