keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kaikki hyvä kestää vain hetken

Hetki sittenhän mä olin iloinen. Mutta se oli vain se hetki. En olisi sietänyt epäonnistumista teoriakokeesta. Olisin varmasti räjähtänyt jos en olisi onnistunut. Miksi minun täytyy suorittaa kaikki aina läpi puhtaasti? Miksi minusta on tullut tälläinen "ei tämä ei riitä, sen täytyy olla parempi, se täytyy tehdä paremmin". Mulla on taas kauhea iso läski ahdistus olo! Olen syönyt tänään kaksi gracottea, yhden karjalanpiirakan aamulla ennen koetta ja omenan. Omenaa ei onneksi tarvitse laske mun dieettiin. Äsken tein kaksi ruisleipää, koska minulla oli tunne että mun on pakko pakko syödä jotain. Laitoin leivät päällekkäin ja pureskelin nopeasti, nielaisin kerran ja seuraavalla kerralla sylkäisin koko leipämöykyn suustani roskiin ja lopun ruisleivästä heitin perässä pois. Käytiin jopa kaupassa iskän kanssa ja mukaan ylläri ylläri tarttui vain kori kaljaa ja minulle monta pulloa siideriä.. tekisi kauheatsi mieli juoda ne, onneks T tulee tänne mun seuraks. Pelkään kaloreita.. hitto vie mä pelkään. Meillä on pöydällä mun yhtiä lempikarkkeja Remix pussi. Laitoin keksit ja karkit kauniisti esille kulhoon, mutta en ole uskoltanut ottaa yhtäkään karkkia. Vaikka mä haluaisin, mutta sitten kuulen sen saman tutun äänen "Saatanan  läski sä sorrut aina.. oot heikko ja ikuisesti lihava!" Miten mä tuon jälkeen enään voisin hyvällä fiiliksellä niitä syödä??
Miksen mä saa syödä hyvällä omatunnolla.. miksen mä saa nauttia kesästä ja herkuista niin kuin kaikki muutkin. Miks mulla tulee aina tämä sama tunne; haluan pois, haluan kuolla, mä en kelpaa, mun täytyy, täytyy laihtua, näyttää kaikille että mä pystyn siihen. Enkä mä saa epäonnistua.  Mua vain läskiahdistaa ja vielä menkatkin.. mä en kestä olla tässä kehossa.. mä en kestä!!! Haluan pois, haluan pois tästä. Mä oon niin epätoivonen ja väsynyt tähän etten tiiä kuinka kauan mä jaksan enään sinnitellä. Kuinka paljon helpompaa oiskaan vajota ikuiseen uneen ilman tätä ahdistusta, kipua ja tuskaa.. ja kuinka houkuttelevaa se onkaan.. mä haluaisin puhua T:lle.. haluaisin kertoa sille kuinka mä tunnen itseni mitättömäks rumaks ja surkeaks paskaks, mutta mä rakastan sitä niiiin paljon etten halua satuttaa. 
Mä oon luovuttanu jo melkee kaiken suhteen. V sai mut voimaan paremmin, mut tänään kun nähtiin mä en enään tuntenu meiän välillä mitään erikoista.. ihan ku kaikki ois kadonnu. Eikä mitään ois ollutkaan. Se oli taas kylmä ja ihanku mua ei ois ollutkaan.
Mä alan aatteleen ettei enään ole edes V:tä tai meitä... tai eihän meitä ole koskaan ollutkaan. mä halusin vain uskoa niin. Mä en enään jaksa uskoa, mihinkään..

//EDIT söin sitten niitä karkkeja. Mutta mä en jaksa taistella. Tämän kerran.. ja enhän mä kuollu. Oon vihanen, mutta muuten tänään oon syönyt vaan 
- Pari haukkua ruisleivistä
- neljä gracottea
- Noita Remix karkkeja 
- öööh... siideriä
- karjalanpiirakan
Nyt lista kuullostaa oksettavan pitkältä.. 

