torstai 31. joulukuuta 2009

ja näin ne ajat vierii


Asioita on muuttunu, tottakai on! Verrattuna tän vuoden(kohta voin sanoa viime vuoden alkuun) kaikki on toisin, ainaki mun ajatukset. Viime vuonna tähän aikaan olin vielä niin onnellinen. Kai mä nytkin oon?
Oonhan mä vielä sama nainen, vielä samanlainen.
Mä ootan sitä muutosta ku musta näkee et musta on todella tullu jotain, sitä hetkeä ku musta pursuu itseluottamusta. Tiiän et se päivä koittaa.

Södis saa mut jaksamaan paljon paremmin, sen seurassa on niin niin helppo olla. Tänään kalorit nousee pilviin ja toivottavasti tuo alkoholikin nousee edes vähän päähän. Olis ainaki hepompaa mussuttaa kaloreita nassuun. Sitä ei sillo aattele niin paljoa. Paino junnaa siinä vähän päälle 47kg. Toivottavasti siinä edes, eikä ylempänä. kyl mä pystyn pitää sen tässä. Maaliskuulle olis tavote 44kg. Sitku mä oon siinä, mä lupaan et oon tyytyväinen. toi oli niii ihanaa ja helpottavaa sanoo, saa nähä kuin vaikeeta se sitte on? 46kg koitan olla ennen terapia käyntiä, mut voipi olla, että saan taas pettyä. joten askel kerrallaan, niin tulee hyvää ja siistiä jälkeä.
... jotain mä sentään oon oppinu.

Ja nyt rakkaat haluan ja sanonkin HYVÄÄÄ UUTTAVUOTTA! Koska se on pian täällä 2010 vuosi. uudet päivät ja uudet yritykset ja mikä tärkeintä, uudet onnistumiset.

Me pystytään siihen. Jokainen pystyy siihen mitä haluaa ♥ jos vaan jaksaa uskoa.

Ainiin ja liitän tähän nuo uuden vuoden lupaukset.


KOULU
- Jokaisella tunnilla pyrin keskittymään ja viittaamaan aktiivisesti.
- Ei myöhästelyä, lintsausta.
- Jokaiseen kokeeseen lukeminen aloitettava aina kolme päivää ennen koetta.
- Kokeista ei yhtään T1 (Meillä arvostelu 0-K3:moseen) Eli 0 hylätty T1 Tyydyttävä 6-7. H2 Hyvä 8 ja K3 kiitettävä 9-10.

YSTÄVYYSSUHTET

- Aikaa enemmän ystäville.
- Yhteydenottoja.
- Osallistuisin enemmän ystävieni juhliin ja menoihin.
- Olisin semmoinen ystävä, jonka jokainen haluaisi.

MINÄ ITSE
- Herkkulakko 1.1.2010 alkean-> 20.3.2010 asti. (Ulkomaille menen 20.3)Sis. Karkit, sipsit, leivokset ja keksit(Myös Mäkkiruoka).
- En polta tupakkaan samalla ajalla kun en syö herkkujakaan.
- Aloitan niin sanotusti "Terveelliset elämäntavat".
- Yrityksenä vois varmaa olla etten tulisi enää lihomaan.
- Toisena vastakohtana vois olla parin kilon pudotus.
- Vähintään 3-4krt viikossa liikuntaa.
- Ei enää iltasyömisiä klo 21.30 jälkeen.
- Ja olen jo pitkään halunnut koittaa kasvissyöjän elämää, joten tuotakin kokeilen kaksi viikkoa. 1.1.2010->

.. Lupauksia on kertyny jo aika huimasti.
Niitä on aina kiva tehdä, mutta vaikea noudattaa, nyt on aika mitata mun kärsivällisyys ja sitkeys.

