perjantai 31. joulukuuta 2010

2011, I don't care what you say, Im going to make this my year.


Tämän vuoden loppuun voisin kuitenkin pysähtyä miettimään kulunutta vuotta :-)

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En varsinaisesti ystävää, mutta olen kyllä lähentynyt muutamien kanssa.
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Hmm ei tuu nyt muuta mieleen, ku ollut keikkalaisena töissä.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Olen periaatteessa, jos sitä siksi on voinut kutsua.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Joukkueemme ulkomaanmatka, ehdottomasti vietin parhaimpia päiviä mökillämme J ja serkkuni kanssa. Ja varmasti joitakin muita ihania hetkiä on vietetty.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Olen, mutta ne on yleensä sovittu melko nopeasti.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olenhan mä sillein, en ehkä ulkoisesti, mut valitettavasti henkisesti kyllä.
7. Oletko lihonnut?
Olen varmaan jos vertaa kevättä ja talvea, mutta tästä hetkestä en tiedä.
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En ole, välillä vois olla ehkä iha siistiäkin, mut toisaalta ei.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En ole.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Hmm, ehkä J:n hyvä kaveri :)
2. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei
3. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi !
4. Missä maissa kävit?
Espanjassa, Virossa ja Ruotsissa.
5. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
Tähänhän tietty vois vastata et laihuus ja siinä onnistuminen, mut kyl mä haluisin olla onnellinenkin for real.
6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
Ei noi päivämäärät oikee ikin mun muistis pysy vaik kui yrittää, mnut just nää kesän letkeimmät ja lämpimät päivät sekä parhaat hetket ♥
7. Vuoden suurin saavutuksesi?
Hmm, ehkä se et oon kehittyny fudiksessa tänä vuonna ihan hyvin, ja koulussa pärjännyt melko kiitettävästi.
8. …ja suurin epäonnistuminen?
Syömisten suhteen.
9. Kärsitkö vammoista?
Nooh, jos nuo mun niska jumitukset lasketaan, kun niitä vieläkin kuntoutetaan ja polvet on aina kunnossa tai ei.
10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Varmaankin, joku vaate ja äidin joululahja :-)
11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Ehdottomasti J:n ja T:n ne on ollu niiin kärsivällisiä et kiitos ♥
12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Isän, siskon ja välillä äidin.
13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Varmasti vaatteisiin ja uuden kämppäni takuuvuokraan.
14. Mistä innostuit eniten?
Kämpän saamisesta ja ulkomaanreissuista.
15. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi.
16. Lihavampi vai laihempi?
Viime vuoteen verrattuna? Laihempi.
17. Rikkaampi vai köyhempi?
Varmaan aika samoja.
18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Nähdä kavereita, nauraa ja olla iloinen.
19. …entä vähemmän?
Stressaamista, ruoan miettimistä, ahdistusta jne.
20. Miten aiot viettää joulun?
Kotona vietin perinteisesti perheen kaa
21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
On asioita jotka olisin voinut jättää tekemättä taikka sanomatta.
22. Rakastuitko vuonna 2010?
En
23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Nolla
24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Salatut elämät, Täydelliset naiset, Huippumalli haussa ja Dieetit vaihtoon.
25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Oikeastaan en, ja muutenki toi vihaa sana on liian vahva. Tai jos tohon jotain nyt heittää niin isäpuolta, mutten mä sitä ehkä ihan vihata osaa siltikään.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tapa minut äiti - jota luen itseasias tällä hetkellä.
27. …entä musiikillinen löytö?
Ei tuu mieleen.
28. Mitä halusit ja sait?
Hmm no läppärin, jolla oli kyl niin suuri tarve ja nettitikun :-D
39. Mitä halusit, muttet saanut?
Jotain ulkomaanreissua, mitä oon täs varmaa jo jonkun aikaa yrittäny tinkiä :-D
30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Hmm no oon kattonu toooosi monta hyvää, mut viimesin mikä on jääny muistiin on toi Cutting Edge 3 eli Unelma jäällä 3
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Juhlin synttäreitä Södiksellä ja siel tietty oli kaikki ihanat messis :-)
32. Ketä kaipasit?
Tietty J:tä kumminkin se on sen verran kaukana. Ja joitakin vanhoja frendejä ja aikoja.
33. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Terapeuttini, läheiset ja ehdottomasti J ja T ♥


JA NYT LOPUKSI, HYVÄÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE TEILLE IHANILLE LUKIJOILLE.
MUISTAKAA NAUTTIA JA PITKÄÄ HAUSKAA!! ♥ 


torstai 30. joulukuuta 2010

Fucking 2011

 En tiiä pitäiskö nauraa vai itkee.. kohta on tääki _paska_ vuos ohi. 

