tiistai 29. syyskuuta 2009

It's easy to start and so hard to live with it

Rakastan tätä kuvaa ♥

Mä löysin ihan mahtavan paikan, tosin toimivuudesta en osaa sanoa yhtään mitään. Toi kuullostaa niin hyvältä. Eli siis syön ekan viikon 850kcl ja toisen viikon ajan 836kcl ja vähintää 2vko saisin ton mukaan 2kg pois. Kuullostaa tosi hyvältä. Pitämällä ton 1952kcl pysyn ton mukaan tän painosena, mut en tosiaan usko. Paino nousis heti ja nopeesti. Paino ois ton mukaan 2viikon päästä sit 48.5 ja voisin viel jatkaa tota seuraavat 2viikkoo jos se tehoaa ja jos ei ni vaihan toiseen!

Wk Calories
(per day) Wt(kg)
-) 1952kcl 50.5 <-Peruskulutus
1) 850kcl 49.5 <-Paino ekan viikon jälkeen kilon vähemmä
2) 836kcl 48.5 <-Paino kahen viikon jälkee kaks kiloo vähemmän

http://www.healthyweightforum.org/eng/calculators/calories-required/

Tuntuu taas hyvält omistaa joku suunnitelma. Tää päivä oli ihan kauhee keksiä sipsiä karkkia jokasta jonku verra. Nyt motivaatiota ja kunno yrityst kehii!

lauantai 26. syyskuuta 2009

Siinä mä sitten söin vaikka en halunnu


Aamupaino eilen aamulla 50.2kg

En halu edes muistella eilistä. Päivä oli jotain niiin maximaalista vitutusta että.
Päivä oli sujunut niiin hyvin taii no olin syönyt johonkin viiten menessä vasta 4ruislepää 260kcl ja mietin et tässä vois pitää. Pääsin kotiin ja sain päähänpistoksen lähteä äitille pyöräilemään, siellä sitten repesin ja oikein hyvin valkosuklaata semmone pieni 100g LEVY ja arvatkaa söinkö -voi kyllä. vaik mua ällötti ja ällötti ja ahistuin koko aja vaa enemmä. Puoles välis levyy en voinu enää lopettaa vaa mietin et no feilasin jo niin feilaanpa sitten oikeen kunnolla. Puolesta levystä asti tiesin että kumarran taas kerran poslinipönttöä kivisellä lattialla.Ainiin ja söinhän mä vähän rahkaaki, tai en nyt niin vähänkään. Fuck. Siellä ne kaikki lilluivat vedessä loppujen lopuksi. Oksetan itteeni hyi.Saati sitten teitä. Tuon jälkeen äiti oli keittäny mulle kahvia ja join yhden kupin ennen peliä että en nukkuisi.

Tuo peli oli toinen maximaalinen vitutus. Johdettiin sitä eka 1-0,tein maalin. Voin siis edes vähän olla ylpeä. Ekan puoliajan lopulla joukkuelaisemme koski vahingossa palloon rangaistusalueella ja kappas siitä tuli pilkku (Eli vähän niiku rankkarit)jos sanoo mitään :D niimp jep peli oli sitten 1-1 ja niin se päätty perseestä. Peli oli vaan tärkeä pisteiden takia.

Tulin kotiin ja vedin siskon kanssa pienet pizat kauheean nälkään ja oikeestaan mua ei enää ees kiinnostanu. Lihava ku olin.

Nyt aamulla juoksin vaa'alle pelon vallassa olen saleen lihonut ja niin se näytti 50.3kg Lihoin vain 100g tuon kaiken mätön jälkeen.

Hienoa iskä avasi äsken oven ''Teen siten tänään hirmu hyvää kermaperunoita ja lihaa'' vittu jes mun tuuria. Onneks en ole kotona kauheasti. Nyt kohta kirpparille äitin kanssa ja sit ostamaan talvitakkii jota en koskaan varmaan löydä. Illalla vahtimaan hoitolasta ja siel en ees kauheest kehtaa syödä. Kuullostaa jo liian helpolta tää päivä. Nyt pitää vaan osaa sanoa kaikelle rasvalle ei !

Ainii ja merkkasin tonne sivun taulukkoon jo nyt sen -1kg, siitä 51.3kg:losta Vaik pelottaa et koht toi nousee viel 500g tai enemmä läskin puolella. Pää kylmänä vaan. :)

Hyvää viikonloppuuu kaikille ♥

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kevyet höyhenet



Herään aamulla ja tunnen kuinka päätäni painaa. Pakko nousta ylös pakko. En voi enää yhtään päivää olla pois koulusta. Nousen vaikka se sattuu. Kipitän paljain jaloin lattialla ja tunnen kuinka jalkani liimautuvat sitä vasten. Tulen tajuihini ja riisun ripeästi vaatteeni paino 50.8 on siis jotain lähtenyt. Ajattelen syöväni hyvän ja terveellisen aamupalan: Puuroa kaksi leipää ja iso lasi vettä. Jätin kaiken tarkotuksella ihan viime tinkaan joten sain vain syötyä yhden leivän kevyellä juustolla ja kinkulla juon lasin vettä ja lähden. Sullon pienen puuro kupin jääkaappiin odottamaan minua.