Huomenna on 650 kalorin päivä, mutta muutan sen 400 kaloriin. Ehkä.. mä ansaitsen sen.

16 kommenttia:

  1. Voi, kun pääsisin halaamaan ja kertomaan, kuinka paljon maailmassa on vielä nähtävää. Ruokakin kuluu kehostasi pois, ei se sinne ikuisesti jää. Ja mikset voisi harkita sitä karkkipäivää? Maistuu makeakin todella hyvältä, kun sitä ei syö silloin tällöin, vaan vain tiettynä päivänä viikosta. Usko edes siihen, että elät jonain päivänä ilman mitään typeriä rajoitteita. Koita jaksaa <3
    ps. En osaa kuvailla tätä tunnetta, keittiö on niin täynnä kaikkea, aivan liikaa. Haluaisin syödä edes jotain, mutta en yksinkertaisesti _osaa_.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit pitää mua hulluna aivan vapaasti. Minäkin olen aluksi näin itseäni luullut kunnes löysin ihan oikeesti parempaa kuin mitä maailma koskaan pystyy antamaan!
      Olen monta vuotta ollut siinä ja siinä, etten olisi tehnyt itsaria elämästäni. Mutta jokin minut aina pysäytti ennen kuin olisin juuri vienyt tekoni loppuun. Aina silloin kun huomasin sisälläni tuon huudon, mistä se tuli, en aluksi tunnistanut. Tiedän olleeni yksin eikä ketään ole ollut lähelläkään.
      En alussa todellakaan uskonut mitä minulle kerrottiin, mutta sitten tajusin: Se olikin Hän, joka naulittiin yli 2000 vuotta sitten Golgatan keskimmäisellä ristillä. Pidin löytöäni täytenä hulluutena! Rupesin pitämään itseäni hulluna kuvitellessani tätä tapahtumaa pelkäksi saduksi! Aikaa vieri, mutta sen seurauksena vakuutuin siitä, että vaikka nyt tuntuu paahalta, todella pahalta niin paras on vielä edessä päin kun jaksaa odottaa!! Olen kulkenut elämässäni pitkän ja epätoivoisen tunnelin, hyvin ahtaan sellaisen, läpi enkä ole vieläkään kokonaan perillä. Näen kuitenkin kirkkaan ja ihanan valon loistavan pilkkopimeän putken päässä! Nuo haasteet ovat vain opetukseksesi sitä parempaa varten, joka on varattuna kaikille, jotka uskovat: Jeesus on kaiken luodun HERRA ja KUNINGAS, joka haluaa, ettei yksikään huku ikuiseen vaivaan! Että kenellä tahansa nuorella ja muilla olisi uskon voimissa lopuksi ikuinen elämä, jossa saa kaiken kauheuden lopuksi unohtaa ikuisesti kuitenkin ilman menneisyyden murheita!
      Koita kestää, et ole ainoa, joka inhoaa kroppaansa! Minulla on täysin sama tilanne, mutta olen saanut kokea todeksi sen, mikä tulee esille raamatusta, Joh. 3:16. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen Elämä." Voit olla ateisti tai kapitalisti tai sosialisti, Joh. 3:16 ei muutu miksikään kenenkään kohdalla koska tuo lupaus on kuin kiveen hakattu!

      Pitäessäsi kiinni tuon luvun ja jakeen, olet voittajan puolella. Lisään vielä Jesajan kirjan 45:3: "Minä tuon aarteet pimeydestä, kalleudet kätköistänsä, että tietäisit, minä olen Sinun Herrasi ja Sinun pitää kunnioittaman minua! Minä varjelen Sinut pimeydessäkin kaikelta pahalta!" (Tosi pahasta rtilanteesta selviää kun *Jeesus saa olla keskipisteenä elämässä. Psal. 91:11. "Minä annan enkeleilleni käskyn varjella Sinua kaikilla teilläsi." PSALMIT 23

      1. Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

      2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
      3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
      4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
      5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
      6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