Vuodessa on 365 päivää... ja voin sanoa, että ehkä niistä parikyt on ollut hyviä.. loput onkin sit ollu tuskaa, ahdistusta, masennusta ja kamppailua itteni kanssa. Todella uuvuttavaa. Olen loppu rikki väsynyt.
Viime yönä mä pyörin sängyssä taas jälleen toiset pari tuntia ja mun läski masulla oli jo siinä kahen aikoihin yöstä nälkä, menin ottamaan buranan nassuun ja jatkoin pyörimistä. Jossain vaiheessa ilmeisesti nukahdin.

Aamu tuntu taas niin vaikeelta nousta, ei ois huvittanu yhtään. Treeneissä meillä oli cooper testi ja se nyt meni miten meni. Parannusta löytyy. Mut eiköhän se kunto sielt ala tulla kun alkaa käymään säännöllisesti urheilemassa.  Juostiin siis 1½ tuntia, mut sen testin jälkeen multa meinas lentää laatta vähän väliä joten tuskin ees sain hölkättyä paljoakaan.



Huomenna on uusvuos, mä en voi ymmärtää sitäkään. Niin kun en voinu ymmärtää et joulu 2010 on ohi. Paitsi ei mun herkkujen osalta. Ei tosiaan. Meinasin jo tulla voittaja ilmottamaan tänne et tänään en oo kertaakaan oksentanu. mut jep. Se jää sit ehkä toiseen kertaan. Niin ja niistä uudenvuoden suunnitelmist mul ei oo paskaakaan tietoa, paitsi et käyn hakemassa kämpiltä mun juomat ja ryyppään vaikka yksin, ku mihinkään porukkaan ei ilmeisesti enään mahdu. Tai sit mua ei vaan haluta sinne.

Oon tänään ollu nii mones eri mielentilas et huhu, itkeny ja osittain nauranu.. tai väkisin hymyilly. Toisaalta en haluis koko helvetin vuoden vaihtuvan. En halua kuulla raketteja kun istun yksin kotona, muut menevät jossain ja pitävät hauskaa, ilman mua. Olen yrittänyt jo tarpeeksi tunkea muitten mukaan, mut se alkaa jo tuntumaan niin säälittävältä. Enhän mä oo ollu tän kuluneen vuoden aikana oikeen mukana yhtään missään, vaika oiski pyydetty niin miks ne nyt luulis mun tulevan? saan yksin hautoa mun päässäni tätä paskaa elämää.. joo angst, mut oon niin vittuuntunu tähän elämäntilanteeseen, ettette edes varmaan usko.


Mun ajatukset on päivä päivält mitä kauheimpia, yritän välillä pysähtyä katsomaan itseäni ulkopuolisin silmin. Mutten pysty. Sekunnin murto-osissa tajuan kyllä, että en saisi ajatella niin kauheita asioita. Että en saisi satuttaa itseäni, taikka haluta kuolla. En vain pysty lopettamaan näitä ajatuksia.. tiedän, että kauheat asiat osaavat uida, vaikka joisin kuinka perseet huomenna. En vain jaksaisi olla täynnä kaikkea paskaa, taikka sitten vain liian tyhjä ajatellakseen mitään.  
Välillä toivon, ettei mun tarvis edes nähdä vuotta 2011, mutta en minä ole vielä valmiskaan.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kun minä hajoan palasiksi

Mun pää lyö tyhjää. Ei yhtään selvää ajatusta. Päässäni pyörivät ruuat ja oksentaminen. En jaksaisi hukata ajatusta enään millekkään. Rystyseni ovat punaiset ja tiedän kuinka tyhmä olen.

Tämä kaikki tuntuu niin pahalta, välillä musta tuntuu että en olisi saanut kertoa tästä kellekkään, ettei kenenkään tarvitsisi olla huolissaan musta. En halua et kukaan joutuu pelkäämään. Samaan aikaa mä toivoisin et joku repis ja pakottais mut nousemaan. Koska vaikka mät iiän et mul ois syy nousta ja parantua, se ei tunnu tarpeeksi vahvalta syyltä. Mä en jaksa. Oon niin väsyny. En jaksais elää. Koska eläminen tuntuu tältä.
En jaksa, että tunnen joka ikinen päivä itseni mitättömäksi, en jaksa tätä tunnetta kun en tunne mitään.
Haluan nauraa vedet silmissä, haluan huutaa onnesta.


Mutta en löydä aihetta siihen. Minua ei jakseta enään kutsua mihinkään. Minä kuihdun tänne kotiin. Ja tunnen itseni vielä mitättömäksi.

Myönnän, että tarvitsen hoitoa. Jotenkin tuntuu, että ihmiset odottavat minun oikeasti tekevän fyysisestikkin kuolemaa, ennenkun joudun hoitoon. En voi elää näin, kuolen jos jään tämmöiseksi.
Kuolen jos tämä helvetti ei irtoa minusta. Haluaisin vain vetää kasan lääkkeitä alas kurkusta ja olla ajattelematta yhtäkään ajatusta enään.


