perjantai 30. syyskuuta 2011

Kuulumiset ja video

Mun ajatukset harheilee taas jossain ihan. Välillä mulla on ihan hyvä olo. Kiitos kuuluu noille lääkemömmöille, en ees haluis tietää miltä tuntuis ilman niitä. Eilen siis tuli syötyä jokunen 800-900 kaloria ja olin sellasel aerobicisel tunnil jossa kulutin jonkun 500-600 kaloria ja se helpotti syömisii tosi paljon! Tänään olin salilla (kyllä mä oon lintsannu koulusta/harjottelusta) vain sen takia et pääsen urheilee ja sen etten vain jaksa. Ekana päivänä olin kipee mut kahtena muuna oisin voinut mennä. Salilla poljin crostraineria ja kulutin siellä jokusen 330 kaloria, olin laiska enkä jaksanu enempää. Tänään syömiset onki valitettavasti siinä 900-1000 kalorin paikkeilla.. 


En oo kertonu teille vielä mut oon lähössä huomenna kaupunkilomalle ulkomaille äidin kanssa vain kahdestaan. Se tuntuu ihanalta ja lohduttavalta. Tosin mua ahdistaa tuhannesti enemmän, äiti seuraa mun jokasen syömisen siellä.. ja ennen ku meiän kone lähtee niin käydään yhdellä perhetutulla kahveilla ja voin vaan kuvitella mitä kaikkea se kahvipöytä sisältää. Mutta mä juon vain kahvia.. mun on pakko. Aamulla yritän syödä vähän ja säästän kaikki kalorit iltaa varten. Koska voin jo kuvitella sen piinan ku istutaan ravintolassa. Onneksi tos reissul ei ehdi mahottomia paisua koska tullaan jo maanantaina takas.  Oisin halunnu pukee kivat pillifarkut ja pitkähihasen paidan, mut hetken tuijoteltua näit mun reisiä.. tulin toisiin ajatuksiin :(

Täs nyt pitkästä aikaa tällänen melko huono videomatsku ja paskaa selostusta :-D kuvaki on melko huono, ja mun ääni kuullostaa tosi oudolta mut ei se menoa haittaa... huomenna se ois sit herätys siin aamu viiden paikkeilla... oh god... hyvii viikonloppuja teille ihanuudet <3 nauttikaa!


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

en pysty

Mulla ois niin paljon sanottavaa. En pysty sanomaan mitään. En saa tätä oloa ulos, en edes tähän. Mua ahdistaa, mua pelottaa. Pahin tunne on vaan se kun ei tunnu miltään, eikä mikään tunnu miltään vaikka haluais.
Mulla on niin tyhjä olo. Sellainen olo et multa puuttuu jotain, jotain tärkeetä. Tiedän etten ole yksin, mut silti musta tuntuu et oon yksin. Kaikilla on joku jonka kanssa nukkua yötä, joku johon on rakastunut.  Mä olen yksin sängyssä käpertyneenä mun nalleen.

tiistai 27. syyskuuta 2011

sä sait mut tuntemaan


Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit

Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi 

Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen

Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys 

mc mane f. sana -hyvästi 

 en pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä/
on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän/
...hengitän sisään, ja hengitän ulos
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos/
kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti/..
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti/
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu/
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu/
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa/
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta ..
vihaa itseään, on itsensä vihollinen/
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen/

tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaik en sitä tarkottanut
… kipu lisääntyy, silmät verestää/
mun on aika mennä, on aika levähtää/

tästä löytyy koko kappale http://www.youtube.com/watch?v=RMdeVvRMSXA&NR=1  en yleensä tykkää tälläsest, mut noi sanat vaan osuu..

