tiistai 13. syyskuuta 2011

miksi kipu ei lakkaa

Tänään mulla on ollu kauheen outo tunne rinnassani. Välillä mua on vihlonu sydämen kohasta ja oon vaa miettiny et kuvittelen salee taas.. ja jatkanu tekemisiä kunnes piston tunne ja kipu yltyy. Istun tuolilla paikalla ja huone pyörii mun silmissä, välillä sumenee ja ravistelen itseäni ja vähän ajan päästä unohdan äskeisen ja sama toistuu. Kerroin hoitajalle tästä kun puhuttiin ja multa mitattiin paineet ja kaikki oli ihan jees. Mikä mua vaivaa??

Tänää on ollu hirvee päivä.

- Huimausta/pyörrytystä
- pieniä pukluja suuhun
- oksettanut joka välissä
- kädet ja kroppa on vapissut
- haukottelu ei meinaa loppua
- mun osa lihaksista kouristelee

Siinä nyt pienoinen lista mun tuntemuksista.. ja tuossahan oli vain fyysiset. Tänään oon taas maannut osastolla sohvalla ja tuijottanu pitkään tyhjyyteen. En halunnu jäädä sinne yöks ja sovin hoitajan kans meneväni äitin luokse yöks ja lupasin olla tekemättä tyhmiä, muhun näköjään luotetaan. 

Kävin sillon myös siel plastiikkakirurgilla ja ne sano mulle jo heti kättelyssä kättä näyttäessä "voii nuo arvet on ihan kesken, ne ei oo viel läheskään parantuneita, sen näkee tuosta liilasta väristä." ja anto mulle ohjeet ja kerto hoitomenetelmistä jotka kuullosti ihan hyvältä. Näiden hoitamiseen/häiventämiseen menee toiminnasta riippuen varmaanki noin 450-1500e.. aika kalliiks tuli sen tyhjyyden täyttäminen sillä hetkellä. Mutta sille asialle ei voi enään mitään, tehty mikä tehty. Toiselta polilta tuli vastaus ettei he valitettavasti voi auttaa mua.. se masens vähän lisää..
 (Kiitän luojaa ettei mun käsi näytä tältä! Huom ei siis ole käteni.)

Mua etoo ruoka, kauhee nälkä, mut oksettaa vaan ajatus ruisleivästä. Oon tänään saanu syötyy kyllä enemmän ku aikoihin osastolla.(en oo ylpee itestäni, tuntuu vaan pahalta ja pahalta) Maistoin kalakeittoa, söin kummatkin jälkkäri kiisselit, ja söin muutaman ruisleivän. Lähdin äidille ja täällä söin pienen kupin muroja ja nyt edessäni pyörii iltapala joka kuvottaa, mutta yritän saada sen alas. Ja odotan koko ajan tän mun olon helpottuvan edes fyysisesti.. musta vähän tuntuu et toi seronil lääke aiheuttaa nää.. (löytyy haittavaikutuksista..)

mun omahoitaja näytti mun papareita joilla tulin osastolle lähetteellä ja nyt sinne oli tehty diagnooseihin muutos ja tällä hetkellä siel lukee F32,2 vaikea masennus, F50.1 Epätyypillinen anoreksia

Mua lähinnä nauratti ja samaan aikaan itketti. En vaan voi uskoo et oon vaikeesti masentunut. Tai saati sitten tuo epätyypillinen anoreksia... 
 Helvetti vie, mä haluan olla vapaa.
Mutten osaa.

15 kommenttia:

  1. Tää on jännä, me kaikki kuvitellaan että ollaan vapaampia kun ollaan tietyssä painossa tai kun ei tarvitse enää syödä, koska ei tunne nälkää, kun oikeasti me ollaan vaan tiukasti kahlittuja.

    Onnea ruoista, ne vie kuitenkin eteenpäin.
    Tsemppiä hirveesti pikkuinen <3

    VastaaPoista
  2. Noi sydänjutut on hirveitä, mullakin välillä sillein muljahtelee ja kuitenkaan ei koskaan oo EKGssä näkyny mitään epätavallista.