Tämä on taas näitä päiviä, jolloin haluan itkeä, käpertyä kylmälle suihkun lattialla ja antaa veden valua. Puristaa veistä ihoani vasten. Kääriytyneenä pieneen kerään kylmällä lattialla ja antaa ajatusten valua kaivoon.
Suihkussa on ahdistavaa, koska silloin näkee todella miltä näyttää. Kun koko kroppa leviää lattialle, muttei huuhdoudu pois.


Mun tekis niin mieli huutaa jonku jyrkänteen päältä, kuinka paljon mä vihaankaan tätä kaikkea,
ja kuinka paljon tämä vie minun elämästäni. Kukaan ei vaan tajuu, ettei tämä elämä ole sen arvoista.

Toinen blogi

Image and video hosting by TinyPic

Jonkun aikaa harkitsin pitäisikö minun perustaa tähän rinnalle ruokapäiväkirja ja nyt sain sen sitten tehtyä.
Koska en tähän blogiin halua alkaa luetelle ruokalistaa sen enempää, niin tuonne voin vapaasti sitten siitä kirjoittaa, lähinnä itselleni muistiin :-)

tiistai 28. joulukuuta 2010

My promises to 2011

Tämä päivä ei ole ollut muita erikoisempi. Olin alennusmyynneissä ja mukaan tarttui ihan kivoja vaatteita, yhdet farkut, t-paita, neule ja puuteri. Sovitin kahta kokoa farkuista 34 ja 32. Kummatkin näyttivät todella pieniltä ja varsinkin tuo 32.  Päädyin lopulta 34 kokoon, koska lantioni on leveä ja 32 koko tuntui hieman tiukalta. Olin silti iloinen mahtuessani niihin. Yksi tyttö vielä tokaisi itse katsoessa farkkuja "kuka edes mahtuu tämmöisiin?"



Ja täältä tulee ne kuulaisat lupaukset, jotka yleensä eivät ikinä pidä. Mutta tämä vuosi tulee olemaan poikkeus, lupaukseni pitävät ja jos epäonnistun minä nousen ja yritän ja yritän aina uudestaan, niin kauan kunnes onnistun.

Image and video hosting by TinyPic

1. Ystävyyssuhteet ja niiden ylläpitäminen. Mä en tekis mitään ilman mun tärkeimpiä ja läheisiä ystäviä. Viimenenki elämän halu ja ilo lähtis siinä.

Image and video hosting by TinyPic

2. Urheilu. Ens vuotena on varmaa, et treenit sun muut alkavat kiristymään. Tahti kovenee ja mun täytyy olla joka harjoituksissa, ellei mul oo todella hyvää syytä jäädä pois. Mä aijon kehittyä ja parantua. En haluu enään olla keskiverto.

Image and video hosting by TinyPic

3. Pienentyä ja pienentyä. Tämä ei hirveitä selittelyjä kaipaa. Täältä tullaan miinus 4-6kg.

Image and video hosting by TinyPic

4. Syön terveellisesti. Toisin sanoen herkut ja roskaruuat jäävät pois. Kerran viikossa pidän herkkupäivän, jos olen laihtunut.

Image and video hosting by TinyPic

5. Mun on pakko oppia olemaan yksin. Omassa kämpässä, oman pääni sisällä ja kestämään kipua.

Entäs millaisia uudenvuoden lupauksia muilla on? 

Tällä hetkellä mun tekis niin paljon mieli näitä, mutta nyt ei ole aika sortua.
Ja minähän en sorru.

Image and video hosting by TinyPic

maanantai 27. joulukuuta 2010

Asiat junnaavat paikalla.

Image and video hosting by TinyPic
I just feel empty, so fucking empty.

Musta tuntuu nyt just ettei musta oo koskaan siihen. Yrittämiseen ja onnistumiseen.
Pelottaa etten osaa laihtua, etten mä laihdu. Ettei must koskaan tuu sitä mitä oon aina halunnu.
Oon vaan syönyt nyt liikaa, kaikkea liikaa. Tänään treeneissä mä olin saamaton ja laiska paska. Tein sen minkä jaksoin, mut loppuu kohden mun into laski niin paljon, et valmentaja joutu vähän väliä komentamaan mua.  Pyörittelen ruokaa suussani ja sylkäisen sen ulos. Nielaisen jotain, mun on pakko oksentaa kaikki pois, oksennan kunnes kurkustani valuu verta ja sormeni väsyvät. Olen niin säälittävä.

Klo 14 Kanasalaatti mäkissä
Klo 16 Nuudelit ja ruisleipä (mä en vaan millään voinu antaa niiden jäädä lillumaan mun vatsaan).
Klo 17 Omena
Klo 21 Jugurtti
Klo 22 Lautasellinen mannapuuroa + Pari suklaata ja karkkia.

En tajua miks mun piti taas tällä tavalla feilata. Musta ei koskaan tuu valmista. Anteeks kaikki, oon vaan niin turhautunu tähän. Eniten itteeni, viha sen kun vaan kasvaa. Mutten mä silti muutu.

