tiistai 26. lokakuuta 2010

Läski,läski kuka sut syömään käski?

Image and video hosting by TinyPic

En tajua kuinka joulua ja talvea kohti ahdistus kasvaa, jos se nyt on näin korkealla, mitä se tulee olemaan kevättä kohti? Yritän tsempata, ja ajatella kaiken positiivisesti, mutta jokin repii minua kahtia en tajui mikä mulla on, en halua ymmärtää. Tuntuu vain että olisin ihan sekaisin ja katsoisin elämää sivusta, huomaan pilaavani täydelliset hetket murehtimalla ja pähkäilemällä asioita jotka ovat huonosti.

En vain pysty alottamaan laihduttamista, koska olen sitä mieltä että olen liian läski siihen, en pystyisi siihen muka enään. Kuulun niihin ihmisiin -nyt heti, kaikki mulle- elän tuolla periaatteella, en tietenkään kaikessa asiassa, mut esimerkiksi en jaksa malttaa odottaa 5kg painon pudotusta vaan haluan sen heti. En vain yksinkertaisesti jaksa tehdä töitä sen eteen.

Välttelen vaakaa kuin ruttoa, parempi olisi vain astua sille ja katsoa kuinka vaaka halkeaa allani, jonka jälkeen voinkin juosta päin seinää ja repiä hiukset päästä, kynsiä ihoni ja itkeä kyyneleeni loppuun. Niin en haluaisi kokea tuota, en jaksaisi, en halua menettää yöunia, joten oon todennu tähän asti parhaaks vaan välttää kaikkea mielipahaa. Haluaisin olla syömättä, mutten pysty siihen, mun keho on ensimmäinen joka reagoi siihen. Rytmihäiriöt, lihaskrampit, väsymys, paha olo, päänsärky..tms. Jolloin olen jo täydellisessä paniikin alussa, josta ei näy loppua. Aattelin nyt kumminki joka päivä syödä sen 800kcl-1000kcl, jos pysyisin edes tossa niin jonkun puolenvuoden jälkeen saattais näkyykki jotain tuloksia. Toinen asia on vaan et jaksanks mä panostaa siihen asti, ja uskoa vaan "nyt oon päivän lähempänä laihuutta". Ehkä nopeempaa ja helpompaa ois vaan leikata kaikki ylimääränen irti. :D

Tavotteena ois ain kerran päivässä lenkki, ellei oo treenejä :-) pitää oikeesti saada tää läskiperse liikkeelle.

Herkkulakko alkaa tästä päivästä... lauantaisin on sallittu mm. jäätelö (vähärasvainen)
Leivoksiin, suklaaseen ja varsinkaan karkkiin mulla ei oo mitään asiaa koskea !!
Pärjään varmasti hyvin sokerittomil karkeil, vaikka ne turvottaa, mutta silti mielummin niitä.

Tänään mulla on varaa syödä enää max. 370kcl, paras jättää noi melko illaks.

Tähän asti syömiset:
Aamulla: Muroja, ihan pieni leipä n. 230kcl
Klo 13: Banaani,Rasv. rahka, 2x leipä n. 370kcl
Klo 16: Läkerol aski n. 25kcl
Väli total: 630kcl

Tää vatii vaan nyt sen totuttelemisen ja rytmin :-) jos pystyn näin vetämään + urheilu, niin ei sen ainakaan pahaa pitäis tehdä. Nyt mun on vaan pakko ryhdistäytyä ja kestää itteeni tämmösenä vähän aikaa. Koska itsehän mä olen itseni lihottanu.

Image and video hosting by TinyPic

perjantai 22. lokakuuta 2010

Se mikä ei tapa vahvistaa

Image and video hosting by TinyPic

Mua ällöttää katsoa syöviä ihmisiä, toisaalta se on maailman ihanin tunne, katsoa kun kaikki muut täyttävät vatsansa kaikella roskalla ja kun itselle tarjotaan jotain niin kieltäydytään. Tuntuu vahvalta sanoa ei, se tuntuu voitolta ja yhdeltä askeleelta kohti kevyempää. Ennen minä olin se joka pystyi sanomaan melkein missä tilanteessa tahansa ei, vielä jopa silloin, kun joku minun tärkeä ystäväni tai ex poikaystäväni väänsivät itkua tai näyttivät surkealta pystyin sanomaan ei, siinä ei ollut mitään ongelmaa, ja se tuntui niin hyvältä, kun kukaan ei voinut minulle mitään. Nykyään asiat ovat toisin, ei tarvitse kuin äidin surkea ääni ja sanat "Ota nyt tää on ihan super hyvää ja laitoin sullekkin" Enkä kestä äidin katsetta kun hän aavistaa jotain olevan vialla, silloin myönnyn ja syön niinkuin kaikki muutkin, niinhän asian kuuluisi olla? Esitän, että se on hyvää vaikka oksennus kalvaa kurkkuani.

Olin tänään pahasti kahden välillä, ja halusin murskata sen tunteen mielestäni ja päätin jättää oksentamatta, päätös jättää minut varmasti yhden askeleen ellei parinkin askeleen päähän taas laihemmasta, mutta en halua enään olla oksennuksen ja vessan armoilla, vaikka se tunne oli niin ihana silloin joskus. Nyt joudun ja haluan keksiä pahan oloon muun keinon. En halua sen olevan viiltely tai oksentelu.