Koulussa eksyn vain juomaan yhde tripin joka tarjottiin semmoisella rastilla jossa leikittiin sokeita ja oli pakko tunnistaa eri makuja. Vadelma trippi, mä tiesin heti. Pari purkkaa vielä tuli suuhunu ja kupillinen kahvia.

Menen kaverini kanssa stadiin ja en syö siellä mtn juon vain zero spriteä. 12 kcl yhteensä. Ostan vain korviksia ihania semmone tosi ihana pieni venytys koru 1,6mm. Kotiin tullessa otin tyhmänä pari ranskalaista ja sitten tajusin et syön sen puuron ja täytin vatsaani vähän.


Oon taas hajonnu en vaa kestä exän sanoja jotka satuttaa, mä tiesin et satutan sitä mut ainut asia jota kelasin oli se et suojelin sitä multa nii kauheelt ku se kuullostaaki.


En ees tiiä kaloreit tält päiväst ja oon liia rikki ees laskee niitä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

I can't wait



En jaksa odottaa, en vaan jaksa tehä töitä upeean kroppaan. Haluisin vaa syödä ja vaikka poksahtaa täältä pois. Okei toi kuullosti tosi oksettavalta! Mä vaa haluun olla onnelline. Nii ku varmasti kaikki. Mua ei ees kiinnosta kirjottaa ku oon pilannu jo tän päivän. Oon vieläkin siis kipeenä ja joo mul on virtsaputkentulehus, jes sen siitä saa ku pitää vähän liikaa omaa hauskaa. Tää pusutautiki on ihan mukava. Onneks mul on nyt antibiootit.

Oon ollu tänään ihan järkyttävä valas. Oikeasti

Aamulla nuudeleita 180kcl
omena 60kcl
SUKLAATA jossain vitun välissä varmaa 3 riviä!? 300kcl heelll yeah
Vähän omenamehua.

aamupaino oli jonku 51.3kg. Ekaks puntari näytti 50.8kg sit olin jo et vitut ja menin uudestaa ni joo 51.3kg

Oon ihan salee unohtanu jonku ruuan tost listast eieieieie ei NÄIN! Pakko koittaa raahautuu huomenna kouluun, oon niin jäles jo nyt. Helpottaa ku ei oo kokoajan himas neljän seinän sisäl jääkaapis kiinni.

Eli ei menny tänää hyvi ja jotain iltapalaaha täs pitäis viel syyä...

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

The end of fat


Nyt tällä kertaa mun motivaatio ei saa kadota.
Tällä kertaa mä en vittu saa alkaa syömää.
Pyörtymisen tunne tai heikotus ei saa antaa mulle lupaa lihota.
En halua poistuu täält luuserina.
Eikä kukaa haluu mua tälläsenä.

Ilman iltapalaa en voi nukkuu. Sen syön ja päivällä nestettä.
Kalorit on pakko jäädä sillo alle 500kcl. Nii mä viimeks laihduin sen 6kg.
Söin kyl silti sillo pitki päivää vähäsen. Mut nyt sitä ei tuu tapahtuu.

Tää päivä sai mut tajuumaan se kaikki sipsien määrä ja karkkien määrä. Mä en vaa kestä enää. En haluu oksennella. Oon lihonu nii paljo ja lähtöpaino häämöttää. Kuinka noloa.
Säälittävää.

Enkä jaksa alkaa itkemää oon tehny sitä iha liikaa. Nyt keskityn elämään ja kevyempään semmoseen, en aijo unohtaa mun ystäviä tai hymyäni. En aijo jäädä tän varjoon. Meinasin kirjottaa tähän ''enkä nyt vihaa itteeni'' mut sit pyyhin sen ja jäin miettii et vihaanko, enkä saanu vielkää vastaust mut parisen kiloo laihempana osaisin ehkä helpommin rakastaa ♥

Mul on enää pari tuntia aikaa nauttia vaik hyvästä leiväst. Seuraavan kerran nautin sit kunnol ku oon laiha.

Ja nyt tää ei jää yritykseks koska poistan tän blogin ja viimesenki rakkauden itteeni kohtaa jos lihon ja failaan tän koko paskan. For really.

Tulisin vaa kaipaa teitä AIVAN liika. Enkä vois olla just nyt ilman teitä ja teiän kommentteja. Kiitos teille nii paljon, kaikille lukijoille ♥ uusille ja vanhoille.