Mä kyllästyn itteeni ja mun kädet täyttyy jäljistä ja kivusta.
Mä en oo mitään. Huomenna postaan mun ensvuoden "lupaus" suunnitelmat :-)

Pitäkää ihana loma, ja muistakaa kuinka ihania ootte ♥

lauantai 25. joulukuuta 2010

Pain, leave me alone

Image and video hosting by TinyPic

Jouluaatto on nyt ohi. Luojan kiitos. Eilinen oli ehkä ahistavin koskaan, pitkään aikaan. En osannut lopettaa suklaan syömistä. Ajattelin, että koska on joulu minä saan syödä kaikkea paskaa. Tuo ajatus ei säilynyt kuiteskaan kauaa. Kun olin ehtinyt ahmimaan kaksin käsin suklaata, oksensin kaiken. Toisella kerralla ajattelin syödä jotain viisaampaa ja otin kaksi leipää ja päälle taas muutama suklaa. Oksensin taas. Kolmannella kerralla söin vähän sipsiä ja join limua. Oksensin taas.. neljättä kertaa en edes muista. En halunnut, että sisälleni jaa mitään. Kuitenkin söin vielä myöhään illalla katsoessa leffaa kaksi leipää. Ne jäivät sulamaan muun ihran joukkuun. Olen idiootti, ei mitään itsekuria. Oksettavaa.
Vihaan koko joulua.

Image and video hosting by TinyPic

Selasin postauksiani vuoden taakse päin. Viime jouluna painoin sen 47kg.. olen nyt varmasti suurempi.
Ihan varmasti. Näen liikaa, liikaa kiloja ympärilläni.  Miten mä jaksan kattoo itteeni? En oo pitkään aikaa vihannu itseäni. Tai tuntenut näin suurta inhoa itseäni kohtaan. Eilinen suklaamättö siis herätti minut, hyvä niin.
Mun ois korkee aika saada jotain aikaseks. Haluaisin niin osata muotoilla sanoilla, kuinka mun tekis mieli lyödä mun pää läpi ikkunasta tai repiä mun iho irti. Tai ihan mitä vaan. Oon niin turhautunu ja vihanen itselleni.
Mun perse vaan leviää ja leviää.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Haluan olla keiju tai sitten vain enkeli


Image and video hosting by TinyPic

Ehkä enkeli

torstai 23. joulukuuta 2010

Epäonnistumisia

Image and video 
hosting by TinyPic

Olo aamulla oli aivan kauhea. Olin ihan turvoksissa iltasyömingeistäni. Kadutti aivan sikana. Illalla tuli mätettyä pari leipää, suklaata ja piparia. Voitte vain kuvitella, kuinka mun maha teki ratkeamista. Sain raahattua itseni suihkuun ja annoin kuuman veden vain valua ja valua. Katsoin vatsaani ja havahduin verivanaan, verta tuli pelottavan paljon. Yritin katsoa onko vatsassani haavaa. Juoksin kylppärin peilin eteen ja huomasin naamani olevan veressä. Nenästäni tuli verta. En tajua mistä se alkoi? Meni hetki, kunnes sain veren tulon lakattua. 

Image and video hosting by TinyPic

Iltapäivällä raahaudui iskän kanssa kauppaan ostamaan jouluruokia. Meillä tarttui mukaan varmasti enemmän suklaata, kuin ruokaa. En ollut syönyt mitään ennen kello 16, kunnes korkkasin ensimmäisen konvehtirasian.. olen siis syönyt tässä jonkun verran suklaata, piparia ja kaksi ruisleipää.. käynyt välillä oksentamssa ja sitä rataa, en tajua mikä hitto mua vaivaa!? Tää joulu on mulle yhtäkuin helvettiä. En osaa käyttäytyä normaalisti, saati sitten syödä. Huomenna on tiedossa ruokaaa ruokaaa ja vielä kerran ruokaa. Kuinka mä selviän tuosta tilanteesta?
Tuntuu niin turhalta pitää pieniä kalorimääriä, kun päivässä voi repahtaa jo näin pahemman kerran.
Nyt täällä ruudu toisella puollela kirjoittelee ryhävalas. Minusta ei koskaan tule laihaa..
Image and video hosting by TinyPic

Haluan tuntea jotain muuta, kuin yksinäisyyden.
Haluan jakaa taakkani jonkun kanssa.
Koska muuten minä en jaksa.