Toivon, joskus että saisin taas myrkytettyä pääni ja ajatukseni, ettenm pystyisi edes syömään pientä karkkia, tai mitään muutakaan. En osaa enään pelkää kaloreita, niin paljoin kuin ennen. Olen jotenkin vapaampi, elämään ja pitämään hauskaa. Silti samaan aikaan olen kahlittuna itseni sisälle. Vaikka yritän tsempata se ei aina tunnu riittävän, silti valun kaivamaani kuoppaan, siellä olo tuntuu vain niin tervetulleelta, ihan kuin olisin taas vanhassa kodissani, vankilassa jossa ennen olin. Nyt pikemminkin tunnun olevani ehdonalaisessa. Ja pienikin rike syömisen kannalta tietää joutumista mieleni vankilaan.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Olen liian iso,
kaukana kauniista,
leviän ja leviän,
ja peilini särkyvät.


Image and video hosting by TinyPic

I wanna be like she

torstai 21. lokakuuta 2010

Food

Image and video hosting by TinyPic
Oon nyt päättänyt, et kirjotan tänne suht säännöllisesti. Enkä enään vaikenisi samalla tavalla, vaan pystyisin jakamaan mun ajatukseni teiän kans.

Mul ei oo enää mitään syytä olla alottamatta terveellistä elämää, oon sanonu ton niin monta kertaa ja hymähtäny itte perään "terveellinen elämä ja paskat, en mä siihen pystyis". Tällä kertaa olen vain niin turhautunut, ajatuksesta nousta vaa'alle, ajatuksesta ahmia tai joutua oksentamaan. Tuo kierre tapahtuu nälkäisenä jolloin syön ja nälkä vain kasvaa. Nyt siis syön päivittäin mandariineja jotka ovat täynnä nestettä ja ovat muutenkin hyviä. Vitamiineja menee muutenkin, koska äitini todella uskoo niitten parantavani selkäni ja niskat.

En halua enään olla pettymys kavereilleni, jotka ovat niin turhautuneet minuun. Ainaiseen valitukseen ja yleiseen alamäkeeni elämässä. Mun on pakko ryhdistäytyä! Alan liikkumaan, teen edes lihaskuntoa kotona.

Uskottelen itselleni, syöväni viisi kertaa päivässä, jokaisella kerralla jotain pientä ja kerran päivässä lämpimän ruuan, mutta oikeasti syön näin (esimerkki eilisestä)

-"Aamupala" n 2-3 aikaan 2 leipää ja 2 mandariinia.
- Jokusen tunnin päästä napsaisen jotain pastilleja tms, nopeata syötävää.
- Kaverin mennessä SUBiin tilasin hänen kanssa masentuneena puoliksi 30cm leivän, tietty vähä rasvaisimman. (Tuossa päivän "lämmin" ruoka siis)
- Leffassa karkkia (en tajua mikä pakko mulla on karkkiin, ei muuhun) tuon oisi voinut jättää pois
- Illalla iltapalaksi kaksi leipää, maitoa ja jugurtti.

Kuinka epäterveellisesti voisin vielä syödä? Eihän toi nyt total fail ollut, mut silti ei mikään paras esimerkki. Jos tuosta pystyisin miinustamaan karkit ja korvata sen vaikka joillain hedelmällä, niin näyttäis paljon paremmalta!

Tuossa siis oli hieman valaistusta siihen miten nykyään vietän päiväni ruokaillessa.
Tosin nuo vaihtelevat todella paljon. Enkä tiedä pitäisikö tänne tulla kirjoittamaan aina päivän ruuat?

Tänään olis salikäynti tiedossa ja lihasjumppaa vähän :-) sen verran kun keho suosii!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

En tahdo en voi vain luovuttaa

Image and video hosting by TinyPic

Tuntuu suorastaan niin nöyryyttävältä tulla tänne kommentoimaan näin pitkän ajan jälkeen, mutta kokosin itseni ja tulin. Tässä välissä on tapahtunut niin paljon, alan voimaan paremmin kuin pahimpina aikoina. Silti on välillä kauheita ahdistus kohtauksia ja todellisia vaikeuksia hyväksyä itseänsä. Tiedän, että kypsyn koko ajan ja pystyn tähän vielä joskus, olen syönyt kaikkea oikeastaan, kaikkea mikä ei ole terveellistä. Korvaan esim karkilla päivän ruuan, koska ajattelen, että samat kalorit siitäkin tulee. Yhdestä asiasta oon niin ylpee, etten uskonu koskaa pystyväni siihen jokunen aika sitten taakse päin. Siitä on ehkä reilut 3vko kun viimeksi oksensin. Kohta tuo ajatus alkaa jo ällöttämään ja tulee vastenmieliseksi. Siihen vain jotenkin tottui.


Oon ymmärtäny niin paljon kaikkea uutta. Enhän mä aijo mitään laihduttamista sinänsä lopettaa, vaan keskityn itseni kiinteyttämiseen, vatsalihakset sun muut on vaan kadonnut, kun en oo voinut liikkua :( nää niska/hartia vaivat alkaa pikkuhiljaa tulee korvista ulos ku kukaan ei osaa tehä mitään.

Enkä vieläkään oo löytäny mitään "kultasta keskitietä" jos semmosta ees on. En silti haluu tuntee itteeni sairaan nälkäseks taikka ihan ähkyksi.
Toivon etten vajoo samaan mielentilaan ku tän vuoden alussa.

Ainut kysymys on et pystyykö samalla laihduttamaan/kiinteytymään ilman et mieli sairastuu taas?

Ja lopuksi haluan kiittää kaikkia ihmisiä jotka on tukenut mua hetkinä jolloin oon ollu romahtamassa, teitä kaikkia lukijoita, uusia ja vanhoja. Te ootte ollu mahtava tuki :-) joten kiitos teille 104 ♥