sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Say that You don't want me

Eilisestä illasta en haluaisi hirveästi puhua. Alemmassa postauksessa on vastaus siihen. Istuin kaverini vessassa ja ahdistuneena mietin mitä teen mistä saan terävää. Saksethan siinä oli. Ikävä kyllä. Mutta tällä kertaa olin viisaampi ja piilotin ne punaiset rumat jäljet.
Mä kiemurtelen tuskissani kotona. Haluaisin soittaa Viltsulle. Meidän eilinen keskustelu päättyi siihen että minä jäin luuri käteen sen hiljentyessä yhtäkkiä. 
Olen heikko jos nyt soitan. Tiedän ettei Viltsua kiinnosta. Ja taas saan odottaa monta pitkää päivää ennen kuin kuulen hänen äänensä, jos kuulen. Ellen minä taas ole se sama vanha heikko ja itke perään. Voisitko vain sanoa minulle; "jätä mut rauhaan. En halua sua." niin mä voisin herätä.
 

5 kommenttia:

  1. voi ei voi ei voi ei :( kamalaa että sulla on niin hirvittävän paha olla. mä en tiedä mitä sanoa, muuta kuin että älä luovuta <3

    kiitos kommentista! hän tosiaankin on aarre. syömishäiriö tunkee vaan väliin ja liian usein satutan häntä ahdistusjutuilla yms :( en usko että hän jaksaa minua kovin kauaa vaikka muuta väittääkin.

    VastaaPoista
  2. Inhoan ihmisiä, jotka leikkii toisen tunteilla.
    Kumpa sulla ei olisi noin paha olla! Hurjasti voimia, murunen♥

    VastaaPoista
  3. No en mä kauhean pieni oo, mutta kun tolleen seisoo jonkun vieressä, niin näyttää kyllä väkisinkin aika miniltä, oon luonnostaan aika pienirakenteinen, siks tuntuukin, että kaikki kilot mitä tulee, niin tekee lihavannäköseks.. :<

    VastaaPoista
  4. Heippa. Kumpa voisin halata sua ja eheyttää, toivon saulle hirmuisesti hyvää oloa ja sellaisia pieniä onnellisuuden tunteita jotka muuttuis päivä päivältä isommiks onnellisuuden tunteiks ja pääsisit pois pimeestä <3 Mulla olis henkilökohtanen kysymys? Itse oon 31-vuotias ja mulla on 10-vuotias tytär.. Onko jtn mitä sun vanhemmat olis voinu tehdä estääksesi sun nykyisen tilan? onko jtn mikä olis auttanu silloin alkuvaiheessa tai mikä olis nyt oikea tapa auttaa/tukea sua? Kyselen ihan siksi että että jos omassa perheessä tulevaisuudessa on vastaavia ongelmia niin miten silloin toimis tai miten vois ennalta ehkäistä että tilanteet/ tunteet ei menis noin pahaksi kuin sulla on menny. Tietääkö kukaan sun todellista tilaa? Toivon niin paljon voimia sulle <3

    VastaaPoista
  5. T-M hei kiitos kommentistasi :) hmm.. ehkä terapeuttini on ainut joka tietää oikean tilani, ja te tietty täällä :) kiitos kysymyksestäsi ja saa kysyä! Ihan mitä vain! Jos vinkkejä haluat niin voin kertoia se on melko helppo: rakastaa. Vanhempani rakastavat minua, mutteivat osaa näyttää sitä. Myös se ettei laita lapselleen liian korkeita vaatimuksia/tavotteita. Lapsethan haluavat aikuistua joskus 13 vuotiaana. muistan itseni kuinka haluasin vaikuttaa isolta ja luotettavalta ja isäni antoi siihen mahdollisuuden. Minun menoista ei kysytty ja sain tehdä mitä halusin .. melkein. Tuntsin jossain vaiheessa ettei minusta huolehdittu ja itse piti hoitaa kaikki. Isäni myös kertoi omia ongelmiaan ja syytteli äitiäni kaikesta. Myös vanhempien ero. Vanhemapni eivät hoitaneet sitä niin hyvin kun oisi voinut. Olin jatkuvasti heidän riitojensa välissä ja he hoitivat aikuistensa ja keskeisensä asiat minun kautta. Vaikka olin vasta lapsi eikä minun kuuluisi saada semmoista vastuuta :( se tuntui pahalta ja tuntuu edelleen. Nämä ovat minulle olleet järkyttäviä asioita ja vaivaavia :( uskon et oot mahtava äiti. Ja joskus myös sairaus yllättää vaikka tekisi mitä. Myös ylisuojelevaisuus ei oo hyväks. Mutta se että luottaa muttei liikaa ja osaa rakastaa. Paljon voimia teille :) olisipa minullakin tuollainen äiti niin kuin sinä. Vaikka minun äitini on myös rakastava ja mahtava !

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)