Mitä lupauksia teillä on?

lauantai 26. joulukuuta 2009

Pahin on tällä kertaa ohi


Mä en sais palata tähän vanhaan kaavaan.
Mut tavottelen tätä jo liian houkuttelevasti..
ruoka vessa ruoka. Eihän mulla oo nälkä, se on vaan se suomalainen tapa mättää paskaa sisään.

Joulu oli onneks rauhallinen enkä pahemmin tehnyt tuttavuutta vessan kanssa.
Tuntuu pahalta mennä sille terapeutille, koska aikasemmin sanoin valehtelematta "en ole oksennellut pitkään aikaan" silti mua ei uskottu. Musta tuntu et ne halus just sitä, halus et oksennan ja sorrun, et ne vois toruu mua. Joka kerta sain kysyvän katseen ja epäilyt "No jos asia on niin" no kyllä se vitussa sillon oli niin. Jep tosiaan se oli. Oli ja meni.

Oon vaa ollu silti kaikest huolimat tooosi happy, vaik en pidä kylmästä.
J on saanu mut vaa nii iloseks, se on täällä taas. Hengailtii yhes ja vietettii aikaa niiku ennen, kerrottiin juorut ja naurettii meidän entisille helvetin rumille kuville XD että mä kaipaan vanhoja aikoja. Jollon ei tarvinnu ajatella ja olla vastuussa omasta itestään. En osaa huolehtia itestäni, en jaksa en pysty. Ei huvita. Onneks mul on ihmisiä, jotka vielä jaksaa ♥ jaksaa huolehtii musta.

Syömiset on ollu ihan sekasi. Mättöä ja mättöä, kuvaa hyvin. Ahdistus ja mahan turvotusta! Onneks tää joulu meni aika rauhallisesti, ilman mitää katastrofia tai järkkyy lihomista. Paihin on ohi. Joten tästä on hyvä jatkaa =) Tsemiä mussukat ♥

torstai 24. joulukuuta 2009

Something about me


Siinä tää joulu näyttää menevän. Onneksi, äitini ei ole kauhea ruuan mättääjä, hänellä kun ei tuota aikaa näytä riittävän. Edes minulle. Ehkä näin on vaan hyvä, ettei se seuraa mun syömisiä, ettei sitä kiinnosta.
Aamu alko aivan niinkuin oletin. Juoksin suihkuun, suoristin hiukset, meikkasin ja kerrankin panostin ulkonäkööni jouluna. Punaiset huuleni olivat merkki joulusta. Oikeestaan pidin niistä. Jotain erilaista kerrankin.

"Hei riisipuuro ja aamupala ovat pöydässä"
"Aijaa emmä näin aikasin vielä jaksa syödä, aloittakaa vaan"

Sinne meni riisipuuro ja aamupala. Tiesin etten pysty välttelemään jouluruokaa, joka on nyt jo ohi. Pyyhkäisen kasvoiltani pelon pois ja lohdutan itseäni sanoilla, ei se mitään ei se mitään se oli vain yksi ateria.

Pärjäsin kahdella ällöttävällä kinkkusiivulla, jonka päälle laitoin tulista kastiketta.Hieman rosollia joka onneksi on suht kevyttä. Laatikkoruokiin en koskenut oikeastaan yhtään. Sorruin, ehkä maailman parhaaseen maalaiseen ruisleipää, jota mummini toi. Kaipasin sitä makua niin paljon, niinkuin kaikkia vanhoja muistoja. Joten leipää meni kaksi tai jopa kolme palaa. Ei se mitään ei se mitään. Mihinköhän asti välttelen suklaata? Pelkään suklaata. Aamulla pääsin käymään salaa vaa'alla, en pystynyt hengittämään astuessani siihen. Näyttö näytti kahdesti lukua 47.0kg En uskonut, en usko vieläkään. vaaka on vanha ja aivan varmasti rikki, se ei voi näyttää totta. Huomenna voin olla jo 46.9kg, jos jättäisin tänään syömättä, mutta tuo luku taitaa jäädä toiselle päivälle.

