sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

you don't deserve my tears

Mä yritän olla itkemättä. Mä en oikein tiedä miltä musta nyt oikeasti tuntuu.. sisältä. Tyhjältä, rikkinäiseltä? Pettyneeltä ainakin. Koska mä tosissani uskoin pystyväni "parantamaan" Viltsun entisistä haavoista. Mutta eilen mä tajusin ettei musta ole siihen, enkä mä tuu ikinä olemaan sille mitään muuta kuin halikaveri. Mä en halua olla se joka joutuu odottamaan ja arpomaan, missä me nyt mennään. Mun ei koskaan pitänyt ihastua.. mutta mä ihastuin ja pahemman kerran. Musta tuntuu pahalta, koska suoraan sanoen mä  ajattelen asian niin; Mä en ollu tarpeeks sellanen mitä Viltsu etsii. Enkä mä pysty muuttumaan siks jota se ennen rakasti. 
Pahinta tässä on että mä tiesin alusta asti mihin soppaan mä oon lusikkani työntämässä. Mä tiesin miten mua tulee sattumaan mä tiesin kaiken tän, mutta silti tässä mä olen. Rikkinäisenä, heikkona ja silti niin vahvana nielen katkeria kyyneleitäni. 
Mun täytyy vaan yrittää olla näkemättä sitä, soittamatta, tekstaamatta. Mä kaipaan jo nyt liikaa sen suojelevia ja lämmittäviä käsiä. Tuntuu niin pahalta. Musta on aina tuntunu et oon yksin, nyt musta tosissani tuntuu siltä. Ja vaikka kuinka mä haluaisin muuttaa Viltsua, se ei tuu onnistuu. Se haluaa olla ittensä kanssa vaan. Se ei halua päästää ketään sen suojamuurien sisälle, vaikka mä hetken luulin et mä oon onnistunut murtamaan ne. 
Paha ääni sanoo etten mä tehnyt tarpeeksi, etten mä ole tarpeeksi sitä mitä se etsii. Mä olen Viltsulle vaan se sama masentunut, häiriöinen  ja epäsosiaalinen. Anteeksi että muhun on sattunut ja sattuu vieläkin. 
Mä vaan uskoin hänen pystyvän parantamaan mut. Tosi asiassa kukaan ei voi parantaa mua. Ainut kuka voi on minä itse.
Mä haluan sitoa mun haavat, kuivata kyyneleeni silmistä. Nostavani katseen ja katsovan katkerasti ja sen jälkeen hymyillä ja nousta. Näyttää mihin mä pystyn. - Mä niin haluan.
Mä pystyn, vaikka muhun sattuukin.

6 kommenttia:

  1. voi sinua :( mutta hei, mä uskon suhun! mä uskon suhun aina ♥

    VastaaPoista
  2. Musta tuntuu samalta; pitää olla yrittää tekstaamatta koska en oikeastaan saisi rakastaa (pojan vanhemmat eivät tykkää minusta) mutta rakastan liikaa, joka hetki, enemmän ja enemmän. Mitä enemmän olen erossa hänestä, sitä enemmän mua sattuu.

    Voimia, rakkaus ei oo helppoa. <3

    VastaaPoista
  3. Olet niin fiksu, kaunis, nuori nainen. Kaikki ansaitsee vain arvoisensa, eli sä ansaitset kaikkein parasta! Miehillä on AINA vaihtoehto olla johtamatta harhaan, aika usein ne kyllä tietää missä mennään. Todellakin nyt unohdat tuollaisen typeryksen joka ei ymmärrä mitä menettää, tulee joku parempi joka ei päästäisi sua mistään hinnasta menemään:) Pää pystyyn ja tsemppihaleja pikku-neiti:)♥

    VastaaPoista
  4. Äh, rakkaus ei koskaan ole helppoa :< tsemppiä, asioilla on tapana selvitä ♥

    Kyselit, missä asun, mutta sen enempää en uskalla paljastaa kuin että Uudellamaalla :---)

    VastaaPoista
  5. ♥ sä olet ihana, tuo kommenttisi oli mahtava. Sä oot niin oikeessa! Niin viisaita ajatuksia...tiedän tuon kaiken mutta kun luen ne asiat sun kirjoitamana niin alan oikeastikin uskoa niihin! Mäkin välitän susta kovasti ja haluaisin parantaa sun oloa, olet tärkeä♥ Ja mä tosiaankin uskon suhun, mä TIEDÄN että sä pystyt tuohon, sä onnistut, sä nostat vielä itsesi ja hymyilet ! Mä niin tiedän, että sä vielä joskus naurat, hymyilet ja elät ! Halaus♥♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)