keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Thinspo



Upeit kuvii,rakastan noitte kahen kroppaa! Muutenki Nannan asenne ja luonne on kadehdittavan arvonen.Suvi taas oli upea kropaltaan,harmi vaan et ujous esti nii paljon,mut silti, noi kuvat on upeita !

Ihanaa taaaaaas tuntee jtn kuria tässä.

Anteeks,tää on tosi nopee postaus kun on kiire,mut tän päivän syömiset:

Aamulla muroja= 250kcl?
Vettä ja limua/nesteitä=Join ananas mehua joten siinä kaloreita,mut sen voin antaa anteeks.Ajattelin vielä syödä yhden ananaspurkin=60kcl jos tuo aineenvaihdunta nopenis.

Nyt pitää mennä (: huomenna taaas >

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Bones



Toi kuva on ihana,mut samal tosi ahistava,luut on ihanii.
Miks mä en voi tuntee itteeni kevyeks keijuks,miks mä en jaksa?
Tosin mun motivaatio tai no mul on tullu pelko laihduttamiseen,mut suurempi pelko mul on lihomiseen.Laihduttaminen pelottaa vaan ja ainoastaan sen takia,koska olen saanut näitä rytmihäiriöitä kuriin ja en halua niitä takaisin + hengenahistukset,kaikki ei tunnu ihan helvetiltä nytten.

Eilen oli niin vapautta tunne,vaikka myös tosi vituttava,treenit olivat ehkä hieman laimeat,mut silti mä tein sitä asiaa päälle 1h ja puol.Mul oli nii ihana fiilis,juosta pallon perässä,naurettavan kuullosta eikö?Sitä mä olin just kaivannu,sitä tunnetta..

Kello on jo 11.05 aamulla,pitäis nähä poikaystävä,mut ei innostais yhtään jos meillä on niin tylsää kuin viimeksikin,se varmasti johtui minusta,jäädin vain koko ajan enkä löytänyt oikeita sanoja.Ajattelin taas mennä pitkästä aikaa lenkille,nyt vieläkun on aamu. Ahh ja onneks tänään on treenit,illalla kyl vasta.Pystyn ehkä taas saamaan itteäni niitten avulla ruotuun!

Pelkäätteks te kuolemaa? mun on helppo vastata tohon,mä pelkään,mut en vanhempana kuolemista.. vaan nyt esimerkiks sydämen pysähtymistä,mul on tuntunu rinnas ain vähä välii nii kauheelt,muljahuksii sunmuuta. Lääkärit ei oo moksiskaan,eihä ne oikeesti mitään osaa,tai jaksa.. ehkä toi pelko pahentaa mun nukkumaan menoo,venytän sitä koska pelkään kevyen hengitykseni loppuvan
.. sainpas sanottua tuntemukseni suoraan,mua pelottaa et oon ainut joka pelkää..

Viime yönä nukahdin ehkä siinä joskus 2jälkeen vasta.Parempi sekin kun unilääkkeen ottaminen siin 1 maissa,ehdin pyöriä sängyssä jonkun päälle tunnin,tai enemmän.Täl kertaa en vaan välittäny.Heräsin aamulla jo joskus kahdeksan maissa,mut pakotin itteni taas uneen ja nousin vähän vaille kymmenen.

Kyl tää täst,pakko jaksaa uskotel ittee.Lähden nyt tosiaan tekemään vatsoja ja jonkun mittaiselle hölkälle :>

Pitäkää huolta ittestänne <3

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Pakotan itseni kirjoittamaan




Oon ollu tosi hiljane tän kuukauden,johtuiskohan varmaa siitä et en jaksa ja en jaksa..
mulle on määrätty unilääkeit,ei tarvinnu paljoo vaivautuu sanomaan ''en saa unta''
''No mäpäs määrään sulle unilääkkeit'' olin eka iha sillee whoot,onkoha järkevää mut vittu tuntuu sit ainaki nukuttavan,oon varmaa jo koht koukus noihinki mut what ever,en oikee jaksa välittää.

