perjantai 4. maaliskuuta 2011

Osastolta terveiset!

(Pitkä teksti tulossa, toivottavasti joku jaksaa lukea!)Voi apua. Mistä osaisin aloittaa? Tämä viikko on ollut aika kaaos. Toisaalta hyvällä tavalla. Mun ajatukset on ihan sekasin. Ne on vielä enemmän sekaisin kuin viikko sitten. Koitan nyt avata tähän vähän mun osasto viikkoa, anteeksi jos teksti on puutteellista tai epäselvää.. saa toki kysyä :-)


Maanantai- keskiviikko: Sain olla melko vapaasti. Oveni olivat kyllä aina lukittuna ruokailujen jälkeen noin 30min. Oksentaminen tehtiin siis mahdottomaksi. Ruokaa sain annostella ja en siis syönyt mitään ylimääräistä siellä. Skippasin nukkuen aamupalat ja lounaalla napsin salaatinlehtiä ja join vettä. Saatoin syödä esim. leivän. Tutustuin osastolla myös yhteen todella mukavaan tyttöön. Meitä kiellettiin puhumasta omista ongelmistamme, mutta silti me rikoimme yhdessä monia sääntöjä. Tuimme toisiamme ja vietimme aikaa tylsän osastoarjen keskellä. Meinasin kuolla tylsyyteen aina kun jouduin olemaan yksin osastolla. Ravasin käytäviä pitkin, katsoin telkkaria, jumppasin. Ruokailut eivät vieneet vielä aikaa, koska "minulla ei ollut nälkä". Olin myös välillä erittäin ahdistunut ja epätoivoinen. Ulkoilessani sain päähäni idean repiä puusta terävän näköisen pienen kepin (olin todella säälittävä) sain salakuljetettua sen osastolle huoneeseeni, kun taskujani ei tarkastettu. Kepistä ei ollut hirveästi hyötyä joten keksin repiä niittejä eri lehdistä. Tunsin itseni idiootiksi, mutta sain siitä edes jotain pientä inhottavaa tyydytystä. Jäin sitten kiinni itseni "vahingoittamisesta" ja luovutin kaiken kielletyn hoitajalleni. Ulkoilujani ei otettu pois, mutta minut ratsattiin alusvaatteita myöten joka kerta, kun tulin takaisin.
Keskiviikko-perjantai: Syömisistäni oli valitettu jo aivan tarpeeksi, mutten kuunnellut. En halunnut. Valitettavasti hoitokokous koitti keskiviikkona, jossa vanhemmat saivat kuulla syömisongelmastani läpikotoisin ja itsetuhoisuudestani... toisaalta se oli suuri helpotus, mutta toisaalta nyt minua tarkkaillaan ja vartioidaan syömisten suhteen kaiken aikaa. Vanhempien suostumuksella minulle aloitettiin cipralex(masennukseen) ja ketpinor (ahdistukseen ja rauhattomuuteen). Olen aina vastustanut lääkkeitä, enkä haluaisi noitakaan, mutta tuo ketipinor auttaa minua nukkumaan kaiken sen tuskan ja ahdituksen keskellä todella hyvin. Osastolla nukuin joko yö yli 9-10h.
Nyt sitten päästään siihen mun suureen järkitykseen. Hoitokokouksessa sovittiin mun tarjotinruokailusta. Mulle tulee keittiöstä joka päivä ruoka valmiina.. päivässä pitää syödä 1200kcl vähintään. Mua alko ahdistamaan ja mun piti istua aina ruokapöydässä 45min ja syödä se. Jos ruokaa jäi niin piti juoda nutride. Eihän siitä tullut mitään. Mua oksetti joka lounaalla. Iltapalalla itkin ja pakotuksen omasta nakersin ruisleipää. Mua hävetti, kyyneleet vain valuivat silmistäni. Hoitaja istui vastapäätä ja katsoi minua vihaisesti kun paperilla pyyhin parhaani mukaan leivästä voita. Olen silti jättänyt syömättä. Istunut 45min väkisin ruokapöydässä ja sitten 45min yhteisissä tiloissa. Jumpannut ja tärissyt pelosta ja huonosta olosta.