Haluan kertoa itsestäni teille lisää, jos ketään yhtään kiinnostaa. Tässä siis kaikkea laidasta laitaan.

1. Rakastan kesää
2. Joten vihaan kylmyyttä
3. Olen hyvin sosiaalinen
4. Enkä pärjäisi ilman ihmisiä ympärillä
5. veikkaan, että voisin jopa seota, jos olisin vähänkin liikaa yksin.
6. Olen melko tummaihoinen suomalaiseksi
7. Eli rusketun todella hyvin ja minua usein luullaan aasialaiseksi tai latinoksi :D
8. Omistan ihan ruskeat silmät
9. Rakastan komedioita ja rakkaushömppä leffoja
10. Haluaisin koiran, jota huolehtia.
11. En ole mikään paras koulussa, olen aina ollut vain 8 oppilas
12. Harrastan fudista
13. Pidän ratsastuksesta ja hevosista
14. monella on minusta monia ennakkoluuloja tai väärä kuva
15. Omistan ehkä vähän liiankin hyvän huumorintajun
16. En enään osaa luottaa ihmisiin hyvin
17. Johtuen siitä, että mut on petetty kerran
18. Vihaan ihmisiä jotka esittävät jotain ihan muuta
19. tai ovat sairaalloisen huomionkipeitä
20. Pidän kaikkia kavereitani laihempina ja nätimpinä kuin minä
21. Jota ne kyllä ovatkin
22. Haluaisin enemmän itseluottamusta
23. Joissain asioissa omaan kylläkin hyvän itseluottamuksen
24. haluan eniten, ehkä henkistä vahvuutta, jota omistan hyvin vähän
25. Itken nykyään melko helposti
26. Masennun ja tulen surulliseksi pienistäkin asioista
27. Olen aina ollut pessimisti
28. ja sitäkin enemmän yrittänyt olla optimisti
29. Kannustan kavereitani loppuun asti
30. ystäväni luottavat minuun ja kertovat minulle paljon asioita
32. pelkään pimeetä
33. Nautin välillä fyysisestä kivusta
34. Joka pelottaa minua välillä
35. Kaipaan entistä isääni
36. Jonka olen hukannut jonnekkin lapsuuden muistooni
37. Välillä musta tuntuu et elämäl ei oo enää muuta tarjolla mulle
38. Olen miettinyt erinlaisia itsemurha keinoja
39. Mua pelotti kirjottaa toi, koska en kumminkaan haudo mitään itsemurhaa
40. Enhän?
41. Rakastan lapsia ylikaiken
42. Haluan sairaanhoitajaksi
43. Ja minä aijon kyllä joskus vielä parantua
44. Näytän henkisesti vahvalta ulospäin
45. oikeasti sisältäpäin olen hento ja hyvin heikko, harva ihminen osaa lukea mua, harva näkee ku muhun sattuu ja ne harvat on mun tosiystävii ♥

HYVÄÄ JOULUA VIELÄ. Toivottavasti postaus oli hieman erilainen eikä niin tylsä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Just a fool


Voitte ruveta olla olematta ylpeitä musta. (Kirjotetaankohan se edes noin?) No aivan sama. En vain halua sanoa sitä sanaa ääneen.

Mut mä sorruin siihen taas...

Joulua ja mättöä odotellessa,

pitäkää hauskaa ♥

Unohdin melkein sanoa; nyt mä vihaan itteäni vieläkin enemmän.