Image and video hosting by TinyPic


Image and video hosting by TinyPic

Osittain minä kaipaan tätä

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Tuleva joulun kunniaksi

Image and video hosting by TinyPic

Tää päivä on mennyt muuten mukavasti. Luulin paastoavani koko päivä, koska ei ollut nälkä.
Päätin kuitenin leipoa pipareita. Tiesin että taikinaa uppoaa myös vähän suuhuni, mutta en antanut sen lannistaa. Seuraavaksi söinkin suklaakonvehteja. Onneksi en alkanut ahmimaan. Eli tämä päivä on täyttynyt vain roskalla.
Oksensin osan suklaista.. ja istuin vessassa päälle puolituntia vatsakramppien takia.  Ei mulla enään tietenkään ole iso nälkä.
Tuleva joulu saa mut pelkäämään, mutta jotenkin uskon motivaation olevan korkeampi kuin koskaan. Ja jos satun unohtamaan miksi jatkaa tätä, vilkaisen peiliin ja se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tässä on taas muutama oksettava kuva minusta, joten nätte missä mennää (Ei ilmeisesti missään) En oikeastaan huomaa hirmuista eroa,vime kuviin. Muutenkin tunnen oloni turvonneeksi suklaasta. Fat ass.

Image and video hosting by TinyPic

Seuraavan vuoden tavoitteita en ole hirveästi miettinyt paitsi tuon painon osalta. Tiedän, että pudotan ainakin vielä 4kg, tuon jälkeen voisin katsoa itseäni, ehkä ihmisenä.
Image and video hosting by TinyPic
Hyi, muuta sanottavaa mulle ei noista kuvista olekkaan..

Mutta, pudotettavaa on vielä. Matka on liian pitkä, jaksaminen on lopussa. Kerään voimia, en voi vielä luovuttaa. 4kg, ole kiltti ja jaksa.. vielä neljää painavaa kiloa.

Image and video hosting by TinyPic

Tavotteita ensvuoden puollelle:

Laihduttaa ainakin 4kg
Vältellä herkkuja
Liikkua joka päivä
Syödä alle 600kcl

Mistä kaikki alkoi

Image and video hosting by TinyPic

Nyt haluan kertoa teille, mikä minut johti tähän tilanteeseen. Olen ehkä aiemmin kertonut osittain, mutten ikinä kokonaisesti. Joten tässä on tarinani;


Olen aina ollut se äänekäs tyttö. Itsevarmin, kilpaileva ja minulla on aina ollut sanat valmiina. Vaikutin siltä, ettei mikään saisi minua horjumaan. Vaikka minulle sanottaisiin mitä. Minä en kaatuisi. Osahan jaksoi aina purkaa minulle huoliansa, koska vaikutin niin vahvalta. Pidin kaikkien murheet itseni sisällä. Vaikenin, koska lupasin olla hiljaa. Lopulta minun muurini alkoi horjua.

Perheeni alkoi hajota käsiin. Isäni ei enään jaksanut, hänellä oli ongelmiaan naisystävänsä kanssa. hän vaikutti joka päivä kyllästyneemmältä elämään. Hän huusi meille, minä uskoin, että olin juuri niin huono, kuin hän väitti. Kaikki vika piili minussa. Suojelin pikkusiskoani. Otin kaiken vastaan ja seisoin pystyssä.

Image and video hosting by TinyPic

Ysiluokalla alkoivat paineet kasvamaan, ja koska minä en ole ikinä ollut mikään tosikko panostaja. Minulle iski ajatus; entä jos en ole tarpeeksi hyvä? Entä, jos en pääse sinne minne haluan. 

Vastaanotin lisää murhetta ja surua. Halusin tukea vanhempiani kaikessa, minun täytyi jaksaa. Kuuntelin äitini vuodatusta töistä ja kuinka ankeaa siellä oli. Kuuntelin iskän rahaongelmia ja sitä kuinka me emme ikinä tehneet mitään.

Yhtenä iltana seisoin peilin edessä, litistelin vatsaani yhteen. toistin saman reisilläni. Mietin, mitä jos kaikki vika on minussa. Etten ole riittävä. En enään tiennyt kuinka purkaa pahaa oloani. Halusin poistaa kaiken pahan itsestäni. Etsin kaikki viat kehostani ja niitähän löytyi, liikaakin.. reidet, vatsa, kädet, sääret. Kaikki mistä minut oli rakennettu.

Löysin projektin itselleni, johon tiesin uppoavan aikaa. Etten enään ehtisi murehtia elämää. Vaan saisin tehdä niinkuin itse haluan. Se oli ainut asia johon sain enään kosketuksen.

Minulla ei ollut mitään käsitystä kuinka laihtua kunnolla, niimpä minä keräsin kaiken tiedon minkä sain. Aloin urheilla ja lenkkeillä kaksi kertaa päivässä. Söin todella terveellisesti. Lopulta vähensin kaiken ja söin vain sen mikä oli pakollinen. Opettelin kaikki kalorit ulkoa eri ruuista. Lopulta uskottelin itselleni, etten saa syödä enempää kuin 500kcl päivässä.

Yhtenä iltana syötyäni suklaapatukan minä halusin tietää miltä tuntuu oksentaa itsensä ulos. Sillä hetkellä minä tunnuin ansaitsevan sen. Silloin ekaa kertaa tiesin mihin olin joutunut. Ettei tämä tulekkaan olemaan mikään pieni vaihe vain elämässäni.

