maanantai 29. elokuuta 2011

Nää ajatukset hukuttaa mut

Mihin tää mun "elämä" on menossa? En taju enään mitään mitä mun ympärillä tapahtuu. Mä haluaisin romahtaa keskellä koulun käytävää lattialle itkemään. Mun ajatukset on sekasin. Mun pää on sekasin. MIKS mä oon hullu?? Miks mä oon näin sairas? mitä sille viattomalle seiskaluokkalaiselle tytölle tapahtu? Tytölle joka oli varma et siitä tulis vahva henkisesti, varma itsestään, ammatti urheilija, hyvä koulussa. Musta ei tullu noista mitään.  
Ylä-asteen alusta alkean mä oon vaan kaivanu itelleni aina hetki hetkeltä hautaa, nyt vasta alan tajuamaan sen. Seiskalla viiltelin ekan kerran yhden säälittävän pojan takia, kukaan ei tiennyt. Kasilla kärsin unettomuudesta, sain jatkuvasti hengenahdistuskohtauksia ja kärsin vahvasta paniikkihäiriöstä. Sama jatkui ysille, kunnes sekaannuin laihdutuksen maailman, en riittänyt enään ja mun elämä meni ympäri sekunnissa. Sen jälkeen mä en oo päivääkään aidosti ollut onnellinen. Ja mitä tähän päivään tulee.. mä oon kuoleman väsynyt enkä toivo enään mitää muuta kuin sitä että joku korjais mut täältä pois, koska mä oon liian väsynyt ja heikko edes hengittämään. Mä en vain jaksa.

Mun mieli on sairas, mua vallitsee vain enään joku muu.. mä en tajua, en oo enään tässä. 90% toimin silmät sumeana... moitin, rääkkään, satutan ja haukun itseäni. 10% mun päässä välillä näkyy valopilkkuja, näen ettei tästä hyvää seuraa ja viimeiset voimani varottaa mua: mä toteutan joka päivä samaa suunnitelmaa "hymyile läski hymyile, kun ne kysyy mitä sulle kuuluu sä väännät kasvoilles hymyn ja väität kaiken olevan täydellisesti ja myöhemmin kun kukaan ei voi edes uskoa, sä jätät tän maailman" mä pelkään... vaikka silti odotan vain rauhassa sitä päivää..

Mä sekoan näihin ajatuksiin. Ihan oikeasti, mä oon toteuttanut jo niin monia asioita joita oon luvannut itselleni etten ikinä tekisi. En ikinä ois uskonut olevani täsäs nyt. Tässä tilanteessa. Oon ollu ihminen joka on osannut rakastaa itseään. Nyt mä haluan vain itsestäni eroon, pois, kauas pois täältä

Laitoin luokanvalvojalleni viestiä, koska ne varmasti kelaa mun olevan aikaansaamaton laiska paska aina kun häviän tunneilta.. ainakun lähden lääkärille tai terapiaan. Oli vaikeet myöntää kouluunkin päin et nyt on voimat lopussa. Sieltä tuli kuitenkin helpotta vastaus.. 

"Koulu tukee sinun hyvinvointiasi, joten kaikki mikä liittyy terapiaasi on soviteltavissa. Kiitos, että kerroit. Poissaolot voi selvittää ko. opettajien kanssa. Erikseen ei sinun tarvitse sanoa syytä, mutta jos annat luvan, voin kertoa, että asia on sovittu minun kanssani. Pääasia on, että teet voimiesi mukaan ja päivä kerrallaan."

Tunnen itseni laiskaksi ja huonoksi, en mä osaa enään muuta.

7 kommenttia:

  1. Ihana että sun luokanvalvoja ymmärsi, ja vielä ihanempaa että kerroit sille.

    Mun tekis mieli itkeä.. koska mä en osaa ikinä kommentoida sulle mitään.. johtuu siitä että mä tunnen niin samoin ja sun blogin lukeminen on ku lukis mun omia ajatuksia.. Mut mietippä hetki mitä meille muille kävis, jos sä lähtisit. Mä en pärjäis. Entä sun läheiset ystävät ja vanhemmat? Mitä niille kävis, jos mäkään en selviäis ilman suo. Suo tarvitaan täällä, älä anna masennuksen voittaa vaan ota kaikki mahdollinen apu vastaan ja anna itelles aikaa parantua ♥

    VastaaPoista
  2. Voi sua, en voi ite ymmärtää miten pahalta susta tuntuu mut haluaisin ymmärtää. Varmaan ihan turha sanoa että "yritä pärjätä" mutta sanonpas sen silti. Yritä jaksaa ♥

    VastaaPoista
  3. kiitos♥

    tää teksti piti lukee iha kyynel silmässä, varsinki toi et koulussa tekis mieli vaa vajota lattialle.. Mut onnenks sun luokanvalvoja ymmärsi ja nyt sä tiedät ne tukee sua(: Ei ehkä paljoa, mutta vähä.
    Olet ihana, tärkeä ja kaikkea muuta, paljon voimia♥

    VastaaPoista
  4. Älä rakas ajattele noin, et sä ole huono. Sun on pakko jaksaa, sä et saa lähteä minnekkään ♥

    VastaaPoista
  5. Moi ! :) Lopeta itsesääliminen. xoxo ! :)

    VastaaPoista
  6. Anonyymi- No heii, en tiiä oliks tää nyt sarkastisesti sanottu vai kehotuksena ja neuvona ystävällisesti. oli nyt kummin päin tahansa niin kyllä, se ois mun eka tehtävä.. mutta sairas pää vain ei luovu siitä helppolla. Ainut missä voin rauhassa itkeä tätä paskaa on tämä paikka.. joten musta on ihan kohtuullista että se saa kohdistua tänne eikä muualle :) kiitos.

    VastaaPoista
  7. voi sua :( yritä jaksaa! kyllä sä pystyt taisteleen ittees vastaan ja muista että sulla on ihan varmasti ihmisiä tai jonkinlainen tukiverkosto sun ympärilläs jotka voi auttaa :) <3 ! voimia ja haleja!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)