torstai 18. elokuuta 2011

tyhjyys jota en halua tuntea


Väsymys alkaa juurtua minuun kiinni. Silmäni tuntuvat tunneilla raskaalta ja tahtoisin vain nukahtaa ja nukkua ikuisesti. Kotona yritän pirteästi leikittää ja huolehtia koirasta. Nyt en voi romahtaa, mutta silti tuntuu liian raskaalta kannatella näitä pilvilinnoja jotka antavat koko ajan varoituksen merkkejä sortumisesta. Uskon kuitenkin että voimani ovat loputtomat, vaikka olen ennenkin kokenut sen romahtamisen pisteen jolloin en edes jaksa enään itkeä, vaivun koomaan. siihen tyhjään kuoppaa jossa ei tunne enään mitään, siihen jossa mikään ei tunnu miltään.
Toisinaan oon valmis tekemään mitä vain laihtuakseni, toisinaan mä en haluais jatkaa. Mä en vain löydä tietä onneen, enkä sitä onnellista kultaista keskitietä. Ehkä minulla ei ole semmoista.
Ahdistaa. Tänään mä olen liikaa
Tänään mä olen luistanut säännöistäni ja sikaillut.

7 kommenttia:

  1. "Toisinaan oon valmis tekemään mitä vain laihtuakseni, toisinaan mä en haluais jatkaa. Mä en vain löydä tietä onneen, enkä sitä onnellista kultaista keskitietä. Ehkä minulla ei ole semmoista" Tuo oli niiin minun omista ajatuksista! Siis oikeesti, niin tuttu tunne. Ja inhottava tunne.. Yritän aina sopia joukkoon ja olla jotakin mutta tuntuu etten ikinä sovi mihinkään muottiin:/ Ehkäpä me vielä joku päivä löydetään se kultainen keskitie :) Hurjan paljon haleja ja tsemppiä<3

    VastaaPoista
  2. Heippa. Noi äskeisen postauksen kuvat on Noran kuvia, (tuo kun on meidän yhteinen blogi). Mutta kiitos meidän molempien puolesta! Sen vaan sanoisin että olemme molemmat Noran kanssa lyhyitä, ei kannata tuijottaa keinotekoisiin rajotteisiin toteuttaessaan unelmiaan. Kauneus ei tule siitä miten pitkä on/paljonko painaa. Ihanaa loppuviikkoa sulle <3.

    VastaaPoista
  3. mulla oli just vähän aikaa itelläki ylitsepääsemättömiltä ja todella raskailta tuntuvia ongelmia ja valintoja, en vain tiennyt mitään ratkaisua ja heräilin yöllä painajaisiin ja pelkäsin todella että niistä tulee totta. Tiesin ettei enää paljon alemmaksi voisi vajota, en tuntenut enää mitään. Mulla oli todella huono olla ja monesti koulussakin katsoin vain tyhjeeteen ja kaikki meni ohitse, ihmiset puhuivat mulle, mä en edes kuullut... Mutta mun oli vain pakko jatkaa, mä tiesin sen, vaikka monesti ajattelin ja melkein toteutin itsemurhaajatuksia. Kesälläkin mulle tapahtui niin paljon kaikkea huonoa, en jaksaisi edes muistella, mutta siitä huolimatta, tiedän että olen lähempänä pintaa. Se vie vain aikaa ja mä uskon, että säkin pääset vielä joku päivä pinnalle ja että sä paranet ja että sun elämä haluaa vielä näyttää sulle paljon! Tänään juuri mua alkoi taas masentaa, melkein murruin kun olin yhden hyvän kaverini (se on kyllä jätkä) halaukseen, tuntui niin hyvältä, että edes joku välittää, tämä poika on kuitenkin särkenyt sydämeni monta kertaa ja pettänyt minua, silti en pysty unohtamaan. En nyt halua muistuttaa sua Viltsusta, mutta oon varma että sä pääset siitä yli, ajan kanssa, ja löydät jonkun paremman, joka välittää susta todella ja joka on sun tukena ikuisesti. Sä olet niin ihana tyttö, mä vaan toivon että sun asiat järjestyis, ja alkaisit voimaan paremmin, koska sä olet ansainnut sen. Voimia, voimia, voimia♥

    VastaaPoista
  4. Pepita- et usko kuinka paljon kommenttisi merkkas mulle! olin miltein tippalinssissä lukemassa tätä. Täytyy sanoa että sä olet nainen vahva ♥ paljon haleje! Oot itsekkin ihana.. kaikkien näiden sun kirjoituksien takana on varmasti mahtava tyttö. Moni saa olla kiitollinen tunteakseen/ollakseen sun ystävä. Ihanuus :) kiitos vielä !

    VastaaPoista
  5. Ajoittain on vain huonompi olo, mutta ne menevät. Kyllä nousen vielä täältä, ja apu on täällä, kun sitä tarvitsen. Kunpa et katsoisi taakse, minua, kun yrität nousta. Tuen sinua, vaikken itse olisi valmis samanlaisiin ponnistukseen. Riittää vain, kun tiedän, että sinäkin varmasti tekisit saman minulle. Ei meidän täydy katsoa ympärille, kuinka siellä voidaan, vain itseämme. Sillä loppupeleissä vain sen täytyy merkata. Et voi elää muiden mukaan. Olet niin ihana <3 Anteeksi, kun en näytä oikeaa esimerkkiä elämisestä. Mutta uskon, että se päivä vielä tulee.
    Ja täytyy tulla! Olen niiin nesteessä tuon koulun kanssa. Haluan hetkeksi eroon siitä.. Ja te piristäisitte mukavasti ;) ♥

    VastaaPoista
  6. rakas, sä olet tänäänkin ihan tarpeeksi :) ♥ oot tärkee! jutelllaa täst sitte..

    VastaaPoista
  7. Itsekin ajoittain mietin, että miksi mä edes laihdutan. Toisaalta sitä haluaa laihtua, mutta toisaalta ei taas jaksaisi millään. Tää vie ihan suunnattomasti voimia, joten kannattaako tavoitella asiaa, josta on enemmän haittoja kuin hyötyjä?
    (En osaa ilmaista asioitani ymmärrettävästi, anteeksi)
    Paljon voimia ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)