      Poista
  2. Maista vaikka yks karkki - mä lupaan ettet sä kuole siihen! Ajattele että se tekee sut iloseks tai jotain, sä oot ansainnu sen, se auttaa sua pääsemään siitä äänestä eroon. Se karkki on myrkkyä sille äänelle, ei sulle!!

    haleja ♥

    VastaaPoista
  3. :--(( arvaamitä! olin tänäään mun kaverin kanssa, ja meillä oli noita samoja karkkeja, mutta en myöskään uskaltanut ottaa _yhtään_! ja hei! kato vaaan peiliiin, sä ooot hoikka! ja syöt ite tositositosi vähän ! :(( voimiia!♥

    VastaaPoista
  4. Oon pitkään lukenut sun blogia ja monesti halunnut kommentoida, mutta en tiiä mitä sanoisin. Mä niin hyvin voin samaistua sun moniin teksteihin. Tiiän vaikka sanon, että laihuus ei tee susta onnellista se ei auta, koska ei muakaan auttanu vaikka mulle sanottiin niin. Mä toivon niin paljon, että sua oikeesti autetaan siellä syömishäiriöklinikalla ja, että sä saisit motivaation parantuu. Mä tiiän ettei auta vaikka kuinka sanoo, että laihuus ei tuo sitä onnea, se pitää ite tajuta. Sori tää mun kommentti on aika sekava. Mutta mä tosisssani toivon, että asiat sun elämässä järjestyis ja sä oisit sit onnellinen. Puol vuotta sit mä vaan laihdutin enkä uskonut parempaan, mutta sitten joku muuttu ja lopetin (ystävät, terapeutti, ravintoterapeutti auttoi) ja siitä lähtien kaikki on mennyt paremmin. Voimia sulle paljon <3 mä vihaan tätä sairautta ja vihaan sitä mitä se tekee ihmisille, niiku esimerkiksi sulle. Muista, että oot ihana just sellasena ku oot <3

    VastaaPoista
  5. Tein uuden blogin :)

    sickgame.blogspot.com

    (Oli pakko poistaa edellinen, enkä edes viitsi mainita mikä blogi, ettei löydetä...)
    Mutta olit lukijana :)

    VastaaPoista
  6. Pystyn niin samaistumaan tähän.. :s

    Älä usko sitä ääntä sun päässäs, yritä olla antamatta sille liikaa valtaa. Tiedän et se ei todellakaan oo helppoa, mut se on sen arvosta. :) Karkit ei tapa sua, mut ne voi auttaa sua tappamaan sen äänen sun pään sisällä, kunha et vaan anna sille valtaa.

    "You're so mean when you talk about yourself; you were wrong.
    Change the voices in your head; make them like you instead."

    Tsemppiä, *voimahali* !♥

    VastaaPoista
  7. Toi biisi on ihana♥
    Kuule, noi sun syömiset EI HAITTAA YHTÄÄN! Sä olet niin laiha, niin pikkuruinen, että saisit syödä enemmänkin, ihan oikeasti! (Tai no oikeastaanhan kaikkien ihmisten täytyis saada syödä ilman huonoa omaatuntoa...) Sä olet kaiken lisäksi kaunis ku mikä, sydämellinen ja empaattinen ihminen ja muutenkin ihana - kumpa osaisit arvostaa itseäsi enemmän♥ merkitset monille ihmisille enemmän kuin uskotkaan (mm. mulle)!
    Halaus! Arvosta itseäsi! ♥

    VastaaPoista
  8. oi tuo kappale♥ lauloin tuon kaverin kanssa yksissä koulun juhlissaki<:

    ja ehkä V:llä oli vaan huono päivä tai omia murheita ja siks se oli nii kylmä! älä luovuta vielä, mut toisaalta eihän siun ees tarvi miettiä sitä koko asiaa:) jos vaikka ajattelisit sillai "tulee mitä tulee, jos tulee" -tyylillä;p se on toisinaan rentouttavaa ja vapauttavaa(: ja jos siitä V:n kanssa ei nyt tule mitää, voit olla varma että löydät joskus vielä jonkun ihan yhtä ihanan tai ihanamman elämääs! tsemppiä♥

