lauantai 9. heinäkuuta 2011

miten mä uskollan syödä nykyään? Siitä täytyy tulla loppu.

Mä en oikeen tiiä mikä mua vaivaa.. muistan kun tasan vuos sitten olin niin peloissani jopa veden juomisesta kello yhdeksän jälkeen illalla. Nyt mä en pelkää edes juoda kaakaota yhdeltä yöllä? En pelkää laittaa kevyttä voita mun leivän päälle. Yleensä laitan vaan juuston. Mä en pelkää maistaa pientä haukkua pizzasta. Ja moni muu ruoka jota mä ennen välttelin pakonomaisesti on mulle nykyään melko helppoja. Onko mun Sh siis lievittynyt? Tai tää pelleily vähentynyt.. oonko mä löysänny mun rakkaita ja tärkeitä sääntöjä? Mikä mulla on. Yhdest asiast oon varma. Kun syömishäiriö hellittyy.. se vaihtuu rankemmaksi masennukseksi ja pakonomaiseksi kuoleman ajatteluksi.. hiljaisiksi hetkiksi. Mun täytyy kiristää taas ruoka sääntöjä. Mun täytyy taas alkaa kuntoilemaan. Mun täytyy taas olla enemmän keskittynyt laihduttamiseen. koska jos jätän sen tämä ahdistus siirtyy masennukseen enemmän ja en halua sen ottavan musta valtaa enään yhtään enempää.
Mä tiiän sen et oon lihonu. Tuntuu tappiolta mennä sh klinikalle "häviäjänä" lihonneena porsaana. Vaikka mun ei kuuluis ajatella niin. Mä oon löysänny liikaa ja pelkään tän Sh:n luisuvan pois minusta. Kaikki on levinnyt käsiin. Syön karkkia kuin ruokaa.. itseasiassa korvaan sillä varmaan lämpimän ruuan kaloritkin. Mä en tiiä mikä muhun on menny?!
Mut nyt mun täytyy lopettaa tää napsiminen ja kääntää tää kelkka. Meen nyt ihan väärään suuntaan. Vaikka suuntana voisi olla ei-niin-ahdistava elämä ja irtoutuminen syömisvammailun säännöistä.? Sitäkö tää on. Mä en halua vielä päästää irti. Mä en ole valmis.. voi kyllä mun täytyy taas olla tiukempi ja vajota.

Haluan mutten haluakkaan..
miten tää voi olla näin hankalaa.
 ps. Olen itselleni velkaa
200 vatsaa ja 50 reisilihasta.
Mä en oo mitään ilman tätä. Oon hoitanut mun suhdetta huonosti syömishäiriöön. Ja mä tunnen  itseni huonoksi? Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun en ajattele tätä sairautta?!

4 kommenttia:

  1. Kyllä sä olet mitään ilman sairautta. Syömishäiriö tuntuu usein kuuluvan ihmisen identiteettiin, mutta se ei ole totta. Sä olisit sinä ja paljon aidomminkin oma itsesi ilman sairautta! Ymmärrän kuitenkin ton tunteen :S halaus ja voimia♥

    VastaaPoista
  2. Älä koskaan aattele, että sä EPÄONNISTUT SYÖMISHÄIRIÖSSÄ!! Siinä ei ole mitään onnistumisen arvoista, olisit ONNELLINEN kun oot pääsemmässä liian tiukoista säännöistä eroon! Voi sua pieni ♥

    VastaaPoista
  3. Kuinka olisinkaan iloinnut, että olisit huomannut, kuinka paljon helpompaa on olla tarkkailematta tätä. Oksentelut voisivat jäädä ja osaisit taas nauttia täysin mitoin elämästäsi. Kulta, mikset voisi ihan oikeasti harkita niitä masennuslääkkeitä... :( Halipus <3 Tulen huomenna vahtimaan sinua ;)

    VastaaPoista
  4. Tiedän tuon tunteen. Ittelläni oli hetki sitten sama tilanne.. Irti päästäminen on ahdistavaa ja pelottavaa, minulla siihen liittyi erityisesti pelko siitä etten ole mitään ilman sairautta. Nyt voin kuitenkin paremmin ja olen huomannut että olen joskus jopa aika ihana :o tykkään ittestäni pirteenä ja vapautuneena, sitä en voi olla kun on paha olo ja kyttää syömisiä kokoajan.
    Yllätyin kovasti, kun huomasin sen. Uskon siis että sinulle kävisi samallailla jos uskaltaisit yrittää luopua :)

    Voimia ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)