torstai 12. toukokuuta 2011

joka päivä huonompi ja huonompi

Mä oon aina yrittänyt sanoa itelleni et keskittyisin itseeni, mutta ei. Mun täytyy aina vain verrata ja verrata. Tunnen oloni heti huonommaksi, esimerkiksi jos tekisin leipää kaverini kanssa, hän laittaisi leivän päälle vain kinkkua ja minä sen lisäksi vielä juuston. Mulla tulis heti olo, etten voi syödä sitä juustoa. Nyt mä oon huomannu saman täällä blogissa, valitettavasti. Tiedän ettei tämä saisi olla kilpailu, etten minä sitä varten tätä blogia kirjoita. En halua milloinkaan muiden ottavan musta mallia tai mä muista. Mutta tänäänkin olen saanut kauheita alennuskomplekseja siitä kun luen muiden jatkuvaa onnistumista ja huomaan itseni olevan paljon paljon huonompi. (Älkää rakkaat ymmärtäkö väärin!! Tottakai te saatte olla iloisia vähästä syödystä ruuasta tai painon putoamisesta) Mäkin olen iloinen teidän puolestanne. Syvällä sisimmässäni musta tulee vaan huonompi ja huonompi, enkä varmaa koskaan omieni suorituksieni kanssa riitä itselleni.

Tiedänhän minä sen, en ikinä onnistu.
Eikä musta koskaan tule laihaa. olen ikuinen yrittäjä.
600-700kcl
miinus oksennus.
= häviäjä.


When you got nothing,
you got nothing to lose.
Mul oli ennen kaikki. Perhe, ystävät, elämä. Se nauru, vapaus, ilon kyyneleet ja ennen kaikkea se tunne  "mä rakastan elämää " . 
Ja nyt mulla ei ole mitään, muuta kuin tämä sairaus ja hauras minä.

3 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän ton, täällä blogimaailmassa on oikeestaan tosi vaikeaa olla vertailematta itseään muihin :/ mutta muista, että kaikilla menee joskus huonommin ! Ja se, että söisit vähän enemmän kuin joku muu, ei tee susta huonompaa ihmistä, ei todellakaan. Olet ihana just tommosena! Halaus♥

    VastaaPoista
  2. En minä voi jättää ketään. En halua lähteä. Tuntuu helpommalta olla syömättä kuin pakottaa itsensä, jonka jälkeen kaduttaa. :( Kuulin muuten eilen T:stä, kaikki on hyvin. Aiheutin taas kymmenkertaisen huolen, kun kerroin eilispäivän kuulumisia. Täytyisi tsempata, ihan vain T:n takia.. Keskustelin eilen sen yhen kaverin kanssa, se sai taas hiukan ajattelemaaan.

    Kultainen, 24/30 ei ole läskin farkut. Tiedät sen. Tavoittelisitpa jotain arvokkaampaa; elämää. Toivottavasti SH:lla he auttavat sinua oikein. Soitellaan ym, haleja ihanuus <3

    VastaaPoista
  3. Mä jännitän täällä päivä päivältä sun tilannetta, ja jos vaan voisin(ikää olisi) niin nappaisin auton ja hakisin sut pois, ees hetkeksi, tosta kaikesta. Voimia.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)