    VastaaPoista
  9. Sulla on vaikeaa, sen huomaa ja sä et voi aavistaakkaan mitä tekisin että voisin vaihtaa ajatusmaailmaa sun kanssa !!(vaikka kuulostaakin kammottavalle).Mulla on BED eli ahmimishäiriö ja on nyt ollu jo puolisen vuotta.Ensin vaan 3 päivänä viikossa mut nyt oon ahminu 5 päivää putkeen.Tää on yhtä helvettiä, eikä se edes riitä kuvaamaan sitä miltä musta tuntuu kun ahdan kaiken mahdollisen ruuaks luokiteltavan suuhuni aivan kun joku toinen ja ite kattelisin vierestä, koska viimevuonna olin hoikka ja kevyt ja ihana.Nyt olen läski,oksettava sika joka ei pysty lopettamaan. Oksentaisin jos pystyisin.Mua hirvittää ajatus että oon nyt lihonu syksystä 5 kg ellen enemmän ja lihominen jatkuu,jos en pysäytä tätä mitä en siis pysty tekemään. Oon lueskellu kaikkien muiden ahmimishäiriöisten tekstejä ja kaikilla on lähes poikkeuksetta ollu että ovat lihoneet jotain 25 kg tän takia. Mä yksin kertasesti kuolen jos mulle käy niin.En vaan pysty elämään jos painaisin 60kg saatikka joku 25kg lihominen.. Mulla oli joskus hyvä itsekuri ja oli ihanaa kun sai pitää kunnon mässäys päiviä ja ties ettei se haittaa. Mun ruuansulatus on täysin paskana enkä kehtaa mennä ulos ilman löysiä kolitshousuja ja hupparia vaikka tuolla on 30 astetta lämmintä. Anteeks näistä löpinöistä, mutta halusin vaan sanoa että jos sä syöt päivässä 600 kaloria tai vaikka söisit 1400:kin niin sä laihdut.Joka päivä.Sä laihdut.Sulla on kontrolli.Minä, täysi sika syön joka päivä 4000-5000 kaloria eikä loppua näy. Mulla ei ole enää mitään muuta kun itseinho,epätoivo siitä etten pysty lopettamaan,pettymys itseäni kohtaan ja masennus siitä että kesä on täysin pilalla ja ihan itteäni voin niistä syyttää. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  10. 1. Anonyymi- kiitos aivan hurjasti! mäkin toivon että se tois mulle halua parantua.. että he saisivat silmäni auki.. minä en saa :( tää muuttaa ihmistää niin paljon.. ja mä vihaan sitä mikä musta on tullut.. oon vaan loppu poikki väsynyt. Voimia sinullekkin pienoinen <3!

    2. Anonyymi- Voi ei... mä voin niin kuvitella miltä susta tuntuu.. mutta hae apua.. sinä et menetä mitään :-) uskon että se auttaa.. ja uskon sun olevan todella hoikka!!! Mietin että pystytkö yrittämään säännöllisiä ruokailuja? Niin ei tulisi tarve ahmia.. uskon että tuo tunne asettuuu ja löydät vielä kultasenkeskitien <3 paljon halejaa sulle ja jaksamisia. :)

    VastaaPoista
  11. Noniiinpä ihan perseestä. Ja kuitenki niitä mitä todennäkösemmin tulee paljon lisää, ens talvena viimeistään.. Ja ku mä oon vielä ollu tyhmä ja viiltäny monta vierekkäi epätoivosesti ku en oo saanu tarpeeks syvälle... jonku yhen yksittäisen jäljen viel vois selittääkin jollai mut näitä ei...

    Voimia♥

    VastaaPoista
  12. Niiinpää! Siinä ittensä satuttamisen pakossa ei vaan mieti mitään jälkiä..