xoxo ssecret

tiistai 22. joulukuuta 2009

Mahdoton tosiaan tuntuu mahdottomalta


Mä en ymmärrä +500g tai tottakai mä ymmärrän.
Olen lihava. Kulutin eilen juoksumatolle juosten reilut 400kcl, tuon jälkeen tanssin latin mix tunnilla, tosin se oli enemmän lanteiden keinuttamista ja ei oikeen uponnu muhun, näytin varmaan järkyttävältä ja enemmä mä varmaa nauroin ja kompuroin siel ku tanssin. Sitten kokeilimme kaverini kanssa infrapunasaunaa, jonka pitäisi kuluttaa puolessa tunnissa 300kcl-600kcl, miettikää.
Eli yhteensä liikunnan puolesta kulutin 600kcl ainakin+ tuo sauna. Johon en taidakkaan uskoa.
Uskollauduin nousemaan siellä vaa'alle 49.1kg mitä vittua? Mun polvet meinas pettää mun alta, no ei ihme. Aamulla olin vielä 47.8kg. Hyvä etten illal painanut lähemmäks 50kg. Voitte kuvitella mikä ahistus. Syömisetkin jäivät aivan varmasti alle 1000kcl.
Mua vituttaa ja vituttaa vieläkin. Aamulla rukoilin vaan "ei kiltti, ei yli 48kg" Helpotukseksi (noh tosiaan helpotus,pah) nousin vaa'alle ja se näytti 47.8kg. Mähän olin jo niin lähellä uutta numeroa, painoin pari päivää sitten tasan 47kg. Voisin nytten olla jo 46.5kg. Mutta ei.

Pakko saada tuo luku hipomaan lähemmäs takas siihen 47kg. Tää ei oo mikään pyyntö vaan käsky. Tai en pysty syömään jouluna.Miten vitun paskalta se kuullostaakin. En edes välttämättä haluaisi. Pelottaa, että sorrun oksentamaan. Musta tuntuu ihan siltä. Oon 2. tavotteesta tällä hetkellä 1.8kg päässä. 1. Tavotteesta oon 3.8kg päässä. Kyl se on pakko sinnitellä, ehkä mä pystyn.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Lupauksia


Mä en voi tajuta, että kolmen päivän päästä mä istun ruokapöydässä tuhansien herkkujen ja ruokien keskellä. Ajatuskin siitä saa mut oksentamaan. Haluaisin skipata joulun.
Ei tässä joulussa ole mitään. Tämä sisältää vain syömistä syömistä ja paria lahjaa. Emmä oikeesti tarvii mitään. Tää on eka joulu ku mä oon erossa mun siskosta, eka joulu jota mä en odota. Joulu, jona päivänä iskä on aina iloinen, tietenkin minä vietän tämän joulun äitini ja hänen kusipää miehensä kanssa. Ainut iloinen asia on mummi, joka tulee tänne. Tuntuu niin yksinäiseltä, vaikka onhan täällä pari ihmistä mun ympärillä ja pieni pikkuveljeni, joka ei ymmärrä tästä paljon mitään.

Uusivuosi ja uudet lupaukset. Tällä kertaa lupaukseni pitävät. En voi hajottaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan. En voi jatkaa samana ihmisenä - Samana epäonnistujana. Vuodesta 2010 täytyy tulla aivan erilainen, enemmän panostusta asioihin. Kouluun itseeni ystävyyssuhteisiin. Eihän tuo ole liikaa?

KOULU
- Jokaisella tunnilla pyrin keskittymään ja viittaamaan aktiivisesti.
- Ei myöhästelyä, lintsausta.
- Jokaiseen kokeeseen lukeminen aloitettava aina kolme päivää ennen koetta.
- Kokeista ei yhtään T1 (Meillä arvostelu 0-K3:moseen) Eli 0 hylätty T1 Tyydyttävä 6-7. H2 Hyvä 8 ja K3 kiitettävä 9-10.

YSTÄVYYSSUHTET

- Aikaa enemmän ystäville.
- Yhteydenottoja.
- Osallistuisin enemmän ystävieni juhliin ja menoihin.
- Olisin semmoinen ystävä, jonka jokainen haluaisi.