Noi on jotain ihme zopinox-nimisii ja niis on 7.5mg ja laimemmat on jtn 5.5,et jes -.-'

Oon syöny hyvin,äiti painottaa koko ajan ruoasta ja et se vaikuttaa tosi paljon näihi mun rytmihäiriöihin ja nukkumisiin,oon nyt antanu kaike muun mennä ja oon koittanu vaikka mitä et saisin unta!

Lämmintä maitoa
Kirjan lukua
Aikasemmin heräämistä(silti seuraavan yön valvoin kokonaa)
Kävin lääkäris tutkimas kilpirauhasest,niist ei löytyny mtn
+Nyt sit käytän melkee joka yö tota zopinoxii ja uni tulee siit yleensä jonku 30min pääst..

Onks kellää muil enää mtn ideoit,mul nimittäi aika lopussa :( Vähensin viel kaikkee lisäks dauatust etten istuna 5päivää koneel ollenkaa, ja ehei..

Mul menee muuten hyvin,oikeestaa. Paniikkei ja hermotuneisuutta on tullu kyl sillee vähä välei,mut koitan selvii niist.Oon huomannu et alan tärisee öisi,se on pelottavaa,ja sit viel ku en pysty lopettaa sitä,kaike lisäks oon koittanu vetää kaikkii vitamiinei ja eilisen viimesen hulluuten join jtn rauhottavaa teetä,ei se unee ainakaa auttanu,mut turvauduin tohon zopinoxiin,vaik en ois halunnu !

On se vaikeeta,syöminen ahistaa mut minkäs voit,teen ihan mitä vaan et saan nukutuks,vaikka sit lihon :( mut en mä kauheest oo lihonu ku painan vielki sen 50kg onneks, oisin tyytyväinen 47kg.. mut pystyn tuski pitää sitä.

Ja oon huomannu et mua ahistaa nykyää moni asia esim.Mua nykyää ahistaa mun poikaystävän kans oleminen välillä,en tiiä miks,koska tunne itteni rumaks..ja meil ei nykyään oon mitään ideaa et mitä tekis päivisin ja sit vaa möllötetään jossain,kuivaa todella..

No jso jollain on helpotust tai mitää neuvoi tähä mun tilanteesee ni kaikki KOMMENTIT on tervetulleit! Ps.Anteeks viel tää sekane kirjotus,avauduin vain nopeasti..

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Found the reason

Hej! Aivan ekaks anteeks et must ei taaskaa oo kuulunu mitään!

Oon koittanu ihan kauheesti jaksaa kirjotel,mut oon koittanu hakee apuu.. ahdistukseen ja tähän uniongelmaan, lääkäri ohjas verikokeisiin ei ees kuunnellu milt must tuntuu,hienoa.Vihaan niitä. Kerroin uni ongelmast,et va,lvoin yhten yön koko pitkän yön ja heräsin taino nousin sängystä 5.30,kuinka turhauttavaa.

Äiti epäili mulla kilpirauhasis vajaat toimintaa tai liika.Mut niist ei löytyny mitää(Ne saattaa aiheuttaa ahdistusta sun muuta) NO sit se on pois suljettu.. oon sit kai jotenki erilaine :( verikokeist löyty vaa jostai yhest verisolust jtn ku normaalist se ois muilla 200-400 nii mulla sne arvo vaan 100, 2viiko päääst uusik niihi ja jos se ei sit oo noussu nii en tiiä,kai jatko tutkimuksii :s

oon ollu nii poikki ja peloissani näist sydämen tykyttelyist ja sun muista et oon kertonu ja avautunu äidille jonku verra täst ruoast ja ahdistuksest,se tosissaan kuunteli mua, ja oli ihan et huhuhuh oot jo ny laiha,et saa olla laihempi. Oon syöny hyvin ja liianki,oon näyttinu heruist ja oon vielki se 50kg tai sen paikkeilla,oon tyytyväine siihe nyt jonku aikaa,en haluu et äiti huolestuu lisää...