    Ihan btw, että musta tuntuu että oon taas hukkumassa tähän laihdutukseen.... ja toivottavasti mun "dieetistä oli jotain iloa.

    voimia, oot aina jaksanu tukee mua ja mää toivon, että voin tukee sua <3

    VastaaPoista
  3. toivottavasti pääset noista tietyistä ajatuksista eroon, ja onneksi olet saanut hoitoa. mutta tsemppiä sulle, ja koita pärjätä, vaikka vaikealta se voi tuntua! :)

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti huomenna on jo parempi olo<3 *rutistushali*

    Krista

    VastaaPoista
  5. Voi muru, kumpa voisin auttaa sinua♥ kuulostaa pelottavilta noi sun fyysiset oireet :-( mä olen sitä mieltä että ainakaan oksentelusta ei ole hyötyä, koeta jooko lopettaa/edes vähentää sitä!
    Mä uskon että aurinko alkaa vielä paistamaan sullekin. Kaikki on juuri nyt kääntymässä parempaan päin ja sä ihan totta selviät tästä kaikesta! Sun täytyy vain jaksaa taistella, mutta mä ainakin lupaan tukea sua niin hyvin kuin täältä ruudun takaa pystyn. Jos on vaan jotain muuta, mitä voisin tehdä, niin sano. Auttaisin niin mielelläni.

    Muista että sä olet ihana, tärkeä, kaunis ja ainutlaatuinen. Sano itsellesi joka päivä "minä olen ihana, minä olen kaunis". Ääni sun päässäsi saattaa väittää vastaan, mutta älä kuuntele sitä, koska se valehtelee, se haluaa vetää sut vaan kaikkeen paskaan.

    Superpaljon halauksia♥

    VastaaPoista
  6. No ei noi kyllä musta mitää kovin pieniä mittoja oo >: Mutta kiitoskiitos :) <3

    VastaaPoista
  7. No sä oot ihaninkauneinparas♥

    ps. laitan ton kommenttien valvonnan pois päältä 8)

    VastaaPoista
  8. Voi sinua... Ei kuulosta yhtään hyvältä nuo oireilut. :( Koita jaksaa, tulen halaamaan sitten sinua <3

    VastaaPoista
  9. Liikuin kyllä siinä ohella, mutta kun en ikinä oo hirvee urheiluhullu ollu niin se oli vaan kerran viikossa tanssi, 3-4 kertaa viikossa tunnin/puolentoista tunnin reipas kävelylenkki ja sit jumppailin aina kun oli mahdollisuus. (sillon meinaan asu viä poikakaveri ja kämppis täällä..)

    Ja tiedän, ettei pitäis antaa sairaudelle edes sitä pikkusormea, mutta taisin jälleen kerran vahingossa lähteä leikkiin mukaan. Se leikin lopettaminen onkin sitten konstikkaampaa...

    kyllä se elämä viä joskus meille hymyilee <3

    VastaaPoista
  10. mulla on ihan samoja fyysisiä oireita ja kieltämättä pelottaa välillä :/

    voimia <3

    VastaaPoista
  11. Aa, hei, yritä sinnitellä! Meinaan sain itse kans mielialalääkkeet joskus keväämmällä ja niiden haittavaikutuksiin kuulu mm. se ahdistuksen paheneminen, jonka pitäis parin ekan viikon jälkeen loppua - ja niin se mulla loppuikin. Tiiät tän varmaan itsekin, mut osa tuosta sun pahasta olosta saattaa ehkä mennä tällä niiden lääkkeidenkin piikkiin. Ajattelin itse sillon ne omat lääkkeet aloitettuani et mitä helvetin järkeä tässäkin nyt on, kun mua vaan ahdisti aivan jumalattomasti ensin ja tuntui et se ei ikinä lopu. Mut sitten about parin viikon kuluttua lääkkeiden aloittamisesta huomasin et ahdistus hellitti kyllä. Eihän lääkkeet tietty kaikkia ongelmia poista, ja sitä inhottavaa oloa ainakaan mulla kokonaan estä, mut nykyään ahdistus ja masennus pysyy paljon paremmin hallinnassa ja ei vie mukanaan samalla lailla kun ennen lääkkeitä. Eli tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  12. oon ite popsinu noit seronilei ja ne ei auttanu yhtään mitään. ne teki must iha sairaan väsyneen ja mu päivät meni siihe et mä vaan nukuin. kannattaa yrittää vaihtaa noi lääkkeet cipralexiin, tai no ne teki musta jotenki pirteemmän sillon ku mulla viel oli masennus

    VastaaPoista
  13. Hey tuu Twitteriin ja pyydä mua kaveriks niin voidaan olla kahdestaan joskus mun Twitter nimi on @_SullenGirl_

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)