I need you so. You're my thinspiration. So don't leave me now. I need you make me skinny again.

sick

Hienoa. Päivä on kauhee todellakin. Oon kipee ja epäilin eka pusutautii mut sen itämis aika on joku 4pv ja siit on vaa 2pv ku säädin. Tai sit oon possunuhas. Mua ärsyttää. mut saanpaha jäädä kotiin nukkumaa. Tänää on viimene päivä jolloi on vapaus syödä ja lihota. Huomisesta eteenpäin kaloreitten täytyy jäädä alas. Oon lihonu taas niii et ei hitto. Lihakset sairaan kipein myöskuin kurkku ja kuumetta vähä päälle 38. Näillä mennää. ps. Anteeks tälläne valivali mut nyt ei tosiaan pysty tehä muuta.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Sattuu ja sattuu




Mä vaa oon sekoillu viikonlopun. Ollu kusipää. Eile join ja paljon. Kappas eksyin nukkuu jonku jätkän kaa ja me ei vaan nukuttu. Hyi mua ällöttää sinänsä ite itteni,no ei ihme. Se poika oli kyl tosi mukava vaik oliki jurrissa. Mä vaa halusin kokeilla jotain tyhmää ja uutta enkä tiiä miks. Ei siitä sen enempää. mua vaa sattuu ja sattuu ja pelkään et M saa kuulla täst viel ja sit se ei enää ikin haluu puhuu mulle, ei meiän erost oo ku vast viikko vittu. Mä poltin ja join ja nuoleskelin ja sun muuta. Mä söin tooosi paljon tnää ja eilen hhuoh. no eilen vaa koulu ruoan ja leipää ja sit illal en muutku join ja vähä karkkia. Tänään mokkapalan (juhlissa) ja kakkua. Läski läski. Hyvä mun on opittava kuuntelee vaa tota ei täst muute tuu mitää. Oksetan itteeni. Kaike lisäks E arveli et ku sanoin et en vaa nyt jaksa syyä sit se vaa pokkan kysyy ''Onks sul syömishäiriö'' ja mä meen ihan lukkoo ööö eieieiei sönkötän. Mun gallerian boxis on ollu nii tommosii biisei muka et se näkee musta. vittuuu vittuu, no se oli kans nii jurris et toivon et se ei muista. Ja jälleen kerran avauduin taas yhelle tyypille, jol on anoreksia. Puhuttii siit ja se sano kui täudelline oon ja sil on tavote nostaa paino 50kg se on 166cm ja paino vaa 46kg ja pahimmillaan 39kg. Parantumassa, oon ylpee siitä ♥ se sano mulle et en saa antaa tälle valtaa ja mun on lopetettava. todellakin mä tiiän.


Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juurtunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee musta onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.

Tai ehkä joku näkeeki,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
taas mun sydämee
sit vast on mun aika palaa.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Ethän sä voi retkahtaa?


Mun katse ei irtoo tost kuvast, aah näyttää niin hyvältä haluan haluan haluan. Tekee ihan liikaa mieli. Ei ei ei! En saa.

Oikeesti jos nyt tässä mun käden ulottuvil ois kulhollinen irtokarkkeja mä oisin jo kahella kouralla vetämäs niitä nii oksettavalt ku se kuullostaaki mä kauhoisin niitä pureskelisin nopee ja nielasisin. Se sokeri huuru ja salmiakki-hedelmä sekotuksen maku saa mut sekasin. Ja täl hetkel mun pään sisäl ei oo mitää muuta ku ruoka ruoka ruoka. Sairasta eikö?

Mä rakastan syömistä ja fädäämistä, ihan sama yksin vaiko kavereitten kanssa. Sillon ehkä hävettää enemmän ahmia. Sen jälkeinen tunne kun pussissa on enään yksi karkki ja olet täyttäny itsesi sillä kuvailemallani salmiakki-hedelmä sokerihuurteella on sanoin kuvailematon. Olisin jo valmis repimää vatsani irti ja oksentamaan sisuskaluni. Tuota tunnetta ei muista ennenkuin olet täynnä kaikkea tuota paskaa ja vahinko on jo tapahtunut. Päässä pyörii taas liiankin tuttu lause ''Itsekuriton paska, tätäkö sä haluut?!''.

Mun on vaa pakko tyytyy ajatukseen, jossa pureskelen salmiakka-hedelmää ja nielaisen ja kuvittelen sen makean maun suussani. Mul ei oo tänää mitää oikeutta mennä toteuttamaan tätä. Mulla ei tänään ole mitään tarvetta oksentaa vedet silmissä. En halua tuntea taas tuota ahdistusta. Siihe tulokseen mä tulin en halua.
Olen tänään jo kerran repsahtanut. Toista semmoista ei suvaita.

Kunnon kouluruoka. Se kieltämättä teki hyvää opinnoille.
Makaroonilaatikkoa joka oli hyvin ällön löysää silti söin.
Kolme ihanan pehmeää ruisleipää.
Kaksi omenaa ja pari lasillista vettä.


Varauduin siis siihen että päästyäni himaan lähden lenkille se on tuon rangaistus lievä semmoinen.
Lenkki oli varmaankin 4-5km kävelin juoksin hölkkäsin ja juttelin samalla kaverin kanssa.

Liikunta ei jää vielä siihen. Illalla fudis treenit ja pyrin panostamaan. 1h30min panostan tauotta. Pystyn siihen kyllä.

Heikottaa pyörryttää väsyttää. Miten voi? Olen syönyt. Ei siitä ole kuin 7h ku söin tuon määrän ja vielä ennen kello kolmea yhden omenan. Kotona päänsärkyyn join yhden ja puolen kupillisen kahvia ja olo helpottui hieman.

