torstai 19. toukokuuta 2011

Pienen hetken mä hymyilin

(huom postaus sisältää melko pitkän selostuksen yhdestä pojasta!!) Mun päivä oli todella kurja siihen asti kunnes mä lähen V:n kanssa ajelaan. Se halus nähä mut. Mulle tuli jo siitä paremi olo ku puhuin sen kans puhelimessa. Mä en tajua. Oon vältelly sitä ku ruttoa. Meiän viime keskustelu päätty siihen et mä petyin. Tajusin sen kylmällä taval, et se ei voi olla muuta ku kaveri. Et se on jo kerran rikottu ja se ei halua antaa itestään enään enempää. Sen keskustelun jälkeen mä olen sulkenut sen mun mielest. Mut tänään asiat muuttu. Me ajeltiin ja se alko avautumaan, tätä hetkee mä oon oottanu niin kauan. Huonoista suhteista ja eräästä henkilöstä. Mä kuuntelin ja yritin helpottaa V:n oloa. Mä huomasin kuinka sille tuli parempi olo ku se sai puhuu mulle. V korjas meiän edellis kerran keskustelun. Sano mulle ettei se tarkottanu sitä, etteikö meillä olis näitte kuukausien aikana mitääään ollu. Mä tiiän et se pelkää. Mä haluun olla sen luottamuksen arvoinen. Lopussa mäkin uskolsin avautua. V ei kauheesti oo tienny mun jutuista. Vaan siitä se sai tietää kun olin osastolla, syömisten takia. Nyt me puhuttiin siitä vaikka mä kangertelin ja kiemurtelin vaikeudesta. Mutta mun olo helpottu. Pitkästä aikaa mua helpotti. Tosin vain hetkeksi. Mä hymyilin tänään.. kun kävelin ylämäen ylös. Me halattiin V:n kans pitkään. Mä kaipasin tota halausta. Ja niin kuulemma V:kin. Sil oli ollu ikävä mua. Mä tiiän ettei tää juttu tule etenemään todellakaan nopee.. eikä kumpikaan pysty siihen, mulle vaan riittää et asiat etenee omal vauhdil. Hitaasti. Mulle riittää se, et mä tiiän se välittävän musta. 
V on ainut poika, joka on ikinä osannu kuunnella mua ja mun sairautta. Se todellakin osas. Joku mies ois jo heittäny tuohon väliin jotain sopimatonta. Se ei edes keskeyttäny. ja kun mä sain sanottua hiljaa ".. ja musta tuntuu etten jaksa enään taistella tätä vastaan.." V sanoo "Mutta kun sun on vain pakko.."  ja paremmihan tohon ei ois voinu vastata. Kahdessa tunnissa meiän tilanne muuttu. Oon sanonu sille et pidän "hajurakoo"(toi on joku meiän juttu, tarkottaa siis etäisyyttä) ..etten mä riko itteeni. V toivo et multa poistuis toi "hajurako" ja mä voisin taas olla sen kans niiku ennenki. V:ssä on jotain erilaista kuin muissa.. se kerto mulle kuinka se on nähny musta tän kaiken. Monta kertaa se on kysyny mikä mulla on. Se ei oo vaan uskoltanu ottaa asiaa puheeks mun välteltyä sitä. Musta näkee tosi harva ihminen jos mua vaivaa joku. Jonkun seuras pahaa oloo ei vaan voi näyttää. Oon sanonu V:lle et mä haluan nähä vaivaa sen eteen, mä haluun ansaita sen. Mä en tuu pettään sitä ja haluun tukee sitä parhaani mukaan ja mä tiiän et se tukee mua.
Mutta tää mörkö vaanii mua, se haluu viedä multa kaiken hyvän ympäriltä. Niiku kaikki edellisetkin jutut ja pienetkin suhteet on kaatunu. Koska mä oon ollut heikompi. Ja mä pelkään et niin käy nytkin. Oon liian heikoilla tämän kanssa. Häviän tälle 10-0. Säälittävämpää tässä on se etten enään pysty itse kannattelemaan itseäni. Mä tarvitsen apua ja mä saankin sitä. Mun täytyy alkaa uskomaan edes johonkin. Mihin vaan. Mä tarvitsen jotain uutta tähän sekaan. Mä en halua tuijottaa tätä pahaa vastaan joka ikinen päivä. Joka ikinen tunti, joka ikinen sekuntti.

6 kommenttia:

  1. Uskon että pääset eroon tästä kaikesta paskasta. Ihanaa että välillä hymykin hiipii kasvoille. Voimia<3

    VastaaPoista
  2. Molemmat saadaan apua ja meijän olo vaan pahenee... Ehkä se on se alku. Täytyy toivoa, täytyy jaksaa uskoa - sinä pystyt siihen, oot oikeesti niin vahva ku oot selvinny tähänki asti. Selviit varmasti kokonaan tästä paskasta eroon. Lupaan sen. Ja säkin oot mulle hirvittävän tärkee, oikeesti. Taistellaan yhdessä. <3

    VastaaPoista
  3. sä ansaitsisit tollasen ihmisen sun vierelles =) ja oikeesti, ihan älyttömän ihana kun kuunteli sua ja että säkin osasit auttaaa sitä! voit olla onnellinen, että sulla on tollanen ihminen! toivotaaan parasta! ;-)

    voimia!♥

    VastaaPoista
  4. Hei kiva kuulla että tykkäsit! :) Ja tervetuloa lukemaan ;)

    Ja voimia ja haleja sulle tosi paljon! ♥
    Ja oon niin onnellinen sun puolesta kun sulla on tuommonen ihminen sun elämässä, oot niin onnekas oikeesti! =)

    VastaaPoista
  5. Mä niin toivon että saat V:n!!!!♥
    Mä seurustelin oman V:ni kanssa noin 3 vuotta sitten ja hänen jättämisensä oli elämäni suurin virhe. Vuoden jaksoin pommittaa ja pitää yhteyttä. V torjui mut kerran. Luovutin ja nielin tappioni. Ajattelin kuitenkin kerran vielä laittaa sille viestiä, vaikka seurustelin.
    Ja se oli alkanu miettiin asioita ja oli tullu toisiin aatoksiin. Ja nyt ollaan kun paita ja peppu♥
    Älä luovuta!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)