Olen ihan loppu, tappelusta ja väittelystä.. mitä syön ja miten syön. He eivät tajua minunb olevan liian iso vielä. En tarvitse mitään ruokailuaikoja.. koska olen liikaa. Olen nyt viikonlopun lomilla ja sunnuntaina menen takaisin osastolle yhdeksi yöksi vielä. Maanantaina uusi hoitokokous jossa käydään asiat läpi.. lähete syömishäiriöpoliklinikalle. (ei tämmöistä läskiä sinne oteta kuitenkaan..)
Olen varma ettei vanhempani osaa huolehtia viikonlopun syömisistä. He eivät pärjää minulle. Enkä halua syödä lämmintä ruokaa. Nyt minulla olisi mahdollisuus luistaa ruokailuista paremmin kuin osastolla.

Osastolla onneksi helpottui ahdistus loppuviikosta. Ehkä se on lääkkeistä tai siitä että sain tukea ja kertoa pahasta olostani, joka kulki jatkuvasti mukanani.


Olisi helppoa vain hyväksyä itseni tälläisenä. Mutta mä en pysty.
Olen liian heikko.

9 kommenttia:

  1. voih rakas, kyllä se siitä!! ♥ mua ahdisti sairaasti lukea tätä, mutta samalla mua helpotti. tästä se lähtee, sä saat sun elämän takasin!!

    VastaaPoista
  2. Ihana kun kerroit kuulumisistas ja arjesta siellä osastolla.

    Oon niin onnellinen, että pääsit sinne osastolle - siitä se parantuminen todella lähtee ♥ Aluksi on aivan varmasti vaikeaa, mutta usko - joku päivä se vielä helpottaa ja muista, että et tosiaan ole liian iso. Jättihalaus ja paljon voimia ♥!

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla susta pitkästä aikaa, harmi vaan että sun on ollut huono olla siellä :/
    Paljon tsemppiä ja haleja<3

    VastaaPoista
  4. voi sulla on ollu tosi raskas viikko takana, mutta toivottavasti siitä oli jotain apua! ja hyvä, että olet saant apua siihen ahdistkseen/masennukseen ja saanut kertoa siitä jollekkin.

    tsemppiä ja haleja ihan hirveesti sinne ♥

    VastaaPoista
  5. Apuaaaaa, mä oon taas ihan ulkona kaikesta, kun en oo käynyt täällä bloggerissa ja nyt tuntuu tosi pahalle, että oon samalla laiminlyönyt mm. sut!!

    Onneksi sä pääsit/jouduit osastolle, ehkä ne osaa sua auttaa jotenkin siellä!!! Oikeesti oot tosi rakas ja MÄ NIIN TOIVON, että kaikki päätyy parhain päin!!

    Voimia, oot tärkee!!!!<3

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti paranet ennekuin on myöhäistä. Minusta tuntuu, että et ymmärrä miten vaarallista tällainen leikki on....toivon tosiaan että paranet, olet vielä lähes lapsi, älä pilaa kallisarvoista elämääsi, lupaan sinulle, että elämä on elämisen arvoinen

    VastaaPoista
  7. Voi apua! älyttömän iso kiitos teille kaikille rakkaat <3 teidän sanat merkkaa mulle TOSI PALJON! Olette ihania <3

    VastaaPoista
  8. Cipralex on tosi hyvä ja auttoi minua. Ketipinorista olen kuullut vain pahaa. Ja minutkin se teki zompiksi.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi- En uskoltanut jatkaa cipralexia, koska niin moni on lihonut siitä älyttömiä määriä :(( ja kun siinä on haittavaikutuksena ruokahalun lisääntyminen/painonnousu, turvotus jne. Pelästyin kun tuli enemmän ruokahalua.. ja sit tosi turvonnu fiilis.. :/

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)