MINÄ ITSE
- Herkkulakko 1.1.2010 alkean-> 20.3.2010 asti. (Ulkomaille menen 20.3)Sis. Karkit, sipsit, leivokset ja keksit(Myös Mäkkiruoka).
- En polta tupakkaan samalla ajalla kun en syö herkkujakaan.
- Aloitan niin sanotusti "Terveelliset elämäntavat".
- Yrityksenä vois varmaa olla etten tulisi enää lihomaan.
- Toisena vastakohtana vois olla parin kilon pudotus.
- Vähintään 3-4krt viikossa liikuntaa.
- Ei enää iltasyömisiä klo 21.30 jälkeen.
- Ja olen jo pitkään halunnut koittaa kasvissyöjän elämää, joten tuotakin kokeilen kaksi viikkoa. 1.1.2010->

.. Lupauksia on kertyny jo aika huimasti.
Niitä on aina kiva tehdä, mutta vaikea noudattaa, nyt on aika mitata mun kärsivällisyys ja sitkeys.

Mitä lupauksia teillä on?

ja tähän loppuun vielä? Haluatteko jonkun erikoisen postauksen? Kertokaa vaan millaisen. Kysymys postauksia voin toteuttaa. Kuvia en itsestäni halua ottaa. Niitäkin voi tulla, mutta ei vielä lupaan sitten niitä kuvia kun olen tasan 46kg. Jos ja kun joskus olisinkin.



Miks musta tuntuu
aivan tältä? ... Koska olen lihonut.

torstai 17. joulukuuta 2009

Se tunne



Tiedättekö sen tunteen kun asita junnaavat paikoillaan?
Tai sen tunteen kun nälkä puristaa vatsassa ja kädet puutuvat ja päätä särkee?
Kyllä, kyllä mä tiiän, että te tiiätte.

Just nyt must tuntuu aivan tolta. Ainot mikä junnaa paikalla on mun paino, tai noh ei ainakaan alaspäin oo mitään tietoa. Vihaan vain nähdä isompaa lukua joka päivältä.

Olen ehkä liian herkkä, ainakun mua sattuu päähän, tai paikat puutuu olen jo jääkaapilla ovi auki. Niinkö se sitten menee?
Ravaan öisin syömässä, jotta huijaisin itseäni.
Tyhmin suunnitelma ikinä. Onneksi puntari puhuu aamulla totta. Ärsyttävintä on se, että on taistellu ja pysyny vahvoilla koko päivän eikä ole edes nälkä, kun tulee jokin pieni sivuoire-> pelästyn ja syön. Onneks mul alko nyt loma, joten ei tosta unestakaan oo huolta. Aamulla voi sitte nukkua, jos illalla uni ei tule. Ei tarvitse pelkää sitä,että joudun heräämään kouluun pandannäköisenä ja kokoisena. Siinä on sitten vaikka koko yö aikaa kieriskellä. Kiitos joululoman ♥

hmm mitä Södikseen tulee, se on iha uskomaton. Välil nää meiä keskustelut ja "askeleet" tuntuu aika suurilta harppauksilta. Se jopa sano vahingos mua "kullaks" ja naurettii sille myöhemmi.. ja melkee siit lähtie se on ollu mun nimi. Ainii tais se tehä mulle selväks kans sen ettei halua mitään luurankoa.

"Naisessa täytyy olla enemmän ylimäärästä ku ei mitään"
Löydän iitseni sanasta ylimääräinen, mutta ehen tosta luurangosta. Ikävää vaan, että rintani katoavat pian hyvää vauhtia. Seuraava psykologi on vasta tammikuun alussa joten voin tässä rauhassa lihota ja epätoivoisesti laihtua, jep sitä tää on. Säälittävää. Ja jos oon sattunu laihtuun, joudun jo kohta valehtelemaan. En halua tästä isompaa numeroa. Tosin siitä ei ole varmaankaan huolta. Mua syötetään siihe tahtii, et meinaa oikeesti kirjaimellisesti alkaa oksettamaan.