Pää on taas semmoses poksahtamis pisteessä et tiiän etten jaksa treenata, tulen taas siihe tulokseen et pakko jotain pientä syödä ennen rääkkäystä.

Hyvästi karkit häipykää mun mielestä, ees täks päiväks. Kiitos ♥

maanantai 14. syyskuuta 2009

?


Kirjottamine tuntuu nii vaikeelt, paljon sanottavaa enkä taaskaan osaa sanoo yhtään mitään.
Alotan vaikka siitä et sain kunnon paniikin istuessani bussissa matkalla kotiin koulusta. Olin ollut siinä vaa vähä aikaa kunnes bussi pysähty ja ihmisiä tuli sisään katsoin kaikkia mielenkiinnosta kunnes mun silmät jämähti kohtaan jossa näin jotan tuttua.. ei voi olla totta mun ex poikaystävä astuu bussiin. Ja vielä eilen mesessä sain selvän vastauksen siihen ettei se halua mua nähä. Siinä m,ä sitten koitan vajota penkin sisään ja valutin ihrani penkin reunalta alemmas ja alemmas. Helpotun kun nään hänen jäävän keskivälille onneksi istuin taaempana. Huomaan vaan kun M kääntää päätään ja katsoo ikäänkuin mun lävitse. Se ei siis huomannu mua. Tyhjä katse vaan tuntui pahalta.

Seuraava asia, nousin bussista ja kävelen tavallista hiekkapolkua kotiin päin. Pistän merkille että takana kävelee tummaihoinen oiskohan somali.Jatkan puhumista kaverini kanssa ja kerron traumaattisesta bussi tapahtumasta. Hidastan vauhtia ja odotan että kyseinen mies menee ohitseni hidastan ja hidastan. Tie on vaikka kuin leveä ja hän kävelee ihan metrin päässä minusta, hidastan vielä lisää ja kuulen hänenkin askeleiden hidastuvan. Alan paniikissa puhumaan J:lle vedenkielellä jota osaan ja jota J ymmärtää, onneks. Sanon että nyt tuntuu oudolta, annan hänelle tilaa mennä ohi ja laahustin ja laahustin. Pääsen lähelle koti pihaa ja pysähtelen toisten ovienm kohalla jään seisomaan. Käännyn ja tumma mies seisoo kanssa vain metrin päässä musta ja katotaan suoraa toisii silmii. Hetki joka kesti ehkä pari sekunttia oli kammottavia ja veti selkäkarvani pystyyn, jatkan vain rauhassa puhumista. LÄhden kävelemään ja mies jatkaa samanlailla perässini, nyt tiesin että se ei ole ohittamassa mua vaan odottaa että lopetan puhelun. Hoin vain J:lle ''ole mukana tässä'' ja aloin selittää että venaan sitä siinä ja sen jälkeen pyysin häntä avaamaan oven mulle,ikään kuin todistaakseni etten ole yksin. Mä todellakin olin yksin. Vain 10metriä meidän ovesta mä käännyn kokonaan ympäri ja katson hänen silmiinsä suoraan ja kysyn tervästi ''Miks sä seuraat mua?'' Sain vastaukses jotain ylimääräst soperrusta somaliaks. Nopeasti än kääntyi ja jatkoi oudosti matkaa pihan poikki josta kukaan ei ikinä kulje. Oon nähny sen ennenki, mut täl kertaa se oli mua lähempänä ku koskaan. Pääsin kotiin ja lukitsin ovet ja mua pelotti ja pelotti. Puhuminen J:n kans rauhotti.

Päivä on ollu nii sekava, ensin M ja sit toi hyyppä.

Teit varmaa kans kiinnostaa mun syömiset, ne on menny nyt todellakin alamäkee. Mut koitan keskittyy nyt ihan elämään vaik sivussa huolehdin niistäkin.

Pinaattilettuja 6
kevyttä jugurttia
2 leipää
Vitamiini mehua
Pari suolakeksiä.
Salmiakki ruutuja (sokeriton)
Niis oli silti kyl 230kcl

= 740kcl, ja about -600kcl pelistä. Ei ihan nii paska.

Ja kyllä minä todellakin aijon syödä jotain iltapalaks.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

