sunnuntai 28. elokuuta 2011

paikkaan parempaan

Nyt on semmoinen tilanne etten enään osaa sanoa mitään. Oon niin hajalla. Haluaisin repiä ranteeni auki. Niin etten lakkaisi tuntemasta enään kipua tai niin että en tuntisi enään mitään. Oon lopen väsynyt tähän esittämiseen. Viimeiset kuukaudet mä oon hymyilly muiden seurassa ja yksin itkenyt tätä kipua. Tää ei tunnu enään oikeelta, koska tiedättehän.. jossain vaiheessa menee raja. 

Minä en jaksaisi enään sekuntiakaan kitua. Tuntuu väärältä vain leijailla raskaasti ilman siipiä.. täällä ei missään. Haluaisin mielummin olla tuulen kuljettamaa tuhkaa. Koska mä en enään pysty kasaamaan itseäni mun täytyy pystyä jotenkin muuten lopettamaan mun tuska, kukaan muu ei tuu tekemään sitä mun puolesta vaikka mä kuinka toivoisin jonkun vain antavan mulle luvan leijailla kevyenä meren yllä. Eikä enään taivaskaan ois rajana. 

Miksen näytä ammattiauttajille kuinka loppu mä olen? Miksi silti yritän esittää pärjäävä, nauravaa ja hymyilevää? Välillä mä mietin yrittääkö tämä mun pään demoni peitellä mun pahaa oloa ja sisälläni se kuitenkin käskee kuolemaan. Se vain haluaa ettei kukaan osaa aavistaa eikä pelastaa mua.
Mua sattuu nähdä tätä kipua joka paikassa. Mua sattuu nähdä ihmisiä joita sattuu, ja mä en vain pysty auttamaan. Pystyn vain tuntemaan sen saman viillon rinnassani. Kumpa musta ois johonkin.  Onneksi mä pystyn tekemään tilaa paremmille ihmisille.


10 kommenttia:

  1. voimia ihan hurjasti :--( ja sun kannattais puhua suoraan, saada elämä raiteilleen. ja varmaan kaikki sanoo tätä, ja se turhauttaa? itellä sama fiilis. ei vaan enää jaksais, tuntuu et kaikki on omaa vikaa, kaikki kaatuu niskaan. mutta asia ei ole niin! joku paha ääni vaan sanoo niin, se haluu että heikko ihminen murtuu. mut sille ei saa antaa periksi! aina voi taistella, aina on vaihtoehto pois tilanteesta. pois siitä pahasta maailmasta, takas elävien kirjoille. tsemppiä sen löytämisessä, me ollaan sun tukena♥

    VastaaPoista
  2. Kyllä sä jaksat rakas, et saa luovuttaa, et sä ole heikko, vaan ihana ihminen. ♥

    VastaaPoista
  3. Mitä tässä vois enää sanoa. Jos sä ajattelet kuolemaa, ajattelet että kaikki ois loppu, tuleeks sulle helpottunut olo? Että kaikki vois olla paremmin. Mulle itelleni tuli. Ja se on niin saatanan surullista, kattoo tai täs tapaukses lukee, kun toisella on niin paha olla. Kun ite tietää, miltä siitä tuntuu. Kun tietää, ettei voi auttaa mitenkään. Aina voi puhuu, puhua voi vaikka kuinka paljon, mut ne on vaan sanoa. Kirjaimia, viivoista muodostettuja kuvioita. Ja loppujen lopuks - niillä ei oo mitään merkitystä.

    Ja kun se on kuitenkin niin helppo sanoo, että mä oon ok, ei mulla oo hätää, keskittykää niihin, kenellä on ongelmia. Mun tukihenkilö sano, että ne kenellä on ongelmia, kertoo ne avoimesti, ei salaile mitään. Se sano noin, kun mä en kertonu sille mitään, se uhkaili mua vaikka millä ja plää. No lopulta mä kerroin, kirjotin kirjeenä. Siihen loppu sen uhkailut, enkä oo nähny sitä tukihenkilöö sen jälkeen (se vaihtu) kun se kommentoi siihen kirjeeseen "aika tunteella kirjoitettu." Haha joo tosiaan, tunteella kirjoitettu, olipa kuiva kommentti. Mutta siinä se oli väärässä, et ne kenellä on ongelmia, kertoo ne saman tien jne. Nehän haluu just peitellä sitä, esittää. Mut miks ihmeessä. Miks sitä apuu on niin vaikee ottaa vastaan. Miks haluu jäädä yksin sen olon kaa, kun tietää kuitenkin, että yksin ajatus kasvaa ja kasvaa, ja se voi johtaa tosi kamaliin seurauksiin.