En haluaisi katsoa, silti katson






Mä oon viettäny mun aamun tuijottamalla näitä kuvia syödessäni aamupaaa. 
musta tuntuu kauhealta etten oo tarpeeks vahva näyttämään tolta.
Multa puuttuu itsekuri ja paljon muutakin.
hävettää.

maanantai 26. syyskuuta 2011

kaikki paha on vain piilossa

Hetki hetkelt mun tekis mieli kaivaa ja repiä solisluuni esille, irti. Hetken luulin pahan olon väistyneen, kunnes tänään tajusin pahan olon olevan ihoni alla. Paha olo joka haluaisi niin kovasti vyöryä pintaan ja saada minut tuntemaan sen tuskan. Tiedustan sen aallon joka on tulossa, muttei se pääse tulemaan. Tuntuu kuin tunteeni olisi tukahdutettu. Ne ovat siellä ahtaassa tilassa mutten vain pysty huutamaan niitä ulos.

Oon niin vihanen itelleni etten jaksanut tänään töiden jälkeen mennä salille. Tunsin itseni niin heikoksi. Vihasin itseäni jokaisen yrittämäni ruuan jälkeen yhä enemmän, miksi? Tänään syötyny n.900kaloria (kiitos karkkien), kerran oksennettu kanawokin ja karkkien jälkeen. 

Kauhea pelko ja ajatus siitä että päivä päivältä mä vain suurenen ja suurenen. Mä en kestä tätä vaikka uskottelen kaikille kestäväni. Uskon jopa itse jaksavani jatkaa tätä peliä, mutta kysymys onkin.. kuinka kauan?


Kiemurtelen tuskaisesti ja kiroan miksei nämä helvetin ajatukset lähde?? Eikä edes lääke pysty turruttamaan tätä oloa.  Haluaisin tällä hetkellä tyhjentää koko purkin ja tyytyä vain makaamaan. Oon niin kauan taas pidätellyt tätä oloa sisälläni, tätä itkua jota en saa ulos.


Minuun sattuu vieläkin. 
Minä kaipaan liian montaa asiaa.
Hävettää sanoa,
mutta kaipaan Viltsua niiiin paljon.
Olen vihainen, että kaipaan
vieläkin, kaiken sen jälkeen.
 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Mä aijon antaa sen kuolla, en enään anna sille tilaa hengittää

Mulla on outo tunne mun rinnassa, eikä tää ole ahdistuksen puristama.  Olen tänään ajoittain ollut itestäni tajuttoman ylpeä!! Pitkästä aikaa iloinen. Carin nukkui viime yönä mun ja hauvan viekussa. Aamulla suuntasin salille ja poljin crostraineria, ekaksi mietin että poltan 200kcl, kahdensadan kohdalla en antanutkaan itseni lopettaa vaan mietin, että 300kaloria riittää, kolmensadan kohdalla mä en voinut lopettaa joten poljin, poljin ja poljin. ja poltin 602 kaloria. Hypin onnesta! Vaikka heikotuskin oli sen mukaista. 

Ennen salia söin muroja ja muutaman karkin. Menin salille ja kulutin sen kaiken ja tiesin että kulutin siellä suht paljon joten uskolsin syödä vähän omaa tekemää kanawokkia ja pitkästä aikaa mukana oli nokare basmati riisiä. En oikeen pystynyt nauttia siitä tilanteesta vaikka se oli hyvää. Palkitsin itseni vielä muutamalla karkilla mut nyt vain mietin kaloreita enkä uskoltaisi enään syödä. Haluaisin taas salille polkemaan, mutta taidan mennä ulkoilemaan koiran kanssa. 


Mulla ei ole paras mahdollinen olo, mutta pitkästä aikaa mun ajatukset on selvempiä kuin koskaan ja tiedän sen olevan tuon seronilin ansiota. Ilman tota masennuslääkettä mä en tiedä missä oisin. Se on kyllä auttanut todella paljon.  Loppu ilta pelottaa vielä.. pelottaa että tuun syömään liikaa.. pelottaa iskän ostama iso karkkipussi kaapissa. En halua.. en saa.

Äsken iskä huus mulle 
"kiitos oli hyvää ruokaa,
oikeestaan liiankin hyvää"
-mulle tuli hyvä olo.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Missä minä olen ?

Taas hiljaa hiipien tyhjyys kaivautuu sisälleni. Tuntuu taas pahalta ja yksinäiseltä. En jaksa olla sosiaalinen, nähdä muita ihmisiä. Istun vain kotona. Tuntuu etten osaa enään olla aidosti ihmisten knssa ilman teko pirteää esitystäni.