I don't even know me




Anteeks en ole vain tiennyt mitä kirjoittaa. Eilinen päivä.. mitä mä voisin siitä sanoa mul on aivan liikaa sanottavaa! Nyt ei ole puute sanoista vaan niitä on liikaa.
Tein eilen jotain joka muutti mun maailman, olin miettiny sitä tosi kauan ehkä kuukauden tässä se tulee mä jätin mun poikaystävän jep jätin ainoon jätkän joka rakastaa mua tai no tohon vois kirjottaa rakasti. Annoin periksi vaikka meillä oli takana jo 10kk melkein vuos! Mä annoin periks koska se ei enää tuntunu oikeelta, toisinaan mun pääs ailahtelee ajatrus et ent jos se vaan oli täst kaikest syömisest, tunteestaku se koski ja puristi mua oli tullu tosi ällöttävä. Ei ei se ollu vaan siitä, välillä se kävi tosi ahistavaks ja oltii oikeestaa tosiaan eri planeetalt. Ainot mikä meit yhisti oli jalkapallo. Meil on nii erilaiset arvomaailmat et ne ei kohtaa ku jossain kaukana. Mulla ei ollu ees niin paljon aikaa enkä vaan yksinkertasesti jaksanu. Niin en vaan jaksanut enää nähdä vaivaa,kuin kauheelta se kuulostaakin tossa, mut joka kerta ku kuulin häneltä sanan ''rakastan sua'' se viils mun rintaa, mä en vaan yksinkertasesti osaa rakastaa ketää jätkää varsinkaa, enhä mä osaa rakastaa ees itteeni. Mä sain kauheet haukut ja huudot siitä että ''sä et vittu oo nyt luovuttamassa'' nii se sano. Mua alko jo siin vaihees hermostuttaa, että sanoin vaan et haluan olla yksin, en vaan nyt halua seurustella. Sain lisää paskaa niskaani. ''Missä tää kaikki luottamus,eihä sitä oo ees ollu'' Mun kyyneleet vaan tulvi ja kasteli mun läppärin näppikset ne vaan tippu kerta toisensa jälkeen isoina pisaroina näppäimille. OLin niin säälittävä ja peloissani,että puhuin tuon läpi mesessä, itkin liikaa en vaan pystynyt sinä hetkellä näkeen sitä, en pystyny puhuu. En saanu varmaa äänt kurkusta. Enkä hetkeen vastannut kenellekkään. Mul on vieläkin sen huppari,enkä tiiä miten saan annettuu sen takas. Pitäähän sitä joskus nähä, mut sain jo selvän vastauksen siihen ettei se pysty enää kattoo muhu.

Nyt mä istun tässä ja mul on semmone olo,et ois tyhmä aukko jossain no tottakai on. Mut tää tuntuu nii pahalt en ollu tuntenu tätä pitkää aikaa. Mä en tekis mitää ilman sua J mun parasystävä. Oot mulle kaikki kaikes.


Nyt lenkille purkaamaan tätä kaikkea

perjantai 11. syyskuuta 2009

The reason why



Syy mikse en ole kirjoittanu tpariin päivään on surkea motivaationi.
En yksinkertaisesti ole kehdannut tulla tänne. Kertomaan häpeästäni.
Mutta nyt oli vain yksinkertaisesti pakko tulla. Mahalaukussani velloo tämän päivän jäljiltä paljon, musta tuntuu et oon syöny iha järjettömästi aiiivan liikaa, en olis edes tarvinnu noita puoliakaan.
Nyt seuraavaksi seuraa lista ruuistani:

Rahkaa aamulla puolet
2 TORTILLAA TÄYTTEILLÄ, koulussa
KARKKIA KOTONA!
Spaghettia
Negtariini
Loput rahkasta nytte illalla.

Itkettääkö -Voi kyllä. Huomenna seuraa semmone juttu et syön vast kaverilla iltapäivästä, vaikka se tietää näist separoinneist ruokien kanssa, en silti halua syödä. Veden juonti on todella vähästä.

Söin jollain alle 600kcl viimeset kaksi päivää kunnes tänään KAPUM.. en tiedä paljon noissa toritlloissa oli.. salee kappaleessa joku 400kcl?! jep laskeskelin tässä et tost tulee lähelle se 2000kcl.

TOTAL FAIL. Toisinaa mua vituttaa ja suututttaa et enne en kelannu mitää ruoka määrii vaan mä nautin. Enkä oikeestaa enää tiiä onks mul nälkä vai ei, on vaa koko aja semmone tunne et pakko syödä. Tarvisin mun motivaation ja saman taidon tähä hommaa takas. Se on todellakin kadonnut.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Harhaluuloja



Ei ei se ollut niin kamalaa. Se ihme lääkäri jolla oli eka käynti kertas vaan mun taustatietoja. Vastailin vaa reippaasti ja välil ahdistuneesti ku keskustelu syveni mun perheeseen.

ja taas kohassa '' onko sinulla parastaystävää'' näytin varmaa taas surkeelta ja vastasin on ollut ja nyt yks mun parhaistkavereist muutti Porii.

Päästiin kohtaa '' jooo ja sitten pituus? ja entäs paino ''
Pituuden ilmoitin vaivatta ja painon kohalla aloin kiemurtelee ja sönköttämään..
''Aijaa onko se vai arka aihe?''
Eieieiei vastasin nopeasti, en vain tiedä paljon se on. Heitin itselleni peli varaa,koska en tosiaan ole varma ja sanoin vain nopeasti ''jooo no jotain 55kg''
Toivon ettei se ole noin paljoa, koska olisn enemmän kuin epäonnistunut lähtotasosta.

Sen jälkeen alko kyselyt lähetteestä jonka entinen psykologini oli tehnyt.
''Jaahas täällä lukee viiltelystä,oksentelusta. Perässä myös lukee että yrität kovasti nyt syödä kunnolla''

Joo.. ja yrittämiseks se jäiki. jep niin mä vastasin. Eikä se reagoinu siihe mitenkää, ei sitä kiinnostanu. Se vaa halus mut nopee sielt huoneest ulos, onneks meil oli sama tavote. Nyt odottelen vaa uutta kirjettä sieltä jossa on uusi aika.