Unilääkkeet on jotenki tehonnu,en viitti syyä niit joka yö.. ne ei oo hyväks ja jään tosi väsyneeks yönki jälkee,mut paremopi seki ku ei unta.Äiti tulee lopetan nyt ! pailaillaaan <3 >

perjantai 17. heinäkuuta 2009

new daaaayy



Kuvasta sen verran,rakastan tätä.Upeat jalat ja muutenkin koko kokonaisuus !



Aamu ja aurinko paistaa,ihana fiilis nyt. Eilisen 'myrskyn' jälkee, oli taas näköjää yks lievä paniikkikohtaus..mut mä selvisin.Ihanaa,tosiaan taas uus päivä,nyt mul on hyvä väli testaa mun motivaatiota,ku meen kattoo tänää Harry Potterin,vitsi et oon venannu sitä kauan!Sinne eväiks kyl aijon vaa ottaa Pullon light limua ja ehk jtn läkerol karkkei korkeintaa,ne onki kyl tooosi hyvii.Ainoo pelko on vaa se et miten M reagois siihen (poikaystävä)Ku se on tienny näist mun syömisist ja tosiaan luulee et tää koko helvetti on loppu,ja ihan varmaa siks et näytänki iha sotanorsult.

Mut toistaiseks tää on vieläkin mun oma pikku salaisuus,tai no iso salaisuus..

Mun on jo iha sika kauan pitäny kertoo teille,et silloku mua ahisti ihan tajuttomasti,joku pari vko sit.Nii mä tietty otin sit yhteyt mun vanhaa psykologiin ja menin jutteleen sille,enkä voi enää käydä siel koska se on peruskoulun psykologi,enkä oo enää siel.. shit.Täs se juttu tuleeki,se oli jo aiemmin halunnut laittaa lähetteen mulle nuorisopsykiatrille.. mut en siltikää sillo halunnu sinne koska kelasin et en oo nii isois vaikeuksis,joo ja ei,mul ei oo anoreksiaa,ei mul voi olla ei,mul on vaa jotenki häiriintyny ajatus siitä.Loppujen lopuks,sinne on nyt laitettu lähete.Ehkä ne sivuuttaa mut,jos huomaa etten ookkaa viel hyppäämäs sillalt alas,mut jos mä pääsen sinne ja alan puhuu IHAN kaikest,ni must tuntuu et sen jälkee oon kauhees tarkkailus,koska mun äiti tietää täst sen verra et oon kertonu sille täst paniikist,mut ei se noist syömisist ja sit oon pulas,jos se sieltä kuulee.

Mä en haluu paljastuu,saati sit saada vahtii loppuelämäks,sillo tää koko homma viimestää kusasis kokonaa

Ja ku mun piti pistää ittestäni kuva, tosin tää on todella huono koko kehosta,ja toi pussi paitaki vähä peittää kaikkee,mut kyl täst ny toivottavasti jtn näkyy, ja toivoisin et kukaan ei kopiois mun omia kuvia!(jos oma ni oon mainunnu erikseen) ja en ny edes tajuu miks joku ton haluis kopioida,mutta siis toi on sielt laivareissust kesäkuussa.Mmm joo,ja mua oikeestaa hävettää..

torstai 16. heinäkuuta 2009

uhh ahdistus




ti päivä oli aivan ihana,siinä mieles,vaik söin ja join ja olin hiemna jurrissa. Taisin oksentaakin kerra ku oli nii paha olo. Mut silti rakastin sitä tunnetta mun neljän ihanan läheisen ihmisen seuras.. jtn niiiiin ihanaa <3

Syömiset on hmm päin vittua.

tän päivän saldo:

sipsiä jonkun verran (pari kourallist) nam ku kuullostaa oksettavalta.
hmm yks jäätelö, hyi vittu
mitäs paskaa vielä?
siinäpä se sitten, ei mtn kunnollista -.- oksettavaa..

ja nytki mua ahdistaa henkee, oikeestaa kurkkua puristaa.. viime yön en saanu unta.. vihaan nukkumist tai oikeestaan nukkumaan menemistä,ahdistava ajatus.Todella..

pelkään et mun sydänpysähtyis,haluisin vielä kokee kaikkee nii paljon ja laihtua !!!1

mä vihaan tai no pelkään olla yksin,säälittävä paska,haluun nyt ulos,mua ahistaa nii paljon,tää on kauhee fiilis,tää eloton .. :(

tiistai 14. heinäkuuta 2009

uusi alku

Näin kaameaa unta,uni oli aivan sekainen. Jossain osastolla olin,en tiedä millä.
Mutta osastolle joutumisesta ei ole pelkoa,olenhan vielä(kin) läski.