Tällä hetkellä mä nielen ikävän kyyneliä, mulla on kauhea ikävä. Kaikkia, Äitiä, Carinia,Viltsua.. Mariannea.. kauhee ikävä, sukulaisia. Eikä edes näkeminen tunnu helpottavan koska pelkään etten näe heitä enään pian. En tiedä miksi.
 
Pelkään, että pian joku muu päättää mun elämästä. Koska mä en käytä tätä järkevästi, enkä hallitse tekojani.. valehtelen jaksavani ja uskon tuohon jopa itsekkin. Syön leivän ja muroja kiltisti iskän  silmien alla, kun ulko-ovi käy ryntään oksentamaan. Tajuan joutuneeni odottamaan liian kauan eikä paljoa mitään tule ylös, haluan itkeä miettiessäni sitä kalorimäärää muroissa.  Pelkään etten jaksa juosta tänään pelissä.. niin kuin viimeksi olin se heikoin jota alkoi särkemään joka paikkaan. 

Oon yksin näiden asioiden kanssa.
Siltä musta tuntuu, 
kaipaan ympärilleni halaavia käsiä.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Minä pelkään

Terapiassa oli tänään hiljaista. liian hiljaista. Mua ahdisti. Terapeuttini istui vain hiljaa ja vaikeannäköisenä vilkuili vähän väliä kelloa. Esitin iloista ja varmasti me kummatkin tiesimme minun valehtelevan. Sanoin että on kiire ja lähden, en vain pystynyt olemaan.
Oon miettinyt tänään kauheesti, miksi mua pelottaa elää? Miksen mä saisi elää normaalisti. Miksen saisi syödä ja nauttia? Miksi mun täytyis oksentaa ruokaa.. miksen voi jättää tätä mörköä taakseni ja jatkaa elämää?

Oon myös tuntenut taas tajuttoman huonoa omatuntoa siitä etten ole tällä hetkellä niin sairauden kynsissä, en tarkoita tällä etteikö ruoka pyöris mun mielessä, kyllä se pyörii ja liikaakin, muttei enään niin kauheasti rajota mua käyttämästä joitain tiettyjä tuotteita, kuten juustoa. 

Toisaalta must myös tuntuu pahalta ja pelkään et sairaus kaikkoo musta, pelkään et oisin ihan tyhjä ilman sitä. Miks mä pelkään päästää irti?? 

Haluaisin jatkaa pärjäämistä ja saada oksentelun loppumaan, vaatii vaan liikaa syödä normaalisti ja olla oksentamatta samaan aikaan.

I need somebody next to me.

torstai 22. syyskuuta 2011

se vyöryy salakavalasti

En tosiaan enään tiiä mitä pitäis tehä tän mun sairaan maailman kanssa. Mä oon nyt pitkään uskotellu itelleni pystyväni syömään ja selättämään syömättömyyden mutta jatkuvasti oon huijannu itteeni.

Mä olin salilla ja mietin ylpeenä et nyt voin sit rauhassa syödä illemmalla kun tuun salilta. Otin kaks leipää ja pitkästä aikaa vähäsen lämmintä ruokaa. Alitajuntaisesti mä löydän itteni vessasta. Se tuntui ihan normaalilta ja mitättömältä muka "oikealta" asialta.. koitan skarpata iltapalalla ja otan jugurtin, viinirypäleitä ja muroja. Kun olin päässyt murojen kanssa loppuun kuului taas se ääni "helvetin läski luuseri, kerta sä oot noi syöny sä meet oksentaa. Nauti nyt oikein tuosta paskasta ja syö vielä hieman muroja lisää, oksennathan sä kumminkin!!" ja niin tämä tyttö painui sitten suihkuun ja veden valuessa niskaan katsoin salaisuuteni valuvan viemäristä alas, halusin itkeä muttei kyyneliä tullut. Mua hävetti niin, tuntuu niin pahalta etten osaa hallita tätä.