Toivon vaan etten tuolla joudu punnituksiin sun muuta, en vaan yksinkertasesti haluu tietää paljon oon lihonu .

Järkytyin jo ku astuin ovesta sisään ja näin neliön muotoisen laatan.. sepä se ystäväni vaaka.

Kaiken lisäks viime yönä en saanu hyvin unta. Sain nukuttuu jonku päälle 5h ei kauhee hyvä. Kelasin taas et jos alan syömäilee vähemmä nii uni ei tuu ja sit joudun turvautuu noihi unilääkkeisii. En halua.

Ainii sit se lääkäri ehotti melkeen heti ''määrätäänkös jotain masennus lääkkeitä tai muita jotka helpottavat ahdistusta''
Mun vastaus tais olla nopee ja selkee ''En halua mitään lääkitystä ollenkaan, kiitos''

Ei siellä sen kummempii, nyt tänä yönä tosiaankin pitäis nukkua, voisin syödä jotain kevyttä ja täyttävää illalla.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Minä ja tyhmä itsetuntoni



Pitäisiköhän panikoida?- Voi kyllä.
En tiedä olenko kertonut, mutta huomenna minulla on ensimmäinen käynti nuorisopsykiatrilla. Ensinnäkin tuo jännittää, tajusin vasta äsken ''huomenna on jo keskiviikko'' toivn syvästi että lähetteessä jonka entinen koulun psykologi kirjoitti ei lukisi paljoonkaa syömisistäni. Tai muustakaan tuommoisesta. Sanoin kyllä hänelle ''tää on menos jo hyvää vauhtii ohi joten tän kanssa ei enää mitään ongelmaa'' pah eikö? Miksi sitten ahdistun koko ajan?

Mua tosiaanki risoo ja häiritsee se että en enää paino tuota ihanaa 47.5kg, pidin tuolloin itseäni kauheana läskinä. Mitä mä nyt oon? Ei vittu.. en haluu nousta vaa'alle, se ei kuulu mun ystäviin. Mun paino ei jätä mua rauhaan. En halua edes istua penkillä jolloin reiteni(jotka ovat btw suurentuneet monilla senteillä) pursuavat yli reunuksista. Kuiiiinka masentavaa.

Jännitän varmasti niin paljon ettei uni edes tule.
Kertokaa miks ihminen luovuttaa aivan sillon kun on enään pari kiloa tavotettavana? Voi miksi.

Mul ei ois nyt mitää hätää.Päivässä ei kuulkaas ihmeitä tehä. Mä en aijo astuu sille vaa'alle. Se menee rikki.

Kaike lisäks mua ihmetyttää ja haluisin palaa aikaan jollooin alotin tän. Mun muistaakseni söin tosi hyvin ja tämmöst mut jotenki terveellisesti tyyliin
pari leipää aamulla, koulussa vähän. Kotona hieman ruokaa ja illal kaks jugurttii tai bansku.

Tuolla laihduin. Hetiku luvut alko kaloreittan pienenee, niin laihduin sen jälkee enää kilon ja sit tuli ahmimist ja PUTUM täs sitä ollaan, ja olen tällä hetkellä kaikkea muuta kuin näkymätön.

Miks mä luovutin

maanantai 7. syyskuuta 2009

nii sekasin

Anonyymi kirjoitti...

hei! pari postausta sitten olit aika eri tunnelmissa? lupasit, ettet enää suunnittele pienempiä päiväsyömisä jne vaan vähän vaihdat toiseen suuntaan blogin teemaa. miksi nyt taas paluu entiseen? nyt taas suunnittelet laihduttamista ja kalorinlaskentaa, vaikka muutama päivä sitten puhuit siitä, että haluaisit elämääs vähän jotain muutakin ku SH.

Mä tiedän.. en tajuu itteeni. Nytku oon saanu kiloja takas joit olin laihtunu, en tajunnu et se on näi iso pala. en pysty vaan järkytyn ja haluan laihtua. silti en ole alkanut yli liikkumaan tai syömään vähän. Syön PALJON, sen voin kertoa ja että vedin just pari marjapiirakka palaa huhuhu.. joten en ainakaan kiduta itseäni muuta kuin ahdistuksella :( ja tosiaan oon tosi sekasin mun tunteiden kanssa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

sick for really



Daaamn huomen on peli. Oon iha tukossa ja kipee, lämpö ei oo viel noussu (KOPKOPKOP) oli pakko hakata puuta :D koska uskon toho juttuun ei emnis varmaa ku 15min nii koht oisin 39 astee kuumes.. kopkopop. Naurakaa vaan =D

aamu on alkanu jo jugurtilla ja parilla kiusauksen herättäneellä karkilla. Tänään ois leffaki tiedos ja vaikuttaa ihan saakelin hyvält! Toivottavasti selviin sielt ees ilman kauheeta mättöö !

Huomenna (ma) alkaa kunnioitettu karkkilakko joka kestää siit 2kk> ja saan 15e siit haha huikee summa mut vaa toi saa mut ehk motivoitumaan raha <3.

