maanantai 26. syyskuuta 2011

kaikki paha on vain piilossa

Hetki hetkelt mun tekis mieli kaivaa ja repiä solisluuni esille, irti. Hetken luulin pahan olon väistyneen, kunnes tänään tajusin pahan olon olevan ihoni alla. Paha olo joka haluaisi niin kovasti vyöryä pintaan ja saada minut tuntemaan sen tuskan. Tiedustan sen aallon joka on tulossa, muttei se pääse tulemaan. Tuntuu kuin tunteeni olisi tukahdutettu. Ne ovat siellä ahtaassa tilassa mutten vain pysty huutamaan niitä ulos.

Oon niin vihanen itelleni etten jaksanut tänään töiden jälkeen mennä salille. Tunsin itseni niin heikoksi. Vihasin itseäni jokaisen yrittämäni ruuan jälkeen yhä enemmän, miksi? Tänään syötyny n.900kaloria (kiitos karkkien), kerran oksennettu kanawokin ja karkkien jälkeen. 

Kauhea pelko ja ajatus siitä että päivä päivältä mä vain suurenen ja suurenen. Mä en kestä tätä vaikka uskottelen kaikille kestäväni. Uskon jopa itse jaksavani jatkaa tätä peliä, mutta kysymys onkin.. kuinka kauan?


Kiemurtelen tuskaisesti ja kiroan miksei nämä helvetin ajatukset lähde?? Eikä edes lääke pysty turruttamaan tätä oloa.  Haluaisin tällä hetkellä tyhjentää koko purkin ja tyytyä vain makaamaan. Oon niin kauan taas pidätellyt tätä oloa sisälläni, tätä itkua jota en saa ulos.


Minuun sattuu vieläkin. 
Minä kaipaan liian montaa asiaa.
Hävettää sanoa,
mutta kaipaan Viltsua niiiin paljon.
Olen vihainen, että kaipaan
vieläkin, kaiken sen jälkeen.
 

2 kommenttia:

  1. mitä lääkettä syöt? ja voimia pieni <3

    VastaaPoista
  2. Yksi tapa minkä psykologi antoi neuvoksi ahdistuksen kanssa on, että sitä tervehtii ja kättelee, ikäänkuin se olisi ventovieras, jota ei ole koskaan nähnytkään, neutraalisti. Kun siihen tottuu, se on helpompi ikään kuin ottaa vain vastaan.
    Kaikkea hyvää ja iloa ja surua.

    ~
    grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)