Miten mä voin jatkaa  näin? Valehtelemalla vielä kaiken olevan hyvin. Uskotellen et oisin parantunut syömishäiriöstä. Koska syön, musta tuntuu et syön enemmän kuin saisin. Vaikka tiiän jossain sisälläni ettei se ole totta. Oon väsynyt tähän.

Mitä tehdä kun on itse itsensä
pahin vihollinen ja este onneen?

Lopuksi kiitos tajuttomasti teidän kaikkien tuestanne. Ne on ollu aivan korvaamattomia !

maanantai 19. syyskuuta 2011

please let me go

Miksi minun täytyisi jaksaa,
jos jalkani eivät kanna?
Miksi minun täytyisi jatkaa, 
jos huomista ei näy?

Miksi minun täytyy olla,
jos minua ei ole?

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ahdistaa


Oon puhunut nyt lääkärini kanssa siitä mahdollisuudesta, että sairastaisinko epävakaat persoonallisuutta . Mua pelottaa melko varmasti vastauksen olevan kyllä, mut se olis todella helpottavaa saada diagnoosi, koska tiedän ettei pelkkä vaikea masennus kuvaa tätä oloa mikä mulla on.

"Epävakaata persoonallisuutta on aiemmin kutsuttu rajatilaoireyhtymäksi. Ihmisen mieliala, minäkuva, ihmissuhteet ja käyttäytyminen ovat hyvin vaihtelevia ja epävakaita. Heillä ei ole juurikaan kykyä sietää ahdistusta, vaikeuksia tai yksin oloa. Tyhjyyden ja hajoamisen tuntemukset ovat yleisiä. Heidän identiteettinsä on muotoutumaton ja muistuttaa pienen lapsen emotionaalista kokemista.
Ihmissuhteissaan ja seksuaalisuudessaan he ovat kiihkeitä, epävakaita, takertuvia sekä vaativia ja heidän tunnetilansa vaihtelevat herkästi äärimmäisestä ihailusta ja hullaantumisesta torjuvaan mitätöintiin ja raivoon. Heillä voi olla runsaasti intensiivisiä ja kiihkeitä ihmissuhteita. Epävakailla ihmisillä on taipumus toimia harkitsemattomasti ja hetken mielijohteesta, jolloin uskottomuuskin on yleistä. Heillä saattaa esiintyä lyhyitä psykoottisia kausia ja itsetuhoisuutta. He ovat lapsuudessaan usein kokeneet emotionaalista laiminlyöntiä ja heillä voi olla samanaikaisesti monenlaisia syömishäiriöitä."

 Diagnoosin kriteerit:
Pysyvä käyttäytymismalli epävakaudesta ihmissuhteissa, käsityksessä itsestään, ja mielialoistaan ja merkittävä impulsiivisuus alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään viisi tai useampaa seuraavaa:

(1) hätääntyneet ponnistelut välttää todellinen tai kuviteltu hylkääminen.
Huomautus: Ei sisällä itsetuhoista tai itseään vahingoittavaa käyttäytymistä joka on kuvattu kriteerissä 5.
(2) käyttäytymismalli epävakaita ja kiihkeitä ihmissuhteita joille on luonteenomaista vaihtelu äärimmäisestä ihailusta vähättelyyn
(3) identiteetin häiriintyneisyys: merkittävästi ja pysyvästi epävakaa käsitys tai tunne itsestä
(4) impulsiivisuus vähintään kahdella alueella jotka ovat todennäköisesti itseä vahingoittavia (esim., tuhlaaminen, seksi, aineiden väärinkäyttö, piittaamaton ajaminen, ahmimishäiriö).
Huomautus: Ei sisällä itsetuhoista tai itseään vahingoittavaa käyttäytymistä joka on kuvattu kriteerissä 5.
(5) toistuva itsemurhakäyttäytyminen, eleet, tai uhkaukset, tai itseään vahingoittava käyttäytyminen
(6) tunne-elämän epävakauden johdosta merkittävän herkästi reagoiva mieliala (esim. voimakas jaksottainen dysforia, ärtyisyys, tai ahdistuneisuus kestäen tavallisesti muutaman tunnin ja vain harvoin pidempään kuin muutaman päivän)
(7) jatkuvat tyhjyyden tunteet
(8) epäasiallisen voimakas viha tai vaikeudet kontrolloida vihaa (esim. menettää usein malttinsa, jatkuva kiukku, toistuvat fyysiset tappelut)
(9) tilapäiset, stressiin liittyvät paranoidiset (=vainoharhaiset) ajatukset tai vakavat erilliset oireet