AHHH RAKASTAN TEIÄ KIRJOTUKSII.<3 ja kiitos vielä uusille lukijoille! Tiedän että mun motivaatio palaa vielä tähän, ekä pitää tajuta kui paljon paisun vielä lisää tätä menooon. Vieläkun en sitä tajua kunnolla!

perjantai 4. syyskuuta 2009

I am so tired



Makaan sohvalla kuin lahna mua väsyttää haluisin vain sulkee mun silmät ja nukkua.
Tuuletin puhaltaa mun kasvoihin ja mul alkaa olla jo kohta kylmä. Ja tää kaikki on niin helvetin outoa, pahimmillaan ennen en ollut syönyt mitään vielä. Kello nyt 15.00.
Olen ehtinyt jo tämän päivän aikana syödä vaikka mitä.

Vähän kinkkukiusausta
3leipää
puuroa
Pienen omenan ja luumun

Kalorit lentelee jo jossain taivaissa ja voitte uskoa että ne eivät jää tältä illalta vielä tohon.. onneks mul on treenit. Pakko panostaa siellä niin ei oo iha älytön ahistus.

torstai 3. syyskuuta 2009

Something better-hope so



En tiedä miten alottaisin. En osaa syödä normaalisti. Pyrin syömään terveellisesti mutta ahdistun ja alan ahmimaan. Ja siis aivan kaikkea.

Enkä mä koskaan voi tuntee itteeni kylläseks ja tyytyy johonki ruokaan?
Mua ärsyttää suunnattomasti. Haluaisin ruokaterapeutin vai mikä se on?
Haluan että joku suunnittelee mun päivän ruuat. Ja et ne ei menis yli 1300kcl. Silti mua yhä houkuttelee jossain määrin sana laihuus, kapeat reidet. Mut sekin on nii monen kans ristiriidas. En halua olla lauta. Enkä saa reisistäni isoja lihaksia pois.

Mua ärsyttää aivan liikaa. Eniten vituttaa hukatut kuukaudet vain johonkin laihdutukseen ja ilman tulosta. Olisi eriasia jos painaisin nyt 46kg mutta ei. Painan enemmän painan 51kg ellen kohta enemmän, koska sekoan ihan vapaudesta ja alan syömään. Nytkun en yritä laihduttaa niin mussutan mussutan mussutan. Voisin edes kokeilla karkkilakkoa. Nuohan ei ikinä mulla oo toiminu. Paksa tsäkä. Voisin koittaa ruinata äidiltä vaikka 15e jos pystyn olla karkkilakossa 2kk. Souuuunndddd soooo greeaaat.

Nyt menen tekemään 200 vatsaa. Urheilua en jätä, ja nyt jos joskus oisi viel syytä lisätä sitä.

Jatkan blogini kirjoittamista ja koitan myäs siirtää tänne joitain kivoja muoti juttuja,jos teistäkin kuullostaa hyvältä? Ja kerron edelleen kuulumisistani. Tämä ei ehkä enää sisällä niin paljon pienien ruokamäärien suunnittelua, vaan pyrkimistä tasapainoisuuteen. Haluatteko vielä jatkaa lukemista? Toivon suuresti että kyllä ♥

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Joskus tän täytyy vaan loppua



Kuuntelen kuinka vauva jokertelee sylissäni, hellin sitä ja suukottelen sen poskea.
Rakastan viettää aikaa mun hoitolapsen kanssa. Saan siitä palkkaa mutta nautin enemmän kun näen vauvan nauramassa räkäsellä vaavinaurulla.

Koko päivän ja oikeastaa edellisen yön ajattelin ja ajattelin. Nukadin vasta kahden jälkeen ja nukuin koko yönä vaivaset 4tuntia. Ja mitä mä ajattelin?

Kaikkea sitä,kuinka teen itseni elämästä helvetin. pilaan tämän ihana ja hymyilevän nauravan aurinkoisen persoonan. Olen tallonut sairaalla mielelläni itseni yli. Viime yönä käteni puutuilivat ja tunsin taas kuinka tapatan itseäni. Kirosin että olin edes koskaan tutustunut tähän kavalaan anaan... mä lupaan sulle ja täl kertaa lupaan ana, mä nitistän sut ja voitan sut . Sä et mun elämää tuu saamaan.

Tunnen kuinka musta on jäljellä vielä hiven toivoa, vaikka olen vielä normaalipainoinen paska.. mä alan pikkihiljaa hyväksyä itseni tämmöisenä. Pahemminki asiat vois olla.

Oon kohdannu totuuden, tiedän jo koska olen nähnyt sen,että pystyn laihduttamaan itseni alle 47kg mutta nyt olen vihdoin tajunnut että se taistelu ei ikinä päättyisi. Ainakaan voittoon. En voisi loppu elämää elää kaloreitten parissa ja siinä pelossa että jos nyt syön yhden karkin tai ruisleivän menetän ihannepainoni. Ei.. en halua tuota. Nyt jos koskaan voin peruuntua ja säästää kehoni lopullisilta vahingoilta.