En enään halunnut syödä koulussa. yhä useammin pyrin juomaan vettä ja syömään näkkileivän. Vetosin siihen etten tykänny tai ettei minulla ollut nälkä. Kuuntelin muiden tyttöjen puhetta, kuinka he haluaisivat olla laihoja. Kaikki vertasivat toisiaan keskenään. Minä aloin olla enemmän varma siitä, että olin valinnut oikein.

Joten jatkoin.. jatkoin ja jatkoin. Kunnes pääni oli räjähtää syömisestä täyttyvillä asioilla. Ravasin joka ilta ja aamu vaa'alla. Viilsin tai löin itseäni, jos en painanut vähemmän. Voitte siis vain kuvitella kuinka monta mustelmaa kehossani oli.

Image and video hosting by TinyPic

Kaikki paheni entisestään, kun kuulin J:n muuttavan täältä pois. Olin murtua, jään yksin. Se oli eka asia joka kävi mielessäni. Jään yksin ajatusteni ja ongelamani kanssa. Muistan itkeneeni monta iltaa. Pelkäsin, ettemme pitäisi enään yhteyttä. Tai, että minä olisin vain liian iso ongelma. Onneksi minä olin väärässä.

Saimme sovittua T:n kanssa kauan kestäneen välirikkomme, joka vaikutti minuun myös todella paljon. Silloin voin todella pahoin. Itkin usein itseni uneen. Ja syytin itseänin tapahtuneesta. Mutta me emmä olletkaan niin heikkoa tekoa, se todistaa ettei mikään saa meitä särkymään.

Vaikka asiat muuttuivatkin päälle päin hyväksi. Minä en silti saanut taistelua loppuun itseni kanssa. Painoni jojoili useasti 54kg- 45kg:on välillä. Kun luulin pääseväni irti sain massaa takaisin. Kun asiat alkoivat taas menemään huonosti purin sitä syömättömyydellä.

Huomatessani, etteivät vanhempani jaksaneet huolehtia minsuta, tai kysellä minulta kuulumisia. Minusta tuli mitätön. Kylmä. Vihainen ja surullinen. En voinut vaikuttaa heihin. Syömiseen minä pystyin vaikuttamaan, ja niin pystyn edelleenkin. Se on ollut ainoa asia, josta saan itse päättä. Minun ainoa kontollini.

Minusta on muuttunut täydellisyyden tavoittelija, vaikken tarkalleen tiedä mitä se on, mutta tiedän ettei se täydellisyys näytä, taikka tunnu tältä. Tavoittelen kuolemaa, leikin hengelläni. Olen vajonnut ja vajonnut.

Image and video hosting by TinyPic

Pahimpina aikoina luulin etten voisi seota enempää, mutta silti näköjään pohjani on loputtomin. En näe vieläkään pohjaa. Haluan päästä koskettamaan sitä.

Haluan, että vanhempani tuntevat sen epätoivon tunteen, kun ei voi tehdä mitään. Niin kuin minäkin tunsin heidän kohdallaan. Olen nyt omillani, he eivät voi pelastaa saati sitten korjata minua. He eivät voi mennä ajassa taakse päin. Minuun on kasvanut kiinni joku toinen, hän suojelee minua. Eikä aijo irrottaa otettaan.

Minä itse olen tuominut itseni tähän. Ja  usein iltaisin itken, itken epätietoisuuttani, tuskaani. Eikä loppua näy. 
Ehkä tämä on vasta kaiken alkua?

maanantai 20. joulukuuta 2010

I am just too tired to stop



Minä olen niin heikko. En jaksaisi, mutta sinnittelen veden päällä. Minä uppoan. Lopulta minä Hukun.

Pelkään huomista, pelkään ettei se tule ikinä.
Minä pelkään nukahtaa.

Olen vihainen ja pettynyt itseeni. Miksi kaiken täytyy mennä näin?
Haluan olla pieni, enkä saa itseäni lopettamaan. Tämä on taistelu itseäni vastaan, jota en halua hävitä. Minä menetän itseni.

Puuro, leipä, mandarini ja pari pientä kanasuikaletta. Ne ovat liikaa minussa.
En pysty olla paikalla, liikun kunnes väsyn. Kunnes en enään jaksa.

Kaikki täytyy tehdä täydellisesti. En saa luovuttaa treeneissä, en saa pysähtyä.
En voi olla huono. Minä olen huono.

Valehtelen pääni täyteen. Uskon kaiken mitä minä kuulen sisälläni.
  
Image and video hosting by TinyPic

And The same in english (and first sorry for my bad english skilss).

I am too weak. I'm so tired, but still I hang on the water. I'm sinking. Eventually, I sink.
I'm afraid of tomorrow, I'm afraid that it will not ever come. I'm afraid to fall asleep. 
I am angry and disappointed in myself. Why does everything have to go this way? I want to be small, and I can't stop myself. This is a battle against myself, which I do not want to lose.  
I lose myself. 

