sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

I am giving up

Miksen mä jaksa taistella? kaksi viimeistä päivää olivat liian hyviä ollakseen pysyviä. Eilinen  oli hyvä päivä. Siihen asti kunnes mä istun V:n kanssa taksissa ja se kertoo yhdestä muijasta "mä olen ihastunut siihen".. mä hiljenen ja tuijotan jalkotilaa. Ja tunnen kuinka sisälläni kaikki repeää. Sängyssä me maataan eripuolilla. Hiljaa. V melkee nukahtaa ja mä en saa unta. Vaikka mun päässä pyörii vieläkin. Tiesinhän et mä oon kännissä. Alan itkemään. Hiljaa. Kasaan itseni ja avaan suuni "Miks sä sit oot tässä mun kanssa jos oot ihastunut johki toisee?" mä nyyhkäsen ja koitan taas kasata itteni. V herää pienestä unesta "Mä ilmasin sen vähä väärin, en mä enään ole. Se on vaan nätti, sitä mä tarkotin sillä". Mä oon taas hiljaa. Puhuttiin kauan ja selvitettiin asiaa. "Mä oon paska ihminen, mä aina satutan muita ja sanon asiat väärin".. "V sä et tosiaan oo paska, et tiiä kuinka paljon sä merkkaat mulle, ja kuinka paljon sä ja vain sä, oot saanu mut voimaan paremmin. Mä en ois täs jos sä et ois tullu tähän matkan varrelle".  Mua sattuu et V aattelee noin. Ehkä se valitsee väärin sanat, mutta se on silti niin ihana ja siinä on silti nii paljon asioita joita mä kaipaan ja joita mä arvostan. Se on vaan ollu ja on vieläkin niiin rikki. Mä haluan korjat sen. Vaikken mä sais sitä koskaan, niin mä autan sitä mun viimesillä voimillani.
Mä söin eilen kaverin ylppäri juhlissa salaattia ja mutustelin kauheella omatunnolla muiden mukana vähän kakkua. Tai se näytti paljolta, mutta tiiän et se oli suht vähän. koska muuta mä en sit enään syönyt. Lopun energian mä täytin kumoten kaikenmoisia skumppia ja siidereitä. Ja baarissa jatku sama meno. Ja ilta päättyi tuon ensimmäisen kirjoittamani kappaleen perusteella.
Tänään mä oon taas kulkenut sumussa. Yrittänyt puhua järkeä, mutten mä kuule mitään. Päässä jyskyttävä ääni on tänään taas liian raskas ja ankara "Läski, oot vaan lihonnut, kato ittees!!" Miksei se luovuta? Ja miksi minä annan itseni sille. Mulla on niin paha olo, koska eilen söin viimesen kerran joskus 19 maissa salaattia. Ja tänään ekan kerran 17 aikaan kaksi leipää ja äsken yhden leivän. Mä tunnen itteni niin likaseks ja oksettavaks.. kolme leipää.. voi miksi miksi mä olen huono. Miksen mä anna armoa itelleni? Mua vain ahdistaa tiistai. Punnitus, ja ne päätökset tulevasta. Mua stressaa.. musta tuntuu et mun elämä taas pysäytetään. Mulla on liikaa tekemistä mulla on liikaa velvoitteita täällä. Isä ja suku odottaa multa liikaa. Ne painostaa. Mä en oo vieläkään ajanu ajokorttia. Se on ollu jo pitkään vaiheessa. Mä en vain jaksa. Mä en jaksa edes olla itseni kanssa, kuinka mä jaksaisin olla muille vielä mieliksi. 

Tänään on taas tuntunut liian rankalta ja kaikki on ylitsepääsemätöntä. Musta tuntuu etten mä koskaan anna itseni parantua.. mitä mä sitten teen? Mikä mut sit enään pelastaa jos mä en itse pysty antamaan sitä mahdollisuutta itselleni.

3 kommenttia:

  1. kuulostaa taas niin tutulta. pitäis antaa mahdollisuus, mutta ei osaa eikä halua, eikä ainakaan jaksa. uskon että sä selviät, oot kerran selvinny tähänkin asti. ne osaa auttaa siellä sh-klinikalla, pitää vaan kertoa kaikki, rehellisesti.

    <3*hali*!!

    VastaaPoista
  2. Ihan turhaan olet, tämä ei ole lähelläkään ihailtavan näköistä. Muttamutta, minusta niin tuntuu, että kyllä minä nyt elän, ihan aikuisten oikeasti.

    Olen huolissani sinusta. En tiedä mitä sanoisin sinulle. Haluaisin vain niin estää kaikkein pahimmat vahingot, että saisit itsesi kuntoon. Mitä pidemmälle tämä menee, sitä tiukemmassa se on. Olet niin ihana ihminen, eikä tämä sovi sinulle. Sinulle kuuluu jotain paljon parempaa. ♥ Hei, soitellaan alkuviikosta, sillä en pääse koneelle sitten muutamaan päivään. Pärjäile, pus ♥

    VastaaPoista
  3. Voi pikkunen :( kuulostaa tosi kurjalta tuo V:n juttu ja kaikki! Mutta älä anna periksi. Mä uskon että kaikki jutut selkenee vielä (ja vaiken tilannetta tunne niin uskon että V:kin susta oikeesti välittää, vaikka tosin nää tämmöset asiat on aina hiton vaikeita)! Mutta sä et ole lihonut, sä olet pikkuruinen! Kumpa saisit apua!
    Voimia paljonpaljon♥ Älä anna periksi!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)