.. mut voitte olla yhdestä asiasta musta ylpeitä, mä en ole oksentanu siitä asti kun sanoin
loppu.

Kumpa pysyisin tässä kaavassa, ja itsekuri tule takaisin ♥

maanantai 14. joulukuuta 2009

It just happened



Okei okei, mistä hemmetistä mä alotan.

.. Kaikki lähti mun yhistä illanistujaisista. Mun exä sattu pyytää sen isoveljeä vähän pitämään meillä riehuvia ihmisiä silmällä, koska noh mä en siihe pystynyt.
Sanotaanko vaikka tuota isoveljeä Södikseksi, jooh toi on sen kertoma juttu jostain lempinimestä. Se saa nyt käydä.

Mä teen väärin, Södis on mun exän isoveli.
Ehkä mä voin vaa lisätä tähän It just happened.
Niihä siinä oikeesti kävi. Södiksest piti tulla mun "treenaaja" joka nostais mun kuntoo ja opettais mulel lisää fudiksest. Me eksyttii kahville Södiksen ehottamana, koska oli liian kylmä (Lue:Mulle) mennä lenkille. Joten mä valitsin sit vaihtoehdon kahvikuppi+Södis. Me vaa juotii ABC:lla kahvia ja naurettii ja puhuttii aluks suurimmaks osaks fudiksest. Sit autossa meiä juttu meni vakavammaks ja puhuttii perheestä ja erilaisist paskoist hetkist. Mainitsen nyt tähän väliin, että Södis on 19v, Noniin nyt ehkä ymmärrätte? Ei tuo ole mitään, mutta piankun ensivuonna luku kääntyy 20v. Olen tuolloin itse kyllä 17v.
Tää on vaa nii väärin. Loukkaan tässä mun melkein parastaystävää eli exääni. Kuin voin tehä näin?

Pahinta tässä on se, että kukaan vanhatystävät/pihalaisemme ei tule hyväksymään tätä.
Haluan ja pidänkin matalaaprofiilia. En vain nyt just haluu kadottaa Södistä. Koska se saa mut hymyilee nyt tän paskan keskel ja tuntuu vaa nii helvetin oikeelt. Vaikka se on kaikkea muuta, kielletty.

Mä en voi sanoo et tän parin päivän tutustumisen perusteel et "välittäisin siitä" mut silt nyt tuntuu, en vaa haluu rikkoo Södist, se on mukava ja herrrasmies isolla Hoolla. Mä vaa aijon nyt kattoa miten tää menee ja annan vaa kohtalon viedä tätä, mä en tahdo kuunnella muita, en ihmisiä jotka on tätä vastaan. Mä haluun elää just nii ku haluun, en haluu et kukaa enää voi ohjata mua.
Oon vaa nyt nii sekasi tästä, kaikki vaa kävi. Pieni halaus pieni pään nojaus ja yhtäkkii eka pieni pusu, toinen kolmas..
Oikeesti oon nii ilone ja hämmentyny, täs tuntees voisin jopa velloo ikuisuuden ♥ Mut rauhassa hyvää tulee. En vaa saa välittää muitten katseista tai kommenteista, vaikka mun ehkä pitäis.. En voi vaan vastustaa.

Tää on jotain sitä, mitä mä oon kaivannu tarvinnu & Unelmoinu.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Daaaammmn


Hei apua oikeesti mulla on teille niiin paljon kerrottavaa, nii paljon.
Eilinen kääns mun elämää hieman sekasi
ja uskon et hyväl taval? En vaan nyt ehi postaamaan koko juttua,
mutta kuolen jännitykseen ja tähän tunteeseen ♥

torstai 10. joulukuuta 2009

mä vihaan joka ikistä hetkeä ku mä repsahdan



Tällä hetkellä kiemurtelen tuolillani vaivautuneena. Kirjoitan vanhalla koneelle joka alkaa pikkuhiljaa tympimään napnapanp näppäimet naputtavat vittumaisesti. Haluan oman läppärini. Haluan kaikki ihanat kasaamani kuvat sieltä. Mutta ei, olen äidillä tänään taas ja todennäköisesti vielä huomennakin.