Porridge, bread, mandarin, and a couple of small marinated chicken strips. They are too much in me.
I am unable to be present, and navigate through until i get tired. Until I'm too tired anymore.  
Everything must be done perfectly. I can't give up with my practice. I can't stop.
I can't be bad. I am bad.

I lie to myself all. I believe everything I hear inside of me.

Image and video hosting by TinyPic

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

I feel like, I am slipping away

Image and video hosting by TinyPic
Mä yritän ymmärtää itteeni päivä päivält enemmän, mutten saa mitään selkoa. Mun sisällä on myrsky, joka kasvaa ja kasvaa. Mua pelottaa. Mua pelottaa ihan tosissaan pitkästä aikaa. Mä en välitä itsestäni. Haluan mun kärsivän. En tiedä kuinka käsittelin tämän kaiken, paha olo sisällä jatkaa vain huutamista. Eikä äänet jätä minua rauhaan, ne haluavat minun poistuvan pikku hiljaa. Tunnen itseni kauheaksi valaaksi, minua ahdistaa ja puristan reisiäni. Upotan kynteni syvälle ja tunnen nipistyksen. Olen kunnon ällötys. Nojaan ikkunaa vasten ja mieleni tekisi lyödä pääni siitä läpi. ihan mitä vain, mikä sattuu ja tuntuu. Haluan repiä itseni riekaleiksi, haluan repiä minusta sen helvetin irti, jonka jälkeen tuo paha katsoo minua vierestä ja nauraa minun sirpaleilleni.
Image and video hosting by TinyPic
En osaa enään käsitellä itseäni, en ajatuksiani, en sieluani. Kaikki on vain jonkun muun ohjattavana ja minä seison vieressä ahdistuneena ja pelon vallassa,, mitä nyt käy? En tiedä miten jaksan, tai edes kauanko minä jaksan? Retuutan ja laahaan itseäni perässä, jalkani haluavat pysähtyä, mutta minä jatkan. 
Miten minä sinnittelen nämä kaksi viikkoa ilman vuodatusta? Miten pysyn nahoissani, jos en pääse näkemään terapeuttiani, minusta tuntuu ettei kukaan silloin tiedä kuinka huonossa jamassa minä olen.  
Olen silloin omillani, ja vapaa käyttäytymään, kuin mikäkin idiootti.
 
Image and video hosting by TinyPic

Viime yönä näin hirveää unta, menin nukkumaan ahdistuneena ja heräsin ahdistuneena. Unessani minä join pullollisen cokista ja luulin tuon olevan lightia, kunnes vilkaisin pullon kylkeä ja siinä koreili huikeat 1000kcl, menin aivan sekaisin paniikista. Heräsin täristen ja meni hetki tajuta, että se oli vain uni.
Taas nämä samat kuviot tekevät tulojaan...

And I'm feeling like this.

Image and video hosting by TinyPic


Puuro(josta jätin vähän), omena ja pari karkkia kertovat hyvin selvästi, miten inhottava olen.
Oksettavaa. Minä vain suurenen ja suurenen, enkä tajua sitä itse. 
300kcl.
En halua enään syödä yhtään, mutta mahani huutaa muuta. 
Olen silti lihava, eikä se muuksi muutu.

pois,pois,pois. 
Kauas pois.

Image and video hosting by TinyPic

I'll have to try harder than now!

Image and video hosting by TinyPic 
En ymmärrä vieläkään itseäni, en osaa vastata omiin kysymyksiini.
Kuka minä olen? ja keneksi minä haluan tulla? Miksen minä syö normaalisti. Miksi vihaan elämää?

Image and video hosting by TinyPic


Oon ollut aivan tajuttoman poikki, tänään oli vasta viimein semmoinen päivä jolloin jaksoin taas hymyillä. Ainakin minä yritin. Tuntui ihanalta nauraa J:n kanssa. Ihankuin vanhoina hyvä aikoina.Eilen minä näytin aivan tuolta tytöltä tuossa kuvassa, paitsi en tietenkään noin hoikalta, mutta yhtä kuolleen ja elottaman oloinen, uupunut ja kyllästynyt. Silmissäni sumeni jatkuvasti ja vähän väliä tuntui kuin olisin keikkunut aavalla merellä. Hävettää suorastan oma naamani nykyään, siinä ei ole mitään kaunista. Ihankuin Kasvoni ja lasittunut katseeni olisi avonainen kirja naamani päällä. Toisinaan mun tekis mieli liimata naamaani lappu "Olen niin kyllästynyt tähän, elämään ja sen suorittamiseen. Jättäkää minut rauhaan" Ei tarvis enään selitellä, eikä hymyillä sitä vanhaa tuttua tekohymyä. God, et oonkin säälittävä.

