torstai 11. elokuuta 2011

No one can save me

Mä tiedän etten tuu pitkään aikaa päästämään ketään liian lähelle mua. Koska mä oon niin monesti saanu tuntea miltä tuntuu kun joku jättää. Heittäytyy kylmäksi, vaikeaksi. Mun psyyke ei enää kestä sitä. Mä en edes kestä enään itseäni. Viltsu kyselee facebookissa miten voin. Mä valehtelen kylmän viileästi "itse asiassa iha hyvin". En oo ehkä ikinä näin tunteettomasti vain heittänyt valheita. Tuun kotiin ja teen iskälle italian pataa ruuaksi. Meinaan oksentaa jauhelihan ulkonäölle. Kun ruoka on valmis mä sotken mun muovilautaselle ruokaa ja heitän sen tiskikoneeseen. Jos joku kysyy olenko syönyt sitä niin "olen". Tämä päivä on mennyt neljällä leivällä. Ekat siivut aamulla ja toiset iltapäivällä. Piltti ja jugurttia. Kahvia. Olen liikaa.
Mä en enään jaksa pelätä mun seuraavaa huomista, seuraavaa viikkoa, kuukausia. Mä vain aijon katsoa miten tässä käy. Tää on vaan sairas peli ja mä aijon jatkaa pelaamista. Me kaikki ollaan vain pelinappuloita. Mä hyväksyn tän. En välitä. En jaksa.
Mulla on enään kaksi ainutta tehtävää. Laihdutan, tulen keijuksi.
Toinen, mä seison mun läheisten tukena niin kauan kuin jaksa olla täällä. Ja siitäkin eteenpäin, en mä jätä teitä tai heitä. Tiedän ettei kuolema kuitenkaan lopeta kaikkea, mä tiedän et elämä jatkuu vielä jossain muuallakin. Ainakin mä toivon niin.
Mulla on enään yks ainoa suunta ja se on alaspäin. Oon pahoillani. mä en voi elää. En tälläisenä, enkä varmastikkaan pienempänäkään. Muhun sattuu. Aivan liikaa. Mun hymy on kulunut ja mua sattuu hymyillä, koska sen hymyn takana on tämä särkynyt ja elämäänsä vihaava tyttö. Mulla on nyt niin epätoivoinen olo... Mä haluaisin tuntea kipua ja mun katse hipoo koko ajan kirjahyllyyn jossa on piilossa asia joka saa mut tuntemaan.

7 kommenttia:

  1. Kuin tekstini 8. -luokan aikaisesta päiväkirjasta, joten rehellisesti painoin toimintoa 'tiedän tunteen'.

    Kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi, älä luovuta. >:

    Paljon haleja ja tsemppiä. ♥

    VastaaPoista
  2. Äää rakas.. ooon sanaton. Haluan auttaa ja toisaalta, tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu, sen totaalisen toivottomuuden ja kaikki.. Noin ihana ja kaunis tyttö ku sinä.. ei ansaitse tällasta paskaa sairautta joka saa vihaamaan itseään haluamaan kuolemaa. Mutta, se on sairaus. Siitä pääsee eroon. Kunhan jaksaa ottaa apua vastaan ja elää, ponnistella. <3 Pus ♥

    VastaaPoista
  3. Jos joku voisi kertoa, miksi ihminen haluaa niin kovasti päästä eroon elämästä - tästä maailmasta, niin olisin helvetin paljon fiksumpi ja osaisin itsekin käsitellä sen sortin tunteita. Sanon vain, että olen kulta tukenasi, tapahtui mitä vain. Ja toivon vain parasta sinulle ♥

    Tuntuu pahalta katsoa vierestä, kun haluat luovuttaa..

    VastaaPoista
  4. Sä jaksat tääl viel <3 sun on vaan pakko uskoo et kaikki muuttuu paremmaks, vaik se onki vaikeet <3

    ja oi kiitti, säkin olit mielettömän kaunis sii kuvas ku sul oli kerra ainaki hetke esil<3 ja sanon nyt kumminki (vaikket sitä pystykkää varmaa uskomaa) et sä oot musta tajuttoman laiha.
    Se tekopirteys on tuttu fiilis täälläki..

    vaik mä ite oon jostai syyst voinu kesäl hirveen paljon paremmin, en nää itteeni vieläkää ees normaalikokosena (niis kuvis 164cm/51,5kg). ja nyt mä oon viel kesän aikana lihonu kolme kiloo ryyppäämisen ja syömisen seurauksena...

    Voisinpa antaa sulle lämpimän halin <3

    VastaaPoista
  5. Voimahali♥ Kyllä kaikki muuttuu paremmaksi! :( koita jaksella...

    ps. oot niin laiha :o

    VastaaPoista
  6. Voi ei. mä en yhtään tiedä, mitä sanoa. En haluaisi yhtään, että sä luovuttaisit :( älä luovuta, murunen, olet mulle liian tärkeä♥ kyllä sä jaksat ! Halaus♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)