Pitkäst aikaa mua turvottaa aivan kauheesti. Päivällä söin viimeksi klo 12 koulussa jtn tonnikala paskaa. Seuraavaksi söin kiireellisesti kotona klo 20, se oli menoa sitten.

Jotain ihme risottoa
kaksi vitun rasvaista ruisleipää
Viimeisin ja hävettävin asia; Haribo karkkeja! Ei mun pitäny, oikeesti. Niistä en edes tykkää. Siinä ne vaan oli ja mun vatsa janos makeata ja hiilihydraatteja. Huomaan taaas et mun kontrollissa on enemmän kuin vähän parannettavaa. En tajua ikinä mitä päässäni liikkuu kun kaksi ääntä haroo vastaan kilpaa, ja sit mä repsahdan.

Ainakun oon yksin, mä mietin kaikkea tätä. En haluu olla yksin. Silloin en keskittyisi tälläiseen paskaan. Nytki mun pitäis lukea huomiseen psykan kokeeseen ku hullu, mut oon menettäny jo toivon. Oon ollu ehkä kipeitten päivien vuoksi vain kahdella tunnilla. Mul ei oo mahollisuuttakaan osata paskaakaan siitä.

Aijon hieman "korjata" tilannetta ja tehdä lihaskuntoa. Mut tehtyä ei silti saa tekemättömäks. Valitettavasti...
Onneks mä sentää kävelin kolme tuntia kaupaungilla.
Huomenna psykologi, ja se jos jokin saa mut ahistuu. En halua mainita että olen lihonut.
Ainiin ja vielä näin, häpeän itseäni.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

I have a dream

Vituttaa
väsyttää
ahistaa
läskittää
.. ja onhan mul ollu ihan kivaki fiilis tänää


Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan .
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota . Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan . Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan .

maanantai 7. joulukuuta 2009

I Feel like I'm slipping away


Mun on pakko ottaa itteeni niskast kiinni ja tulla puhuu tänne.
Eilen en vaan pystynyt tai jaksanut. Noh saman asian se ajaa.

Helpotan itseäni hieman ja listaan tähän asioita joita haluan kertoa:

1. En luota enään kehenkään "hoitajaan" vitut niitte vaitiolovelvollisuudesta, paskat. Suostuin vain muodon ja kokeilun vuoksi ravitsemusterapiaan, annoin luvan tehdä lähetteen sinne. Eikä mennykkää ku pari päivää nii mun äiti soittaa "Hei mitä ihmettä, sairaalasta soitettii ja sanottii, että sulle on varattu ravitsemusterapeutille aika?! Kerrottiin, että asiat ovat paremmin..pläplä" Siin vaihees mul sumeni silmis ja meinasin alkaa itkee puhelimeen. "Miks sut semmoselle on haluttu lähettää!?" Sönkötin vaan, että jooo haluan vinkkejä hyvään ruokavalioon ja tasapainoseen ruokarytmiin. Paskat.. Oon nii loukkaantunu. Sen ois pitäny soittaa mulle eka, vaikka siel vartavasten luki aivan varmasti "Syömisistä ei saa sanoa vanhemmille" Niin mä sanoin, etten siitä halua puhua. Arvasin tän, mut pääsin ainaki vaihteeks vaa säikähyksel.

2. Mä en oikee tiiä miten mulla menee, jso joku sattuis kysymään ni en osais vastata.

3. Oon ollu jossain vaiheessa tosi happyyy ja vähän ajan päästä raavin taikka puristelen itteeni ahdistuneena.

4. Koulun käymine tai no sinne ensinnäkin raahautuminen on käyny päivä päivält raskaammaks, eikä millään jaksais kiinnostaa -Kokeista puhumattakaan.