Minusta lisää

Ajattelin taas vaihteeks tehä vähä erilaisemman postauksen. Kerron asioita joista tykkään, en tykkää tai haluaisin. (Osan varmaan tiiätteki jo) mut myös uusille lukijoille kiva niin ei tarvii selata satoja postauksia taakse päin :) 

Tykkään:
Kesästä
Ihmisistä
Läheisistä
Eläimistä
Pojista sekä tytöistä(en ihastu sukupuoleen vaan luonteeseen)
Karkista
Jäätelöstä
Viikonlopuista
Urheilusta
Ihastumisen -tunteesta
Ukkosesta

En tykkää:
Tunteettomista
valehtelijoista
hämähäkeistä
koripallosta
tekopyhistä
Kontrollin menettämisestä
Petetyksi tulemisesta
Kylmistä ilmoista

Haluaisin:
Parantua
sairastua vielä enemmän (tiedän ristiriitasta)
Löytää ihanan tytön tai pojan :)
Muuttaa
Matkustella
Valmistautua jo koulusta
Saada lisää läheisiä ystäviä
Saada enemmän luottamusta





Joku oli myös toivonu kuvaa mun arvista ja aattelin laittaa teille esille ainakin vähäks aikaa ne samat kuvat jotka lähetin viroon kirurgille josta tuliki vastaus et ne ei osaa tehä mitään... 
 Hävettää ja kaduttaa.... (vähän pelottaa laittaa nää esille)

 Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisemmasta postauksesta!
Jos on mielessä joitain muita postaus ideoita niin saa ehdottaa!

perjantai 16. syyskuuta 2011

bulimikointia



Mun on tänää tehny koko ajan mieli vain ruokaa. En tiiä johtuuko se sit siitä et oisin jotenki aliravittu.. paskat. Oon kuitenki syöny jokseenkin. Eilenkin mä sit päätinki vetää kaks jugurttia ja syödä puffet jätskin ja tietosesti ennen sitä päätin et oksennan lopuksi kaiken. Niinhän siinä kävi. Hemmetti mikä kierre tää tunne voikaan olla.


Tänään mulla on jo vahva tunne et meen iskän mukaan kauppaan, mätän kaikkee hyvää ja napsin niitä sit illan ja oksentelen.. jos mä jään koiravahdiks yksin niin tiiän et mun ilta tulee olemaan just tuota.. laiskottelua,, karkkia, elokuvia, vessakäyntejä. Mun tekee vaan mieli. En oo pitkään aikaan mättäny mitään kauheasti.

Suunnitelmissa on ainaski ostaa karkkia ja light limsaa. 
Voisin mä vielä tietty pitää tän päivän kurissa, koska oon synyt aamupalan. Kulhollisen muroja ja  jugurtin eli noin 250kcl, mut taitaa tuo herkkuhimo iskeä ja samalla bulimia.


Tulin tänne vain myöntää millanen sika oon :( vihaan tätä.

 

torstai 15. syyskuuta 2011

mua pelottaa..

Ja taas samassa paikassa mä istun  puristaen kynteni ihooni. Mä huudan apua muttei kukaan kuule. Tyydyn hymyilemään ja valehtelemaan, sekoan tän pään sisällä. Vihaan itseäni. En halua olla tässä tai täällä. En halua tuntea tätä raivoa sisälläni. En halua enään hymyillä nätisti muille. En jaksa esittää. 

Tuntuu liian raskaalta hengittää. Se  vaatii liikaa voimia. Mä haluaisin vain vaipua pois.

