sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

My mind is like a big mess

Oon nyt lievästi sanottuna sekaisin ajatuksieni kanssa. Tämä päivä on ollut keskitasoa, ei hirvittävän huono muttei hyväkään. Yhdessä vaiheessa pyöräilessäni äidilleni meinasin romahtaa, mutta sain kasattua itseni. Ipodistani soi minulle tärkeä kappale ja kyyneleeni meinasivat alkaa virtaamaan keskellä auringon paistetta. Mutta mä yritin hymyillä läpi tämän paskan. Haluanhan minä parantua? Kyllä minä haluan, mutta mä pelkään. Eikä mulla ole riittävästi tukea. En tiedä kenen olkapäähän pystyn nojaamaan. Haluan ihmisen halaamaan minua aamupala pöydässä ja kannustamaan. Haluan perheen joka välittää, ja tiedostaa ongelmani. Osottaisivat välittävänsä minusta sanomalla sen, en tiedä mikä muu tuntuisikaan niin hyvältä kuin kuulla pitkästä aikaa sanat; "Mä välitän susta, oot tärkee mulle, rakastan sua". Kyllähän nuo saavat jaksamaan. Sen tiedän etten yksin pärjää. 
Tämä on niin kauheaa kun ajatukseni juoksevat laidasta laitaan, halu terveenä VS halu kuolleena. Mä en tiedä mitä tämä on. Mä hymyilen ja yhtäkkiä mä itken. Mä uskollan syödä ja yhtäkkiä mä kadun sitä enemmän kuin koskaan. Mä oon kyllästynyt elämään tuossa kaavassa. Haluaisin olla se sama tyttö ennen tätä sairautta- Se itsevarma, naurava, huumorintajuinen, huoleton ja liiankin spontaaninen. Mä tein just niin kuin mä halusin, mä en välittäny siitä mitä muut sano. Mä en ollut särkyvä. Mutta sitten kaikki muuttui, mä aloin nähdä peilistä jonkun muun. Ja aloin kuulla pääni sisällä pahaa ääntä. 
Mä en oo pitkään aikaan kaivannut sitä vanhaa minää - henkisesti hyvinvoivaa. Miksei voi voida henkisesti hyvin ja samalla laihtua? Ne ei taida kulkee käsikädes. Niiku ei myöskään onni ja liika laihuus.
klo 14 leipä
klo 16.30 salaattia ja 100g kana ja pala patonkia
klo 17.30 irtokarkkeja kourallinen
klo 20.30 ruislimpusta kaksi palaa
 Mulla on kauhean syyllinen olo, että mä oon syönyt liikaa. Pelko lihota. Mutta tiedän ettei tuo määrä kauhean tappava ole. Mutta yli sallitun määrän 450 kaloria.. tiedän sen menneen yli reippaasti, mutta ehkä selviän koska tiedän kaiken olleen alle 1000 kaloria.


PS: Tästä lähtien en enään tule lisäämään vähään aikaan mitään kuvaa itsestäni.
Kaikki varmaankin ymmärtävät miksi. Alemmasta postauksien kommenteista voi päätellä.

5 kommenttia:

  1. Voi muru♥ haluaisin että saisit paljon enemmän tukea! :( Mä tuen sua ainakin niin paljon kuin pystyn (näin ruudun välityksellä se on kuitenkin aika pientä varmaan siihen nähden kuinka paljon tukea sä tarvitsisit)! Kyllä sä haluat parantua, ja sähän paranet, ihan varmasti paranet, olet vahva ja ihana !
    VOIMIA♥

    VastaaPoista
  2. Kuule ! Kirjoittaa sä ainakin saat samalla lailla kuin ennen, koska kun sä et ole mikään pro-ana etkä toitota että "ottakaa kaikki mallia musta koska syömishäiriö on glamouria!!!!11", niin on epistä syyttää sua. Mun mielestä sun ei pidä sensuroida _mitään_ sun tunteita tänne postatessa, koska sun täytyy saada purkaa pahaa oloasi tai muita fiiliksiäsi, koska se saa sut itsesi paremmalle mielelle. Sä et yksin blogisi kanssa ole sairastuttanut yhtään ketään! Ja tuo aiempaan postaukseen kommentoinut "roosa" on ihan varmana joku trolli ja idiootti joka haluaa sulle vain pahan mielen -.- ! Älä pode huonoa omatuntoa, SÄ ET OLE VASTUUSSA KENENKÄÄN SAIRASTUMISESTA! Halaus♥

    VastaaPoista
  3. Mä niin yhdyn tähän sun tekstiin. Välillä pystyy olemaan pari kuukautta "kuivilla" tästä sh:sta, mutta aina se jotenkin tulee takas. Voimia sulle pieni<3

    VastaaPoista
  4. Vooi hitto:s Tuntuu typerältä sanoa, että "tiedän tunteen", mutta et ole onneksi ainoa, jolla on tuo ristiriitainen ääni. Eikä siitä pääse eroon ilman omaa tahtoa.. Ja haluaisin todella, että löytäisit sen, KOSKA haluan viettää aikaa kanssasi ja nauttia <3 ps. Tulen kyllä, kunhan vain saan aikaa jostain..

    VastaaPoista
  5. olen niin samaa mieltä kaikesta tässä tekstissä :/ miksi oon kaivanut itseni tähän kuoppaan? tyhmintä oli, että sairauden alkuvaiheilla ajattelin "sit kun painan 5 kiloa vähemmän, voin syödä niin paljon karkkia kun jaksan!". voi kun pystysinkin syömään edes yhden. tai mikä estää, en osaa edes itse sanoa :(
    koitetaan jaksaa<3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)