Ja tulen vielä olemaankin,tämän päivän ainakin.Keskiviikkona alotan taas pienoisen laihdutus kuurin:

Syön vain enintään 500kcl 5päivänä ja kahtena 800kcl. Päivät saan valita,mutta 800kcl päivä ei saa olla peräkkäin.

Oon myös miettiny et voisin pitää myös vesipaasto päivii tai mehu tms. Et niit sais sit juoda paljon (nestettä) Vaik oiski kaloreit.

Tänää otan vielä ilon irti ja tästä päivästä tulee olemaan viimeinen läskifädäys päivä,luitte oikein viimeinen, nyt mul iske inspo ja nii kovaa et toivottavasti tää tulee kestää. Tänään on pienet pippalot,mun 3kamun keske ja poikaystävän,ollaa niil yötä ku kämpät ja kyllä aijon juoda ja ehkä vähän nollata päätä :) otan ilon irti,ja toivon et teki lukijat pidätte ittellänne edes yhden semmosen päivän ,kuukaudessa,viikossa ees.Et voitte juhlia ja olla miettimät kaloreita,se ei teidän laihdutusta pilaa!Kuhan vaan piristää ja virkistää mieltä.Ja tuon ansiosta kukaan ei tule huomaamaan minussa mtn eroa,kun pidän edes yhden 800kcl päivän syön oikein jonkun lämpimän kevyen aterian kaikkien nähden,ja ei epäillystäkään.

Oksentamisen olen sulkenut kokonaan pois,vaikeeta se on.Mutta tahalleni en halua enään oksentaa,eilen, eilen oli liian lähellä..parin keksin tai no muutamien jälkeen olin vähälllä taas kumartua posliinin eteen,mut en antanu päässä soimaavan helvetin voittaa.Häviöltä se tuntui sittenkin,mutta paremmalta vaihtoehdolta.

Tuo 500 ja 800kcl tuntuu hyvältä ja turvalliselta,en uskolla laskea alemmas,että pulssini ei katoaisi tai oma henkeni,enkä halua hukata sieluani kokonaan tälle helvetille,siks mä tätä kutsun,tää ei oo mä,mut silti jotenki mä haluun tätä aivan liikaa..mikä mua houkuttaa..tässä helvetissä ?

Täs siis on musta kuva,löysin tän iskän koneelta ja kuva on varmaa joltain ajoilta kun olin 14-vuotias,eli 2vuot vanha,oon nytki suunnilleen saman kokoinen,enkä tuolloin laskenu mitään kaloreita,söin vain niiku pieni sika,mut nyt vaik lasken ja vaik mitä oon viel pahempi.. ja siis suttasin naaman,koska en halua enempää paljastaa itestäni,toivottavasti tänne ei eksy kukaan ystävä sattumalta...

maanantai 13. heinäkuuta 2009

39 kirjoitusta





vasta.. 39 kirjoitus,ei vaikuta paljolta,olisi enemmänkin ellen ois tämmönen sluiba.
Jos ketään enää edes kiinnostaa mun jutut?KUn en edes tiiä lukeeko näitä enään kukaan,koska ymmärrän ihan hyvin ettette te jaksa lukea mitään semmoista txtiä päivät pitkät jossa olen taas epäonnistunut.

Hyväksyn itteni melkein tämmöisenä mursunu,oli outoa sanoo toi,mut mä selvästi ansaitsen tän. Mua harmittaa etten koskaa pysty olla tarpeeks kaunis ja laiha,kun mä oon laiha,vihaan silti mun rintoja jos niitä siks voi kutsuu ja ku mä oon läski,niinkuin nyt,vihaan reisiani,jenkkakahvoja ja mahaani.

