tiistai 26. heinäkuuta 2011

Pohjalta on aina vain tie ylöspäin

Oon miettinyt mun omaa oloa ja olotilaani. Viime syksynä ja tän talven aikana mä olin pahiten sekaisin kuin ikinä. En oikeastaan tajunnut maailman menosta paljon mitään, musta tuntui kuin kuolleelta ja mä vain olin ja makasin. Helmikuussa mun syömiset oli tosi heikkoa, sen vaaka reissun jälkeen mulla oli niin pelko ja ahdistus syödä jopa salaattia. Mun elämä vaan valu käsistä ja psyykkeeni laski hitaasti mutta varmasti.
Viime viikkoina tai oikeastaan voin puhua, että viime päivinä oon saanut huomattavaa otetta elämästä. Musta välillä oikeasti tuntuu mahtavalta. Mä en tiedä mistä mä olen kerännyt uskoa kaiken tän jälkeen. Kaiken mun omien tuomioiden jälkeen. Mä olin uskotellut itelleni ettei mua odota enää mikään muu kuin vankina oleminen oman pääni sisällä.  En tosiaankaan pystynyt uskomaan siinä tilassa mitään hyvää. Tiedän sen tosiaankin johtuvan ravinnetilanteestani. Mun aivot ei varmasti pystynyt edes ajattelemaan mitään positiivista.
Vähitellen mä oon yrittänyt syödä ihan kunnon ruokaa. Se tapahtuu tosi harvoin, mutta tänäänkin sain syötyä puolikulhollista jauhelihakeittoa. Olo oli mitä lihavin sen jälkeen, mutten antanut sen haitata. Tai ainakin yritin näyttää siltä. Toisaalta mä syön vieläkin epäsäännöllisesti ja ihan miten sattuu. Pääasiassa vieläkin ruisleipää ja jugurttia. Nyt yritän lisätä taas siihen salaatteja ja keittoja. 
Mä tiedän et vastaan tulee monta takapakkia ja mä tiedän et tuun kokemaan niin monta sellaista "Ei hitto, mitä mä olen tekemässä. Läski älä syö, pärjäät ilmankin" - Hetkeä. mutta niistä täytyy vaan päästä yli, eikä sitä ääntä saa kuunnella!
Vieläkin mun päässä pyörii turhankin usein Viltsu ja sen hymy.. ja kaikki. Mä oon sen miehen takia kyllä niin sekasin. Välillä oon jopa vihanen siitä et mä annoin itteni kärsii näin kauan vaikka tiesin ettei tästä mitään tule. Silti mä halusin uskoa siihen. Ehkä joskus täytyy vain herätä.

6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että yrität syödä jotain kunnollistakin ruokaa! Sä pystyt kyllä siihen, vaikka niitä takapakkeja tuliskiin ja pääset Viltsustakin yli :)

    Haleja ♥

    VastaaPoista
  2. Niiden äänien kestäminen tuo sinulle vain enemmän itsevarmuutta, että olet vahva. Iloitse pienistäkin hetkistä, nauti iloista ja suruista. Ja se on hyvä aloittaa pikku hiljaa kokeileminen. Olet todella tärkeä ♥

    VastaaPoista
  3. osasto on avo. tosin täälläkin on enemmän sääntöjä kuin osasin edes odottaa. en tiedä miten sanoisin.. olen kai niin huonossa kunnossa henkisesti, että tappaisin itseni jos en saisi apua. masentunut, ahdistunut, paniikkihäiriöinen ja pelkotilojen valtaama tyttörukka.

    BMI on salaisuus. mutta voin sanoa, että viime kesänä se oli 16.8 ja nyt olen valitettavasti normaalipainoinen.

    tälle osastolle tulin nuorisopsykiatrian polin kautta. minulle on ehdotettu laitoksia monta vuotta, mutta vasta nyt itse suostuin.

    toivottavasti sinäkin saisit apua. toivon sitä sinulle todella.

    <3

    VastaaPoista
  4. eikö olekin miljoona kertaa parempi olo, kun on edes vähän toivoa? se on ihanaa, kun tuntee elämän kantavan. välillä heikosti, mutta se kantaa kuitenkin. joskus joutuu kärsimään, mutta se johtuu siitä, että on yhä sairas. terveenä toivottomia hetkiä tulisi vain harvoin ja nekin pystyisi ohittamaan nopeasti.

    olet niin ihana ihminen oikeasti ja ansaitset terveyden! todella hienoa, että tajuat läskeilyfiilisten olevan ohimeneviä. ne nimittäin menevät AINA ohi, koska ovat pelkkää valhetta. syömishäiriö haluaa sulle pelkkää pahaa ja uskottelee, että parantuminen on häviämistä ja että vain luuserit luovuttaa ja syö. todellisuudessa asiat on juuri päinvastoin, sillä jättämällä syömättä syömishäiriö ottaa susta vallan ja sulla itselläsi ei ole ollenkaan kontrollia.

    ansaitset kaiken mahdollisen ruoan ja mikään ei ole liikaa eikä väärin. vaikka pää väittäisikin muuta. ja just vähitellen etenemällä saa lisättyä uusia juttuja ruokavalioon. mäkin olen nyt yrittänyt uskaltautua syömään erilaisia juttuja eikä mitään pahaa niistä ole tapahtunut.
    haleja ja voimia paaaljon<3 !

    VastaaPoista
  5. onko peli sitte täysin menetetty viltsun suhteen? :( niinku sanoit, kun syöt pystyt ajatella myös positiivisesti ja tässä postauksessa oli niin paljon järkeä, ihmisen kuuluu syödä, se on karu totuus :(( jos sä syöt ja saat apua ja "pääset kiinni normaaliin elämään" voit saada viltsunki takasin? :) eikös se ilkeästi sut sen takia feidannu että olit liian masis. (tää on sitte tsemppikommentti, älä ota tätä minään olet-säälittävä-masis-kommentttina!! mutta tiedän että toi kaikki on totta, kun syö elämä on helpompaa)
    terveisin miss hiilariturvotus (ruoka on liian hyvää...VITTU)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)