En sanoisi että tämä on helppoa, toinen puoli mun päässä hokee ja se kuullostaa aivan analta ''läski laihdu, tämä on vain tekosyy,että saisit syödä'' Osittain joo.. en halua vangita itseäni asialta jota rakastan, ruoka.

Enkä myöskään halua vangita itseäni loppullisesti tähänkään. Haluan elää ja nauttia eri mauista eri ruuista eri ilonaiheista. haluan taas viettää ystävieni parissa iltaa ja maistella vuorotellen toisten tuomia ruokia. pitää heidän kanssa hauskaa. Olen sivuttanut tämän puolenvuoden aikana tuon kaiken. naurun, todellisen elon tunteen.

te saattette pitää minua luuserina häviänä heikkona. Minä ikinä tätä voikaan kutsua, voin sanoa että mun on pakko joskus hyväksyä itseni tämmöisenä kuin olen. Pitäisi vain tajuta että olen hyvä näin. Lihaksikas ja sporttinen. En halua tuhota itseäni.
Koska kun mietin aivan tarkkaan ja syvällisesti.. en halua nähdä itseäni vuoden päästä osastolla luurankona.

Pitkästä aikaa pääni sisälle on tullut uudet sanat: Arvostan itseäni juuri tälläisenä. Tämä ei tunnu helpolta ei todellakaan, tarvitsen niin paljon tukea.
Mutta hyvä asia tässä on se, että en kaiva enää kuoppaa itselleni nyt etsin itseäni vahvempaa auttavaa kättä vetämään minut ylös.

Nyt viimeinen asia joka käänsi pääni posi laihdutuksesta ja väkisin kaloreitten laskemisesta on rakas pikkusiskoni.. eksyin jokusen aika sitten hänen huoneeseensa ja istuin tyhjässä tylsässä huoneessa. Silmiinä osui vihko johon hän yleensä suunnitteli kaikkea esim. Asuja.
Nyt siellä oli jotain aivan muuta.. vanhimmat tekstit olivat vuoden vanhoja.
Kyyneleet virtasivat melkein ulos kun pääsin kohtaan ''M OLET LÄSKI MOMMOW POSSU!!!'' Luin tekstiä jossa pieni ihana pikkusiskoni haukkui itseään. MOnella eri aukeamalla, luin mys rivejä karkkilakoista ja limulakoista, sallittuina oli sokerittomat limut. Ei ei näin, toistelin päässäni aivan sekasin lukemastani tekstistä. Joissain sivuilla löytyi ihania runoja, outoa. Pikkusiskoni joka on yleensä kova ja välinpitämätön. Huomasin uusia puolia.Olen aina tiennyt että hän on söpön herkkä,mutta nyt sain varmistuksen. Ja te ette usko kuin muhun sattu, sattu niin saatanasti lukea semmoista. En halua muitten kuulevan musta tuollaista.

Nyt jos koskaan tiedän taas omat tunteeni ja tiedän myös etten voi pysyä ikuisesti laihana ja onnellisena samaan aikaan. Valitsen hymyn naurun ja ystävänä, perheeni.

Koska kun paastoan, olen kauhea, riitelen, huudan itken, räyhään ja haukun toisia.


Olen välinpitämätön paska tuolloin.

Palaan taas omaan itseeni ja annan oikean ilon pursuta huuliltani.

Tuo nauru, rakkaus, luottamus, huolehtiminen muista ja itsestäni. tervetuloa takaisin.

Minä yritän taas päästä jaloilleni ja toivon tällä kertaa että jaksan myös seistä vahvasti, kaikista ajatuksista huolimatta. Nyt minä parannun, parannnan omat ajatukseni. Pystyn siihen.

Koska en tule olemaan ikinä onnellinen taistellessani painoni kanssa. Minä olen onnellinen nyt ja tässä ja hyväksyn itseni vielä joskus.

xoxo ssecret. Ps. Rakastan teitä lukijat, toivottavasti en tuottanut pettymystä

tiistai 1. syyskuuta 2009

Don't give up



Pakko kestää pakko. vatsaa polttaa ja nälkä on kamala.

Tulin pelistä ja hyvin meni. voitettiin tein maalin ja sain huomautuksen että viisi jäi ainakin niistä paikoista tekemättä. Hienoa.

En jaksa postaa nyt, pakko mennä suihkuun ja pian nukkumaan, vaikka väsymys ei oo ees suuri.

Syömiset:

Yksi Gracotte leipä 50kcl
Mun vihannes keittoa 50kcl
Jugurtti 50kcl
Pakollinen omena ennen peliä 40kcl

Total 190kcl. En oo pitkää aikaa pitäny itteeni näin nälissään ja rakastan tätä tunnet, paitsi iltasin tää on kauheeta. Syön vielä jtn

Joka jtn iskän keittoa tai sitten puuroa 130kcl

Pelistä lähti ainakin -600kcl

Joten saan syödä tänään alle 500kcl, pakko himean luistaa anteeksi vain. Olen vain ihan kuollut tuon pelin jäljiltä. Huomenna kerron kuinka tää loppu ilta meni :)seee ya xoxo ssecret ♥