Enks mä koskaan pysty olla tyytyväinen? Enn

Tää tämmönen on tosi tosi ahistavaa,mut aina mä soimaan ittelleni et: 'Seuraava päivä on taas uus päivä ja voin alottaa taas alusta' Et mä en jaksa alottaa ain alusta,alusta epäonnistujana

Mä oon ollu pari kertaa kohtalaisesti masentunu,enkä haluis sitä enää koskaa. Elin suoraan sanottuna helvetissä,jos ei koskaan paistanu aurinko,onneks nyt välil ees on aurinkoist.

Tosin ei nyt, ei nyt.. katon ikkunast ulos ja nään kuinka sade raiskaa koko maan,pisarat vaa valuu niiku kyyneleet,mut ikkunaa pitki. Oikeestaa toi sateen ropina on tosi rauhottavaa,tykkään kuunnella sitä ku keskityn..

Ehkä tämä on se päivä kun alotan alusta,ainakin tänään.. Olen syönyt muroja, jo paljon mutta sanotaan että 344kcl ja jos söisin tänään enään leivän tai pari,ja pidän sen siinä 600kcl enintään, alotan taas hitaasti,mutta varmasti.
Koitan juoda vettä paljon,et se sais mun aineenvaihdunnan liikkeelle taas.

ja taas mä oon valmis feilaaan
...

lauantai 11. heinäkuuta 2009

-.-




EN KESTÄ olla tälläne, oon syöny ku sika, oikeest koittanu olla se sama läski minä, syöny jätskii suklaat herkkui, ja nyt pursuu kaikki, jenkkakahvat ja makkarat ja reidet, kaikki muut paitsi mun rinnat! OIKEESTI ei saatana, anteeks mul on nyt semmone läski ahistus et HHUHUHU... en jaksias enää tätä, en haluu enää nähä itteeni peilist, hyi vittu :( enkä tiiä mitä tekisin, ilman et väsyisin!


HEI kysymys teille rakkaat lukijat :)

Tiiätteks te tost sitruuna paastost mtn? Ku siinä ei sanota et mis niit tuotteit myydää,esim sitä ihme siirappii? vOisin kokeilla sitä,mut en löydä sitä siirappii mistää,enkä iha kehtaa myyjält mennä kysäsee :o

tossa tuo linkki: http://www.madalbal.fi/fi/MadalBal/Lemon%20Detox%20-sitruunamehupaasto/

Kertokaa muitaki tämmösii paastoi jotka pitää kumminki hengis :D ja joho ois helpot osta ja valmistus ohjeet ! Ku totaki kai sit saa päiväs juua iha kohtuullisesti ;)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

damnn :(

En tiiä onks nyt kauhee hyvä jatkaa kirjotteluu tänne blogii vähää aikaa :/ pidän nyt taukoa ja tuun kyl jonku ajan pääst ilmottaa kuin oon onnistunu paranemaa <3 :)

TSEMPATKAA KAIKKI RAKKAAT, yrittäkää ees mun takii<3

Mä aion parantua, mä aion




Nyt oikeesti.. haluun nähä tunnelin pääs valoo, en haluu nähä mtn kaloreita, en puntaria en mitään.. mua itkettää oikeest ajatella mihi kuntoon oon saanu itteni henkisesti, fyysisesti en oo viel ehtiny nii paljon tuhoo tehä.Mä tosiaan haluun täst laihduttamis kierteest ja ajatuksest irti, pari kaveria on saanu tsempattuu mua ja havahduin itte tähän nyt näitte kolmen päivän sisäl. Mua todellaki sattuu fyysisesti ja henkisesti nii vitusti, mun pää tuntuu painavan ainaki 10000kg kaiken tän kivun ja ajatuksien vuoks.

Haluunks mä elää näis ajatuksis viel montaki vuotta? en.

