perjantai 23. syyskuuta 2011

Minä pelkään

Terapiassa oli tänään hiljaista. liian hiljaista. Mua ahdisti. Terapeuttini istui vain hiljaa ja vaikeannäköisenä vilkuili vähän väliä kelloa. Esitin iloista ja varmasti me kummatkin tiesimme minun valehtelevan. Sanoin että on kiire ja lähden, en vain pystynyt olemaan.
Oon miettinyt tänään kauheesti, miksi mua pelottaa elää? Miksen mä saisi elää normaalisti. Miksen saisi syödä ja nauttia? Miksi mun täytyis oksentaa ruokaa.. miksen voi jättää tätä mörköä taakseni ja jatkaa elämää?

Oon myös tuntenut taas tajuttoman huonoa omatuntoa siitä etten ole tällä hetkellä niin sairauden kynsissä, en tarkoita tällä etteikö ruoka pyöris mun mielessä, kyllä se pyörii ja liikaakin, muttei enään niin kauheasti rajota mua käyttämästä joitain tiettyjä tuotteita, kuten juustoa. 

Toisaalta must myös tuntuu pahalta ja pelkään et sairaus kaikkoo musta, pelkään et oisin ihan tyhjä ilman sitä. Miks mä pelkään päästää irti?? 

Haluaisin jatkaa pärjäämistä ja saada oksentelun loppumaan, vaatii vaan liikaa syödä normaalisti ja olla oksentamatta samaan aikaan.

I need somebody next to me.

1 kommentti:

  1. Jos sinulla ei olisi sairautta, näkisit paljon tärkeämpiä ja parempia asioita, jotka ovat tälläkin hetkellä ympärilläsi muttet vain saa nautittua niistä.

    Tiesitkö, että olet todella rakas ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)