keskiviikko 7. syyskuuta 2011

ehkä mä selviän kaiken sen valumisen jälkeenkin?

huhu ooon kokenu täällä niin väsyneen uuvuttavia rankkoja keskusteluja ja rankkoja hetkiä. Eilinen päivä ja ilta oli niitä. 

Kaikki alko siitä ku menin käymään kotona päivälomalla. En tiedä mikä muhun iski kotona, mutta taas hullun kiilto silmissä viilsin itseäni neljään eri kohtaan. Mua vaivas se niin paljon ja kerroin omahoitajalle kun puhuttiin -olin rikkonut täten hoitosopimusta. 

Teipattii sit haavat ja lopuks mun omahoitaja ilmotti et se joutuu soittaa päivystävänpsykiatrin paikalle, joka sattu olemaan mun hoitava lääkäri avopuolelt. Juteltiin kaikkea ja kerroin siin sekavas tilanteessa kuinka mä haluaisin tappaa itteni nyt heti.

Ne sitten halus syöttää mulle jotain rauhottavaa lääkettä josta kieltäydyin; koska mun olo oli jo tuhatkertaa parempi enkä halunnut sitä kauheaa oloa siitä kun nuokkuu eikä pysy pystyssä. Lopulta he kutsuivat suljetulta osastolta johtajan ja mietti et pitäiskö mut siirtää sinne. Sen takia että en enään osaa vastata itsestäni. Nauroin  jo siinä tilanteessa ja se lääkäri jo kysyki et "mikä sua naurattaa".. nauroin koska kaikki oli niin tosissaan.. taisin todella olla sekasin.

Lopulta mä sit nielin sen tabun ja tunnin päästä harhailin tääl käytävil enkä pysyny enää hereil. Käperryin sit nukkuun kasin jälkee illal..  välillä yöl heräsin ja olin niin sekasin, etten jaksanu edes raajoja liikuttaa. Jatkoin unia ja heräsin tokkuraisena 13 tunnin päästä. - En enää ikinä ota semmosta rauhottavaa... hirveetä.

Tänään mun ajatukset on jo PALJON selkeemmät eiliseen verrattuna. Vaikka aamulla ja vieläkin oon ihan tajuttoman väsy. Tänään kaikkien kuolema ajatusten jälkeen musta tuntuu et haluankin vielä elää.. toi seronil lääke on varmasti aiheuttanu mussa myös itsetuhosia ajatuksia, mutta nyt taas on tuntunu kauhee polte paremmasta fiiliksestä ja siitä et pääsis irti näistä ongelmista. Vois elää ja syödä niiku haluaa. Kuntoilla ilman kaloreita ja syödä ilman  kaloreiden pakonomasta ajattelua.

Vihdoin musta välillä tuntuu et selviän, vaikka 2 tuntia sitten melkein itkin sitä etten voi mitään näille synkille teoille ja ajatuksille. Nyt taas mietin et helvetti vie MÄ HALUAN PARANTUA. 

Tänään se on näkyny mm. siinä et söin Carinin tsemppaamana kolme palaa suklaata ilman omatunnon tuskia ja karkkiakin. Iltapalaa ihan kunnolla. Lämmin ruoka on vaan viel hankala.

Mä haluan vain tän kaiken olevan ohi. ja hymyillä. ja elää.

11 kommenttia:

  1. oot vahva ku oot selvinny tännekki asti. anna palaa!

    VastaaPoista
  2. Kyllä sä rakas paranet, susta tulee vahva ja sä saat taas elää, hymyillä ja syödä. Oot niin huippu tyttö!
    ♥ sua.

    VastaaPoista
  3. Yritä pitää toi mieliala yllä ni johan alkaa homma sujua ! Hirveet tsempit sinne, parempaan suuntaan oot menos :)

    VastaaPoista
  4. Voi rakas♥ Mä lupaan sulle että sä paranet, sä vielä hymyilet ja elät. Ihan varmasti.
    Paljon halauksia♥

    VastaaPoista
  5. Kyllä sinä selviät! Voi, kuinka erinäisiä tunnereaktioita saat minut tuntemaan.. Mutta viimeisin on positiivinen. Olet paras <3

    VastaaPoista
  6. Oot ihan mahtava tytttö, sie kyllä selviit :) !

    VastaaPoista
  7. 10mg Seronilia on ihan miniannos enkä kyllä voi uskoa, että se aiheuttaisi itsetuhoisuusajatuksia.. mut tsemppiä sinne.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi- Annotustani on nostettu 20mg.. ja nostetaan pikkuhiljaa. Sen jälkeen mun olo on pahentunut ja nyt taas helpottunut toistaseks :) et lääkäri sano et se voi hyvin olla osa syynä.. tai ainakin sen laukaisijana. Kiitos tsempeistä :))!

    VastaaPoista
  9. Toivoisin olevani edes hetken yhtä sekaisin, voidakseni vain lopettaa tämän kaiken.

    ~
    grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. tsemppei täältäki, toivon todella et sää paranet ! (:(:

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä kamalasti, kyllä sä pystyt siihen! :-) Olet ihana ja vahva!♥ Halauksia!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)