tiistai 10. toukokuuta 2011

Kun pelon aalto tulee

Mulla oli hyvä alkuilta. Söin kanasalaattia ja nauroin mun ystävän kanssa. Mä yritin nauttia niistä hetkistä. Mutta tiesin ettei ne kauaa kestäis. Mä pääsin kotiin ja näin sairaalasta kirjeen pöydällä; siinä se sitten oli, SH-klinikalle lähete. kahden viikon päästä. Jokin pakokauhun aalto pyyhkäs mun ylitse. Selasin laput läpi ja niissä oli mua ahdistavia kysymyksiä. Myös tämän hetkinen paino. Mä en tiedä sitä, enkä mä halua tietää. Se on tarpeeksi, liikaa. Mun lävitse pyyhkäs tyhjyys, riittämättömyyden tunne. Ahdistus ja pelko siitä et mun on alkava laihduttamaan rankasti. Kaksi viikkoa.. mua ahdistaa, mä en suostu punnitettavaks. En tämmöisenä. En.

Mä en vaan enään jaksais tätä taistelua, joka päivä on aina sama.
Sama tyhjyys joka ei ikinä täyty.

 Beckin masennustesti, 53 pistettä.
Mulla on niin huono olo, ties monesko rytmihäiriö ja muljahdus mun sydämessä on tuntunut.
Mua pelottaa ja sit taas ei pelota, enemmän sattuu.

3 kommenttia:

  1. Mm... Haluan puhua tänään vielä tuosta kirjeestä. Pohditaan sitä yhdessä. Olet ihana <3 Kyllä sinä saat selkoa asioihin.

    VastaaPoista
  2. Oon seurannut sun blogia jo kauan. Itse en ole koskaan joutunut osastolle.. tsemppia!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)