lauantai 28. toukokuuta 2011

Kuuuletko kun veden alla mä huudan

Taas mulla on paha olla. Mä en halua häiritä ketään. Miksei tämä olo poistu minusta. Tänään oon jo niin moneen otteeseen kävellyt kirjahyllyni luokse ja meinannut kaivaa esille piilottamani terän. Olen vain niin pettynyt itseeni, että tunnen ansainneeni rangaistuksen. Ja kun mä tosissani oon toteuttamassa suunnitelmaani näen silmissäni V:n ja kuulen hänen sanansa "Mä oikeasti suutun josse vielä jatkuu.." Tänään on taas tuntunut ettei siitä V jutustakaan mitään tule. Ettei mistään tule mitään. Mä vain rakentelen pilvilinnoja mun unelmissa, mutta silti olen syvällä ja odotan vain sitä että mä en jaksa enään. sitä et mä saan sulkee silmät ja lepää rauhassa. Mä en tiedä mitä mun täytyis sanoa keskiviikkona siellä SH-klinikalla.. suoraanko etten mä vaan yksinkertasesti enään jaksa? Pystynkö mä sanomaan niin... mä olen vain väsynyt itseeni ja tähän taisteluun. Mä haluan voimia, mä haluan mun taakseni armeijan jolla taistella tätä oloa vastaan, mutta mulla ei ole.
Musta vain jatkuvasti tuntuu siltä; jos olisin laihempi olisin vahvempi henkisesti. Mä en romahtais ahdistuksen tullessa.. mä kestäisin ja voisin ajatella.. olen kuitenkin alipainoinen sano mun pää mitä tahansa. Mutta nyt pääni voi haukkua mua niin läskiksi kuin tahtoo ja mun täytyy vain uskoa se.
Epätoivo alkaa todellakin nousta pintaan, pahemmin kuin koskaan. Takaraivossa mulla oli ajatus laihduttaa reilusti ennen seuraavaa klinikka käyntiää (jotta mä kehtaisin mennä sinne ja vaatia apua) mutta silti olen epäonnistunut ja hyvällä onnella olen vielä lihavempi kuin edellis kertana. Musta vaan tuntuu, että mun pää räjähtää. Mua on alkanu taas pelottamaan nää mun ajatukset. Ne piirrittää mua. Odottaa mun sortumista ja pahaa oloa ja iskee kun mä olen heikko.

Mä haluaisin taikoa itseni terveeksi. Mä haluaisin etten
mä koskaan ois tutustunut tähän.. etten mä koskaan
ois päästänyt tätä mun elämään.
Voinko mä syyttää tästä itseäni?
- Voin.

Musta tuntuu, että mä olen yksin. mulla on ikävä mun terapeuttia.
Se on ainut joka tuntee mut ja nyt mä oon jossain toisessa paikassa,
uuden työntekijän kanssa.. se ei oo hän. Eikä sille ole helppo puhua. 
Miten mä nyt pärjään.
Mulla on ikävä. 

7 kommenttia:

  1. Voi pieni, mä niin mielelläni puhuisin sun puolesta sulle apua. Mä tiedän kuinka hankalaa on sanoa suoraan, ettei enää jaksais.

    Ja tosiaan, noi ahmimiset ei siinä tilanteessa välttämättä ole niin hirveitä, mutta kun sitä asiaa alkaa vaan pyörittämään jatkuvasti mielessään, niin pää on silloin hirveä paikka olla.

    Voimia ja paljon haleja ♥

    VastaaPoista
  2. Mä toivon, että saat suusi auki ja haastaisin sut saamaan äänes kuulumaan, jos vain olis jotain millä sut sitten palkita. Kerrothan heti, miten siellä sitten meni?

    VastaaPoista
  3. no oliskin terveellisempää! :D se on semmosta sokerirasvakermamössöö, hyihyihyii. Mutta joo yritän olla murehtimatta sitä liikoja :) Kiitos kun jaksat piristää ja tsempata, oot ihana!<3

    Ja hei tiiän ettei tunnu helpolta hakea apua, tai kertoo jollekkin vieraalle ihmiselle miten väsyny ja loppu sitä on henkisesti ja fyysisesti, yritä kuitenkin!

    Tiiän myös kokemuksesta miltä tuntuu kun on tottunu puhumaan jollekkin tietylle terapeutille ja yhtäkkiä joutuukin jollekkin uudelle ja vieraalle. Mulla vaihtu psykologi puolenvuoden sisällä 3 kertaa ja se oli tosi turhauttavaa. Aina kun oppi luottamaan niin sitten se vaihtukin jo toiseen ja taas oltiin lähtöpisteessä, joutu opettelemaan uusiks luottamaan.

    Ja rakas yritä olla satuttamatta ittees, tuntuu pahalta kun ees mietit semmosta :( Sinä ansaitset niin paljon parempaa.

    Etkä oo yksin, me ollaan täällä sun tukena =)

    Toivotaan että siellä klinikalla menee hyvin, kerrohhan sitten heti miten siellä meni? :) Tsemppiä ja voimia, koita jaksaa!<3

    VastaaPoista
  4. Mä uskon että sä uskallat sanoa siel SH-klinikal ihan reilusti että et enään jaksa. Älä satuta enään itseäsi. Älä tuhoa enään itseäsi.

    Jaksuja <3

    VastaaPoista
  5. Sanot siellä sh-klinikalla suoraan, miltä susta tuntuu! Sun täytyy saada apua.
    Olet ihana, koeta jaksaa♥ iso halaus♥

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti paaset osastolla alkuun parantumisessa. Oot niin natti ja fiksu.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kiitos kiitos kommentistasi ♥
    Rakastan muuten sun blogia ihan älyttömästi!
    Nää kuvat ja kaikki vau...
    Mutta hei paljon jaksamisia, olet kaunis!

    ~liketheskyiwontforeverbeblue.blogspot.com/

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)