5. Välillä on hirveä tsemppi jatkaa tätä laihutust, mut samal joku pysäyttää mut.

6. Kumma kyllä en ole lihonut vaan pikemminkin laihtunut ihan vähän.

7. Kirjoitettuani tuon edellisen leijumisen "en ole lihonut" jälkeen tuli olo et nyt mua rangaistaan ja lihon.

8. Koitan ja olenkin pystynyt unohtamaan vähän väliä kaloreitten laskemisen, joka helpottaa suunnattomasti. vaikka joka kerta tiedän kyllä mitä ja kuinka paljon laitan suuhuni. Onneksi muistini ei ole niin pitkä, että muistaisin paljon päivän saldoksi tuli. (Ellen satu kirjaamaan ylös)

9. Enite mua stressaa nyt työ, vaikka haluan että sitä on paljon. Välil on liikaaki. Kaks perhettä jonka lapsia hoitaa.

10. Mua pelottaa joulu, ehkä se ruokamäärä, mut emmä joulun ennenkää oo kauheesti niitä ruokia vedelly. Kinkkua kyllä. Eniten tuun olee pulassa suklaan kanssa. Se on liian hyvää.

11. Ainut asia josta voin ylpeänä kertoa on se, että en ole oksentanut pitkään aikaan. Siitä lähtien kun sanoin "nyt vittu tää loppuu"

Ehkä mussa siis on jotain sisua, toivon ainaki niin.

ja ehkä mä jonain kauniina päivänä sanoisin hyvästi vaa'allekki.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Where I am


Paljon asiaa, liian vähä aikaa selittää. Monia ajatuksia joita purkaa.
Nyt ei vain ole aikaa. Ajatuset heittelee päässäni ja koitan pidellä itseäni pystyssä.
Paljon vihaa ja pettymyksi..

tiistai 1. joulukuuta 2009

En voi unohtaa enkä tahdokkaa



En ole kirjottanut viikkoon. Viikkoon.
Asiat tosiaan menee mun kohalla paremmin, syömiset ovat tosi usein säännöllisiä.
En tiedä miten olen tehnyt sen. kääntänyt ajatukset muualle. Tosiaan se "terapia" on tehnyt ihmeitä. En silti ole lakannut ajattelemasta.
Siihen terapiaan kuuluu myös lääkärikäynti. En välitä siitä yhtään se nainen on tunkeileva ja liian kylmä. Kyseli ja yritti tunkeutua liian lähelle. Sit se viel kehta (vaik olin sanonu etten enää kyttää painoani ja syön) Silti kuulin kommentin "No jos nyt kumminkin käväisisit tossa puntarilla niin tiedetään"

Hei anteeks mitä hemmettiä..? Sanoin sille et tiiän kyl etten ole laihtunut ja en oo nousemas vaa'alle, koska se saa mut voimaan huonosti. Onneks se sit luovutti. En tajua, että tahalleenko se halus mun oloo laskee.

Oon taaas kipeenä. Kuumetta, kurkkukipua ja korvakäytäväntulehdus, jälleeen.
Ennen löysin kerrottavaa tänne, koska kerroin laihdutuksesta ja sun muusta. Nyt en voi edes mainita melkeen sanaakaan siitä, koska pääni on taas kääntymässä sinne päin. Viimeistään alan taas laihduttamaan, kun sain lähetteen nyt ravitsemusterapeutille, ei se haittaa mua. Mietin vaan että en halua enää vetää mattoa altani, haluaisin vaan unohtaa. Mut ei se kai nii mee.

Ei mun anneta vaan unohtaa

Mä kaipaan sua
kaipaan sua
sun kaikuvaa ääntäs
sä osaat täyttää mutki sun onnellisuudella
mä kaipaan sua tänne
tuu tänne
nii mä en ois niin yksin
sä vaan
sä vaan ymmärrät mua
kaipaan sua