lauantai 23. heinäkuuta 2011

Numero otsassa?

Mä oon taas miettinyt suorastaan vihasena tätä koko syömishäiriötä. Kuinka se pilaa monen nuoren ja vanhemmankin ihmisen elämän? Tämähän ei tosiaankaan anna mitään sinulle, päinvastoin.. hetkellisen mielihyvän jälkeen olet taas samassa pisteessä ja samassa ahdistuksessa. Eikä tuo 500gramman painonpudotus enään lohdutakkaan. Kun pääni on "selvä" mä mietin vihasena miksi hemmetissä kuvittelen jonkun miettivän "tuo on nyt lihonut varmaankin 500grammaa eilisestä" musta aina välillä tuntuu kuin kantaisin häpeän merkkiä otsassani jossa lukee painoni. Eihän se niin mene. Se on vain luku muiden lukujen joukossa..

se ei kerro sinun arvoasi
se ei kerro kuinka paljon sinua rakastetaan,
sinua rakastetaan saman verran, olit sitten 70kiloa tai 36kiloa.
Kukaan ei kuitenkaan varmaan kadehdi sinua 36kiloisena, vain katsovat sinua surullisesti.. "mihin tuo tyttö rukka on hukannut elämänsä?"
Olen viimepäivinä lukenut ihanien ihmisten blogeja ja melkeinpä ollut itku kurkussa täällä samaan aikaan kuin vihani meinaa kiehua yli. Ei, ei teitä kohtaan vaan tätä sairautta joka sanelee päähämme kaikkea paskaa "kuinka meidän täytyisi elää.." Mä haluaisin sanoa sille suoraan haista paska, ja ole hiljaa.

Tässä siis kommentti jonka kirjoitin Kukat ja kyyneleet -blogin kirjoittajalle:
nyt mä sanon suoraan. Niin kuin sinäkin nostat minut (luojan kiitos, aina maan pinnalle) SINÄ ET OLE LÄSKI. Se on sh joka huutaa päässäsi ja valehtelee. en tosiaankaan usko sun lihoneen grammaakaan enempää.. mitään pysyvää ainakaan. kaikki mitä tuommosen aikan tulee on yleensä nestettä. Sä voit olla ihan huoletta. Ja mitä vitun väliä loppujen lopuks sillä painolla onkaan?! ei sun otsassa lue sun kiloja.. eikä se määritä sun arvoa.. ei mtn.. se on merkityksetön.. ellei sit ole sairaanloisen lihava et tulee terveyshaittoja. Musta on älytöntä et on keksitty tämmönen ja taas mä oon vihanen sh:lle :(( voi rakas pieni. NAUTI. Äläkä mieti niitä kaloreita ja painoa.. (hyvä mä olen sanomaan.) mutta sä arvostat vanhempana elämää jos oot elänyt sen niin kuin haluat, eikä tää oo se mitä haluat. Kuinka paskalta tuntuiskaan herätä 5kymppisenä siihen et ei oo tehny mtn elämällä eikä saanu lapsia tai mtn tämän paskan ansiosta, asunut sairaalassa ja menettänyt sosiasalisuutensa ja kaikki ystävät sen takia. Okei no mä ehkä liiottelin mut toi on ääripää mihin tää vie.. tai hautahan se vika paikka on :(

välitän susta ja toivon et tää romaani merkitsis sulle jtn. pus <3 mä välitän susta olit millanen tahansa.  
Toivon että jokaikinen tätä lukija miettisi miksi tekee tämän? Mahtuakseen johonkin pikkutytön farkkuihin? Saadakseen enemmän rakkautta? Näyttääkseen paremmalta? 
Vielä jäljelle jäävät he joita joku huono itsetuntoinen ihminen on haukkunut.. tiedän miltä se tuntuu ja tiedän myös että jos sanoja on joku tärkeä ihminen sitä on vaikea unohtaa.. mutta täytyy muistaa että sellainen ihminen joka sellaista sanoo ei halua sinulle hyvää. Sellaiset ihmiset kuuluu jättää omaan arvoonsa, eli sinne alimpaan maanrakoon.

Olette rakkaita ja ihania juuri tuollaisena. Muistakaa. Älkää unohtako elää.

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Mäkin olen miettinyt näitä samoja asioita, mutta silti päädyn aina siihen samaan, laihduttamiseen. Voi kumpa voisikin unohtaa ne kaikki haukut ja näin, mutta entä jos haukkuja on oma SISKO? On vähän vaikeeta unohtaa ja jättää omaan arvoonsa, kun näkee joka päivä kyseistä henkilöä :-(
    Kuitenkin mä haluaisin parantua myös, mut jokin vaan vetää mua syvemmälle..
    Voimia ja tsemppiä parantumiseen sinulle!♥ Oot tärkeä!

    VastaaPoista
  2. Mahtava postaus rakas ♥ täyttä asiaa!

    VastaaPoista
  3. sun blogis on ihana ♥
    tuli vaa mielee luetko sä mun blogii ? en meinaa et sun pitäis/olis pakko mut mietin vaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi ,__,♥ Ja samoin tästä blogauksesta. Laittoivat ajattelemaan.

    Me tähdätään täydellisyyteen, vaikkei kenenkään tarvitsisi.

    Viheliäs, valehteleva sairaus...

    VastaaPoista
  5. Tämä on ihana postaus. Kiitos. Ja kiitos niin kovasti myös tuosta kommentista jonka kirjotit mulle, oot ihan mahtava. Sun ansiostas uskalsin syödä mun lempparikeksejä täältä, koska tiesin että en saa niitä Suomesta.
    Mä todellakin haluaisin just nauttia elämästä. Sä oot niin oikeessa tossa että paino ei kerro sitä kuinka paljon ihmiset rakastaa. Mua on pelottanu että kaikki kattoo mua koulun alkaessa inhoten että "onpa Elina lihonu kesän aikana" - mutta samaan aikaan mä tajuan että ne, joiden mielipide on mulle tärkee, tietää mun sh:sta ja tajuaa etten oliskaan voinut olla loppuelämääni alipainonen. Ja jos jotkut oikeesti nauraa mulle mun lihomisesta niin kuten sanoit, semmoset ihmiset on ite huonoitsetuntosia ja purkaa pahaa oloaan muihin.

    Kiitos niin paljon. Mä alan ehkä pikkuhiljaa uskoa elämään (ainakin nyt tällä hetkellä). Sä olet mulle ihan kuin oma isosisko ! Halaus ♥

    VastaaPoista
  6. Niinpä! :/ En minäkään tajua heitä, ehkä se on vaan siedettävä. Poika kyllä yrittää ottaa minuun yhteyttä aina kuin mahdollista. <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)