torstai 28. heinäkuuta 2011

Täytyykö mun jatkaa eksymistä

Mä haluan jakaa tän biisin teiän kanssa. Koska tältä musta tuntuu. Koko Viltsu homma. kipua, tuskaa.. mua sattuu. Rakkaus vittu sattuu. Mun tekis mieli vaan huutaa kaikille "älkää rakastuko, teitä sattuu" mutta ilman rakkautta en uskoisi kenenkään voivan elää.
 
 
"All the things you'd say, they were never true, never true.
And the game you'd play you would always win, always win."

Oon silti tottunut kipuun, tottunut tähän ainaiseen taistoon. Mietin välillä millon väsyn. Kumpi romahtaa ensiksi? Psyykkeeni vai fyysinen kunto? En usko enään kummassakaan olevan vikaa. Tunne itseni terveeksi lihavaksi valaaksi, joka pystyy syömään mitä vain haluaa. 

Pitkästä aikaa voisin tänne kertoa miten tämän päivän ruokailut menivät. Jotta voisin häpeä kunnolla. Tässä on koko päivän ruuat kello kolmesta eteenpäin.
Leipä
2 leivän kantaa ja jugurtti
kulhollinen jugurttia ja muromysliä (tästä tuli kunnolla varmasti kaloreitra)
mehujää
Tämän jälkeen monta pullollista alkoholia. ja pari baari juomaa (light).
kotona kaksi mini porkkanaa ja pala ällöttävää piirakkaa joka oli silti liian hyvää. 

Hienoa.. nyt voisin onnitella itseäni. Järkyttävää. Oon vihanen. Tänään en kuitenkaan syönyt edes yhtä karkkia. Kaikkea muuta paskaa kyllä näköjään.. oon vihanen. Niin vihanen ja pettynyt.

Vihanen. Tiedättekö sen kamalan tunteen kun on vihanen itselleen? Tiedättekö?
Mä lähen varmaan huomenna Mariannen luo. Haluan vaihtaa taas maisemaa. Pois täältä. Kiitos. 

Tuntuu taas siltä että alamäki on tulossa. Olen jo lapio kädessä valmiina kaivamaan kuoppaa itselleni. Olen tyhmä, välinpitämätön itseäni kohtaan, miks?? Miksen mä voi suoda itselleni onnea?? Vaan seistä sen edessä? Miksi, miksi mä teen tän?
Miksi mun täytyy vaan jatkaa tässä hullun myllyssä? Sanon kaikille syöväni nykyään hyvin, mutta silti oikeastaan mikään ei oo muuttunut. Mä en tiedä.. enään mistään mitään. 
 Hävettää etten osaa pelastaa itseäni.

4 kommenttia:

  1. Mäkin söin kamalaakamalaa muromysliä tänään jugurtin kanssa. Yhessä vaiheessa söin joka aamu aamupalaks semmosta, mutta nyt en oo syöny sitä varmaan kahteen kuukauteen ollenkaan.

    Älä kaiva itelles kuoppaa, alota heittämää sitä hiekkaa takasin sinne kuopan pohjalle, et sä tarvitse mitään kuoppaa itelles pitkään aikaan.

    haleja ♥

    VastaaPoista
  2. Hei, me noustaan kyllä yhdessä kaikesta paskasta ! mä olen varma♥ En päästä sua vajoamaan ! Mä haluan että sä selviät♥ ja kuules tyttö sun syömisissä ei ole mitään hävettävää, sä saat syödä ! Sä olet ihana, halaus ja paljon voimia♥

    VastaaPoista
  3. En enää ajattele tätä sellaisena, hitaasti tappavana. Nyt on tullut paljon useammin niitä hetkiä, jolloin jopa olen tyytyväinen. Ajattelen, että jään tähän. Niin kuin olen jämähtänytkin. Ei kai minun tarvitse olla se luinen keijukainen.. Mutta tuntuu, että olen saavuttanut eräänlaisen mielenrauhan, ainakin ajoittain. Olen aina täällä kanssasi, älä huoli. <3 En aio luopua sinusta!

    VastaaPoista
  4. rakkaus sattuu iha vitusti liikaa :( mustaki tuntuu et pitäs kertoo kaikille ettei koskaa rakastu. tää on iha hirveetä.
    haleja<3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)