    Kaikkihan me kuollaan jossain vaiheessa. Jokainen, sitä ei voi väistää. Jotkut pelkää sitä, jotkut taas himoitsee. Mä uskon, että jokanen poistuu sillon, kun joku suurempi voima (en usko jumalaan, mut johonki muuhun. isompaan. niin isoon ettei sitä voi käsittää. sellaseen, mikä asustaa jokaisen ihmisen sisällä.) niin päättää. Mulla oli se voima mukana kun olin ihan pohjalla (kerroin sulle tarinani joten u know) ja se esti mua tekemästä sitä. Eli, jokainen kuolee jossain vaiheessa, sitä hetkee ei voi koskaan etukäteen tietää. Miksei tekis siitä elämästä sellasen, minkälaisen siitä ite haluis, ennen kuin sen lopullinen loppu tapahtuu? Vai, onks se tosiaan lopullinen loppu. Se kuulostaa kamalan... lopulliselta. Ehkä elämä jatkuu jossain muualla, parempana. Ehkä, ehkä ei. Kuka tietää?

    Mun isotäti sairasti syöpää. Se kuoli viime kesänä, seitkytä jotai vuotiaana. Aika paska juttu sinänsä, että se ei kuollu syöpään, vaan onnettomuuteen. Se oli sen aviomiehen kanssa uimassa kun se sai epilepsia kohtauksen. Sen keuhkoihin meni vettä ja se kuoli. Se saatiin elvytettyä, mutta paluuta entiseen ei ollu. Se makas viikon aivokuolleena letkuissa. Lopulta letkut irroitettiin, asialle ei voitu tehdä mitään, ei haluttu että se kärsii enempää. Se mun isotäti oli sairastanu masennusta ja skitsoferiaa, sitten sille oli tullu syöpä. Silti sillä oli ollu hyvä elämä. Elämä oli potkinu sen päätä, yrittäny alentaa sitä ja hetkittäin se oli onnistunutkin. Mut isotäti ei luovuttanu ja loppuen lopuks se sai tosi hyvän elämän. Se kerto mulle ja mun siskoille ihania tarinoita kun me oltiin pieniä. Ja me laulettiin sille ja oltiin tosi ilosia, kun saatiin siltä 2euroa aina kun oltiin laulettu. Mä jäin kaipaamaan sitä, vaikka koskaan en itkenyt. En ees hautajaisissa. Mä tiedän, että mun ei tarvii itkeä. Sillä oli hyvä elämä ja nyt oli sen vuoro lähtee. Ja me tavataan vielä. Ehkä mä saan vielä laulaa sille. Ehkä joku päivä.

    Tottakai mä toivon, että sä et tekis mitään itsetuhosta. Maailmassa on tilaa jokaiselle, myös sulle. Maailma ei oo viel ehtiny näyttää sitä, että tossa on sun paikkas, sä olet tärkeä. Se on eksyttänyt sut, mutta se myös tietää tehneensä virheen. Mä tiedän, ettei susta tunnu siltä, mutta se haluaa myös auttaa sut takasin siihen sun paikalle. Jossa on just sopivasti tilaa sulle. Ei liikaa eikä liian vähän.

    Voimia rakas♥ Tää on nyt sun pahinta aikaa, susta tuntuu heikolta, mutta jos sä nyt kestät, loppupeleis tää vaan vahvistaa sua.

    VastaaPoista
  4. Voisitko sä kirjottaa hoitavalle taholle kirjeen tai asialistan? Blogissa osaat kuvata tunnetilojasi hyvin? Lainailisit esim. sieltä pätkiä? Antaisit paperin hoitavalle henkilölle ja etenisitte sitten siitä...

    VastaaPoista
  5. En luovu sinusta. Ja jossain menee raja, mutta sen ylityksen jälkeen täytyy vaihtaa tapoja. Sinulla on kaikki käsilläsi, mutta silti liian kaukana.

    Pärjää kultainen <3 Tulen kyllä sinne sinun seuraksesi!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun välität, en edes ansaitse tuota♥ Voisinpa tehdä jotain saadakseni sut uskomaan että olet niiiiin erityinen ja arvokas ihminen. Älä kuuntele sitä ääntä joka sanoo toisin. En aio kokonaan luovuttaa varmaan ikinä, koska tiedän että parempaa on luvassa kun jaksaa uskoa ja yrittää. Usko ja yritä! Voimia ja halauksia♥

    VastaaPoista
  7. Voi ei :-( Koita oikeasti jaksaa. Olet arvokas ihminen! Tässä maailmassa on todellakin tilaa sulle. Vaikka tuntuu että kaikki menee päin helvettiä, niin koita taistella.

    Paljon voimia♥

    VastaaPoista
  8. Paljonpaljonpaljon PALJON haleja sulle, voi että, voimia ♥
    ja kiitos tosi paljon kommentista : )

    VastaaPoista
  9. Itkettää lukea, kun suhun sattuu noin paljon♥ sun ei tarvitse ahdistua siitä kun et voi autaa muita, koska SUN TÄYTYY AUTTAA ITSEÄSI, sä olet nyt tärkein - älä unohda sitä ! Kumpa pystyisit kertomaan jollekin ammattiauttajalle, en halua että haalistut pois, haluan että saat elämäsi takaisin. HALAUS ja VOIMIA ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)