En pysty iloitseen enää mistää muust ku uudest puntarist? Ja painon pudotuksest? Ei helvetti, jotain on pieles.. mä aion nousta täält, jos tänne pääsin pääse takas siihe samaan pisteeseen: Vitsailevaan minääni, nauravaan ja rohkeaan minääni,joka rakastaa ystäviiän ja viettää heidän kanssa aikaaa, ei puntarin eikä kaloritaulukon vaan heidän <3

Haluisin juuri nyt pyytää kaikilta anteeksi tätä kaikkea itsekkyyttäni, vain ja ainoastaan jonkun painon takia, joka ei ole kuin loppujen lopuksi vain numeroita. En tajua miten oon voinu vaa kattoo ja möllöttää itteeni peilin edessä monta tuntia putkeen tai tuhlaamalla ajatukseni jokaiseen makkaraanni mahassa, mä en jaksa tätä enää, en halua olla tämä minä joka nyt olen. Mussa on vielä jäljellä voimaa ja rakkautta sen verran et haluun parantua täst täydellisesti,en haluu muitten kärsivän tästä,enkä halua ittenikää.

Mul on viel elämää nii paljon eessä, ja aijon elää sen nauraen ja viettäen aikaa rakkaitten ystävieni ja perheeni kans, enkä tämän turhan ajatuksen kanssa joka soimaa minua päässä ''läski läski''

Tuo ei tule voittamaan mua, vaan mä aion itse selättää tän paskan.Vaati se sitten muutaman lisäkilon tai ei, jokanen saa olla omal taval kaunis, ei ihmisen tarvitse muuttua siitä mitä on. Onneks alan itte tajuumaan tätä nyt, enkä vast sit ku on liian myöhästä!

vIelku on mahollisuus, pelastan itteni,koska kukaan muu ei voi tehä sitä <3

Ps.Toivon et tekin heräätte vielä, ja tajuutte paljon muuta ihanaa teil on elämäs ja paljon muuta ihanaa tän paskan tilalle sais,jaksakaa taistella rakkaat, me pystytää siihe !<3

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Helpottunu sekä turhautunu




Yö oli yht helvettii, iske taas jälleen kaikest uupumuksest ja ahdistavist ajatuksist paniikki.. et mä vihaan ja pelkään niit niii kauheesti, luulin et kuolen siihe paikkaa!

Mut nyt tost helpotuksest: ISKÄ OSTI VAA'AN :) mut se täs onki ristiriidas et alkop ahistaa iha sairaasti ku näin lukemat 49.5, se ei oo kaukan 50kg, ei todellakaan! Mut eihän se oo ku 1,5kg pääs 48kg :) anteeks taas näyttää vähä sekavalta!

Eilen meni hermot iskää, ja nyt käy sitä sääliks, paska minä.Se lupas tulla kotiin,halusin sen todella tänne melkein ekaa kertaa,mul oli vaa nii paha olo.
No sitten se yks soittaa mulle 21 aikaa et: ''Hei oisko mitenkää ku x haluaa mun jäävän tänne yöks ja saunoo ja ottaa pari kaljaa sen seuraks (x=naisystävä).
Mä siinä sitten muistuttelin et sähä lupasit tulla tänää kotii!Harvoin ku mäki täällä oon ja viel kaikki koossa, mut siinä se vikinä sit jatku ja mä totesin et : No vittu jää sitten! Ja suljin luurin.

Sanoinko pahasti? Sanoin.. mua vaan harmitti ku kerranki halusin ja kaipasin meiän yhteisii aikoi ja leffailtoi ni nytku oli mahis ni ei.

Olin valittanu iskälle jo ainakin 1kk reippaasti iloisel äänel et: puntari ois iha jees ku ne tuol kaikis tarkastuski kyseleee :) koitin olla niin viaton, ja niin olinkin, must ei näköjää nähny läpi, no ei ylläri, eihä aikuiset nää?

