torstai 10. maaliskuuta 2011

Epäonnistunut

Mulla on ihan tajuttoman ähky olo. Tänään mun oliki tarkotus syödä tavallista enemmän, mutta mä vihaan tätä tunnetta. Oon täynnä vettä, gracotteja, vähän muroja ja leipää. Lämmin ruoka ei oikee uponnu.
Mä yritin jossain vaiheessa oksentaa mut se jäi tosi lyhyeen. Mun oli aivan pakko keskeyttää, koska mua alko sattuu kurkkuun ja tuntu ettei mitään nouse ylös. En oo ennen semmost kipua tuntenu. Olikohan tää merkki jostain, et ptäis vähä hellittää?
Hukun pian läskeihinä ja tähän paskan tunteeseen. Enkä pysty sanoilla kuvailemaan kuinka ällöttävältä näytän juuri nyt. En pysty edes juomaan vettä, koska musta tuntuu et mun maha räjähtää tästä kaikesta.
Mulla ei oo tän enempää sanottavaa.

Olen saamaton, säälittävä läski.

6 kommenttia:

  1. Se oli merkki jostain, pitäis hellittää.
    Sinä pieni, jaksele <3

    VastaaPoista
  2. jep, todellaki oli merkki D: oon oikeestaa ilone, että keskeytit oksentamise vaikka sun ei ois yli päätää pitäny ees ryhtyy tommosee. kyl se siitä kultapieni <3 ja sä mitää huku, nää kaikki ihmiset pitää sut pinnal eikä laske sust irti. et oo saamaton, vaa oot tosi vahva ihmine.. :( <3 jakselemisia

    VastaaPoista
  3. Todellakin pitäisi jo päästää irti siitä tavasta. Sinun täytyisi tehdä muuta kuin olla itsesi kanssa, nauttia kavereittesi seurasta. Silloin saisit muuta ajateltavaa. Nautithan viikonlopusta? Haleja muru <3

    VastaaPoista
  4. Anonyymi- Kiitos. Mäkin oon yllättyny et pystyin lopettamaan. Tai mun oli oikeastaan pakko :( toivottavasti joku jaksaa pidellä mua pinnalla.

    VastaaPoista
  5. päätin tulla käymään blogissasi pitkästä aikaa. lähinnä silmät suljettuina, sillä en haluaisi lukea kaloreista tai laihdutustavoitteista. mutta tämä on sinun blogisi ja kirjoitat mistä haluat. mutta syy siihen, miksi tulin käymään oli, että olen sinusta huolissani ja halusin tietää mitä sinulle kuuuluu.

    haluankin sanoa sinulle, että toivoisin sinulle niin paljon parempaa. et ansaitse tälläistä. sinunkin olisi aika joskus elää. :'( minua surettaa puolestasi, mutta ymmärrän ajatuksesi, sillä itsekin ihmettelen aina miten välillä voi olla niin vaikeaa.

    haluan kuitenkin sanoa sinulle, että toivoa on jäljellä. toivoa on olemassa. suosta voi nousta, vaikkei siihen itse uskokaan. minä kuitenkin uskon, että jonain päivänä pystyt siihen.

    *voimahali* <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)