tiistai 15. maaliskuuta 2011

One day, you will realize how much I was there for you when I'm gone

Puolenpäivän aikaan mulla iski eka vitustus, josta seurasi pettymys joka muuttui loukkaantuneeksi tunteeksi. Ei siitä sen enempää. Ehkä niide tunteiden kans oppii elämään. Musta vaan tuntuu et mikään asia ei pysy niiku ne on suunniteltu. Ja mä jos joku vihaan kun asiat muuttuu, ne on mulle vaan hankalia.
 Like we used to..
 Ehkä se vain on niin, että tämä pimeys vaan vie minulta kaiken. Kaikki minulle rakas valuu sormieni välistä niin kuin tiimalasissa oleva hiekka.


3 kommenttia:

  1. ps. Mulla ois vielä niiiiiiiiiiin paljon kerrottavaa, mutten tänään enään taida jaksaa. Ehkä huomenna sitten :-) hyviä öitä kaikille ihanuuksille <3

    VastaaPoista
  2. Koita ottaa se hiekka kiinni, kerätä pieniä palasia.. joku päivä huomaat olevasi taas kokonainen. Se vaatii paljon, mutta uskon vahvasti että sinusta on siihen. Olet rakas<3

    VastaaPoista
  3. Kerro tänäään kaikki! Tuntuu liiankin usein siltä, että ei kannattaisi ollenkaan suunnitella elämää tai edes huomispäivää. Kaikki muuttuu ja menee omalla painollaan. Ja se pimeys vie kaiken, jos annat sille ohjat. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus hallita sitä ja jättää se omaan arvoonsa. Pus ock kram ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)