Ette uskokkaan kuinka mukavaa aihetta käyme koulussu kurssilla,; mielenterveys -ja päihdetyö. Vähän väliä se opetta kertoo, kuinka masennus ja syömishäiriö liittyy toisiinsa. Mun sydän pomppaa ain kurkkuun sanan kohdalla "syömishäiriö" minä punastun ja menen vaikeaksi, mutta kukaan ei huomaa. Ei tietenkään huomaa, kukan ei huomaisi, vaikka minä kutistuisin ja katoisin kokonaan. Olisin silti aina se sama ihrakasa.

Image and video hosting by TinyPic

Pitkästä aikaa päivä, jolloin syömiseni on mennyt aivan päin persettä, olen syönyt helvetisti liikaa. En ole ansainnut näistä oikeastaan yhtään mitään.

Kello 14 puolikas puuro 60kcl+ jugurtti=110kcl
Ksylitoli pastilleja varmaankin 90kcl edestä
Taas kaksi leipää, jotka oksensin :( 140kcl
Jokunen suklaan pala ja karkki 150kcl
Äskeinen iltapala, ruisleipä ja jokunen lusikallinen jugurttia 130kcl. Kävi mielessä jo mennä oksentamaan, mutta jumituin kirjoittamaan tätä. Luuseri.

= 620, varulta se joku päälle 700kcl. Mulla on niin oksettava ja turvonnu olo. Kello on jo kohta puol yks ja musta tuntuu ettei mulla oo lupaa vielä väähään aikaan men nukkumaan. Koska nyt on aikaa kulutta tätä vahinkoa. Huomenna pitää ottaa niskasta kiinni. En halua olla yhtä epäonnistunut norsu.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Part of me, won't go away


Image and video hosting by TinyPic


Mulla on jotenkin niin niin haikee olo. Eksyin isän koneelle, katselemaan vanhoja kuvia. Oikeastaan suurin osa oli ylä-aste ajoilta. Voi että ku mul on ikävä niitä. Tietenki mä kiinnitin ekaks huomiota muhun itteeni, miten paljon mä oonkaan muuttunu? Kasvoilta, ilmeeltä ja mitä pahinta; luonteelta. En tunne enään tätä tyttöä, joka musta on tullut. Noina hyvinä aikoina, jolloin kamppailin vielä pahaa oloa vastaan, olin niin hyvinvoivan näköinen, toiveikas, energiaatäynnä. Täynnä kaikkea mitä mun nytkin kuuluis olla.  On taas tuskallista pidätellä kyyneliäni. Miksi minusta tuli tälläinen, miksi minä muutuin sisältäni? Miksen minä hakenut tarpeeksi ajoissa apua? Ja nyt olen tässä tilanteessa.


Image and video hosting by TinyPic


Kaikkein pahinta on se, etten vain lopeta. Olen niin vihainen itelleni, etten edes saa sitä kerrottua teille. Tunenn niin paljon sääliä ja vihaa, että hukkasin yli puolet ysi luokastani tähän paskaan. Olin aivan varma, ettei se muuttuisi elämän ja kuoleman väliseksi leikiksi.  Olin aivan varma, että minä olisin lopulta se vahvin, joka päättä. Olin niiiin väärässä. Olin niin sokea, en nähnyt asioita niin kuin ne olivat, tai mihin ne olivat muuttumassa. Vasta nyt ymmärrän, kuinka J oli huolissaan. Hän tiesi, että tämä ei jää vain pieneksi ideaksi. J tiesi, että tästä tulisi vielä helvetti. Minulle ja kaikille muille. Mutta minä olin vain niin ovela, ja vakuutin vallan olevan minulla, vakuutin, että lopetan koska vain minä itse haluan. Ja jälleen minä olin väärässä.

Image and video hosting by TinyPic

Nyt kysymys kuuluu? Kuka opettaa minut elämään, sen kaiken ihanuuden uudestaan.
Opettaa minut poimimaan ainoastaan hyvät asiat. Kuka minut saa syömään? Nauttimaan kaikesta, oppimaan rakastamaan jälleen ruokaa. Kuka minut neuvoo kulkemaan oikeaa polkua?
Harhahtamatta helvetin puollelle uudestaan? Nämä asiat olisivat pitänyt jo oppia pienenä. Ei kukaan enään opeta minua, ei kukaan enään käske minua, eikä kukaan enään pakota minua syömään, niinkuin pientä lasta.

Image and video hosting by TinyPic

Suurin pelko, ahdistus ja taistelun minä käyn ruuan kanssa, se ei ole antamassa periksi, minä sinnittelen ja syön kuivaa leivän kantta. yritän selittää itselleni, että minun on pakko syödä, etten minä pärjää leivällä ja jugurtilla. Mutta en halua, se jokin ei anna minussa periksi, se jokin haluaa minun kuolevan tähän. Laihtuvan ja katoavan.
Pelasta minut.