Mua sattuu nähdä, lukea, tuntea..      
kuinka paljon muitakin ihmisiä sattuu.
Se saa mut itkemään.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

mun tekis mieli hajota

Mä en tiiä mitä sanoa. Tuntuu taas et valun, hukun .. haluan kadota. Huomenna hoitokokous.. kaks viikkoa osastohoitoa takana, monta yötä myös kotilomilla.. 

mä en tiiä mitä sanoa huomenna sille lääkärille. Miten mä tuun kestämään ens viikolla alkavan pitkän työharjottelun? Miten mä pystyn kasamaan itseni aamulla ja romahtaa taas kotiin tullessa. 

Mua itkettää. Kaikki tuntuu vaan niiin vaikeelta just nyt.

tiistai 13. syyskuuta 2011

miksi kipu ei lakkaa

Tänään mulla on ollu kauheen outo tunne rinnassani. Välillä mua on vihlonu sydämen kohasta ja oon vaa miettiny et kuvittelen salee taas.. ja jatkanu tekemisiä kunnes piston tunne ja kipu yltyy. Istun tuolilla paikalla ja huone pyörii mun silmissä, välillä sumenee ja ravistelen itseäni ja vähän ajan päästä unohdan äskeisen ja sama toistuu. Kerroin hoitajalle tästä kun puhuttiin ja multa mitattiin paineet ja kaikki oli ihan jees. Mikä mua vaivaa??

Tänää on ollu hirvee päivä.

- Huimausta/pyörrytystä
- pieniä pukluja suuhun
- oksettanut joka välissä
- kädet ja kroppa on vapissut
- haukottelu ei meinaa loppua
- mun osa lihaksista kouristelee

Siinä nyt pienoinen lista mun tuntemuksista.. ja tuossahan oli vain fyysiset. Tänään oon taas maannut osastolla sohvalla ja tuijottanu pitkään tyhjyyteen. En halunnu jäädä sinne yöks ja sovin hoitajan kans meneväni äitin luokse yöks ja lupasin olla tekemättä tyhmiä, muhun näköjään luotetaan. 

Kävin sillon myös siel plastiikkakirurgilla ja ne sano mulle jo heti kättelyssä kättä näyttäessä "voii nuo arvet on ihan kesken, ne ei oo viel läheskään parantuneita, sen näkee tuosta liilasta väristä." ja anto mulle ohjeet ja kerto hoitomenetelmistä jotka kuullosti ihan hyvältä. Näiden hoitamiseen/häiventämiseen menee toiminnasta riippuen varmaanki noin 450-1500e.. aika kalliiks tuli sen tyhjyyden täyttäminen sillä hetkellä. Mutta sille asialle ei voi enään mitään, tehty mikä tehty. Toiselta polilta tuli vastaus ettei he valitettavasti voi auttaa mua.. se masens vähän lisää..
 (Kiitän luojaa ettei mun käsi näytä tältä! Huom ei siis ole käteni.)

Mua etoo ruoka, kauhee nälkä, mut oksettaa vaan ajatus ruisleivästä. Oon tänään saanu syötyy kyllä enemmän ku aikoihin osastolla.(en oo ylpee itestäni, tuntuu vaan pahalta ja pahalta) Maistoin kalakeittoa, söin kummatkin jälkkäri kiisselit, ja söin muutaman ruisleivän. Lähdin äidille ja täällä söin pienen kupin muroja ja nyt edessäni pyörii iltapala joka kuvottaa, mutta yritän saada sen alas. Ja odotan koko ajan tän mun olon helpottuvan edes fyysisesti.. musta vähän tuntuu et toi seronil lääke aiheuttaa nää.. (löytyy haittavaikutuksista..)

mun omahoitaja näytti mun papareita joilla tulin osastolle lähetteellä ja nyt sinne oli tehty diagnooseihin muutos ja tällä hetkellä siel lukee F32,2 vaikea masennus, F50.1 Epätyypillinen anoreksia

Mua lähinnä nauratti ja samaan aikaan itketti. En vaan voi uskoo et oon vaikeesti masentunut. Tai saati sitten tuo epätyypillinen anoreksia... 
 Helvetti vie, mä haluan olla vapaa.
Mutten osaa.