    VastaaPoista
  13. Lisäystä tuohon metri viestiini. Haluankin uskoa että tää olis vaan vaihe ja etten olisi lopullisesti sairastunut BED:iin, vaikka nämäkin ajatukset ovat osa tuota sairautta.. (ihminen ajattelee että voi ihan mikä päivä vaan alottaa alusta ja parantua koska ei ole ollut vaan riittävän tosissaan, mutta sortuu silti joka päivä)Toisaalta viimisen vuoden aikana on tapahtunut vaikka mitä ja ehkä tämä on tie purkaa sitä kaikkea. Ainakin haluan uskoa niin, koska jos tämä todella on monen vuoden prosessi en vaan yksinkertaisesti jaksa. Jos taas tämä on ohminenevää niin se tieto helpottaisi jo itsessään että tämä asettuu ajan kanssa. En ole hoikka, mutta kuitenkin vielä normaali. Jos jatkan tätä linjaa niin parissa kuukaudessa olen kyllä ylipainoinen. Olen yrittänyt syödä säännöllisesti, mutta kun en ahmi nälkääni, vaan johonkin mitä en itse edes tiedosta. Olen monesti ollut oksennus pisteessä ja itku kurkussa koska on niin huono olo ja rukoillu että oksentasin, mutta ei. Olen nyt ehkä tuon sinun helmikuun painon tietämissä tai painavempi ja itsekin varmaan muistat miltä se tuntui. Ällöttää vaikka toikin paino on aivan normaali.Ihanaa tietää että joku uskoo muhun!! ja että tää tunne vois mennä ohi eikä niin että seuraava vuosi menee täydessä masennuksessa ja itseinhossa. Toivottavasti myös sun tilanne paranee, vaikka sitten pikku hiljaa ja muutaman karkin syömisestä alottaen! ja toivottavasti läydetään molemmat se kultainen keskitie :)

    VastaaPoista
  14. Anonyymi- Niimpä! Ja kyllä mä uskon suhun! AIVAN varmasti. Etkä sä ole tosiaankaan painava. täs sairaudes vaan jotenki kaikki kilot tuntuu liialta. Mutta kehottaisin sua vaikka pitämään viikolta ruokapäiväkirjaa.. mulle määrättiin siellä sh klinikalla silleen ja se tosiaan ahdisti mutta huomasin miten syön ja ruokailen ja mihin aikaan. Siihen siis merkataan kellon aika aina kun SYÖ TAI JUO jotain.. ja sitten mitä söit ja jos oksensi piti laittaa x ja jos ahmi piti laittaa *. Jos alkaisit pitämään ruokapv kirjaa että ottaisit tavotteeksi terveelliset ruokailutavat esim. aina aamupala, lounas, pieni välipala, päivällinen ja iltapala. Miettisit vaikka valmiiksi mitä söisit :-) uskoisin tuon estävän todellakin ahmimista. Itse saatoin joskus ahmia yhtäkkiä (minulla ahmiminen tarkoittaa jäätelöä, kourallinen karkkia, kaksi ruisleipää.) eli ei mikään iso määrä mutta pienessä ajassa ja nopeasti, onneksi sitä ei enään tapahdu, mutta aloitin sillon alusta ja pidin säännölliset ruokarytmit.. ja sitten vähensin :// joka ei ollut niin hyvä. Ois pitänyt vain pysyä siinä kultaisella keskitiellä. Ja kyllä tuo menee ohi =) uskon vain, muista ettäolet itse tilanteesi herra!! Ja itse voit päättää mitä teet, se ainakin lohdutti mua kun keskityin siihen ja hiljenin ja mietin mä itse päätän mitä teen.. ja sitten heräsin. jos uskot ettet pärjää itse niin ihmeessa hae apua :) koska se auttaa, ja heistä saa tukea ja saat varnmasti mahdollisuuden ravitsemusterapeutille (itsekkin kävin) ja hän suunnittelee koko päivän ruuat sinulle jne :) itse halusin sillon 1200kcl ruuan määrän. Vaikka enhän mä sitä sit toteuttanu :( JAKSAMISIA <3 kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)