Iskä kävi just äske ostamas sen, nyt mul soi omatunto ku eka tyylii haukuin sen ja se oli tullu iha aamust kotiin ja alkanu väsää lettui! Kelatkaa mikä iskä :) nuo letut ei kyl tosin oo mun ystäviä, vihollisia! Sen jälkeen hänen tultua ulkoa sisään vaaka kädes olin ihan yllättyny, kai silki soi omatunto jättäes meiät himaa..


Mut en jaksa enkä haluu tollasest olla vihane yhtää.. välil vaa tuntuu et se valitsis x:n mun ja pikkusiskon sijaan.

Mut täl kertaa se sai mut taas iloseks... taino vaaka?


ps.Sori oli kyl vitun turha txt mut sentää jtn tulin postaamaan, käy vielä enemmän sääliks kun en vaan haluis maistaa lettuja,ehkä ihan pienen siivun?Ehkä en..

perjantai 3. heinäkuuta 2009

-




Pääs vaa pyörii, muutenki heikottaa.Oon varmast kipee, se ei ois uutta, kauhee flunssa. Mua ahdistaa vielki= En oo käyny puntaril, iskäl ei oo -.-

Aattelin vaa tulla tnää listaa tänne mitä kaikkee oon taas ehtiny ahmimaa


Lämpimän ruoan, Kana siipaleita ja riisiä (300kcl?)
Mehukeittoa MIKÄ ON tosi ihanaa !! JA VAIN 100g 9kcl eli laskujeni mukaan koko 1kg purkki vain 90kcl !!

Löysin siis uuden ystävän siitä !

Läkerol sugarfree pastilleja 30kcl koko rasiassa !
Mansikoita joku 12kpl,mitäköhä niistä tulis? Laitan nyt tähän reilusti varaa 100kcl

+Teetä ja vettä, teehen lisäsin makeutus pastilleja(pieniä!!) 2. (20kcl?)

yhteensä noin: 550kcl? Mul on kyl semmone tunne et on enemmä! Pyöräilin kans duuniin ja siin meni noin 115kcl !+Kaikki siivoominen varastossa jne.

noo ihan jees :) Illal syön viel ehk sit puuroa 110kcl+ehkä leipä/keittoa?

torstai 2. heinäkuuta 2009

mitä mä oon tehny väärin




Mä tunnen kuinka raskaasti vedän henkee ja puristan nyrkkejäni yhteen.Emmä tämmöst elämää halunnu. Istun koneen edessä ja haluisin huutaa ja itkee niin paljon ku lähtis vaan irti,mut siltikään ykskään kyynel ei pääse valumaan ulos, mua alkaa ahistaa yhä enemmän ja enemmän -Kesähän piti olla huoletonta aikaa,mulla ei.

Istun vaan ja näpyttelen koneella normaalia hitaammin,ihanku joku toine ohjais mua.. tunnen kuinka mun sydän tykyttää normaalia harvemmin ja ahdistus vaan kasvaa,seuraan ahdistuneen ja jännityksen vallassa hengitystä ja sydämenrytmiä ''kohta se pysähtyy,eikä enää jaksa'' Kaatuisin vain tähän ja tuska purkautuisi.

Tunsin mun rintakehässä vahvaa painallusta,ja ahdistus vaa ylty,ja varmasti liiallisesti jännityksestä sydän pysähtyi sekunniksi,kunnes yskäisin äkkiä kun säikähdin niin kovasti,olin aivan shokissa ja etsin astmapiippuani ja vedin syvään henkeen.. soitin äidilleni ja '' tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua olkaa hyvät ja odottakaa sulkematta puhelinta..'' automaatti ääni kaikui korvissani ahdistuksen ja paniikin vallassa, luulin että kuolisin siihen.. emmä tätä halunnu,en masennusta ahdistusta paniikkihäiriötä, syömisongelmia -MIKS vitussa mä oon nää kaikki ansainnu? mitä pahaa mä oon tehny... onneks äiti vastas lopulta, ja selitin paniikissa kuinka mun sydän heitteli ja tykytteli,oisin halunnu itkeä mut kyyneleitä ei tullu..

odotin hetken ja mun sormet pysähty näppäimillä,mun puhelin alko soimaa uudestaa ''äiti<3'' vastaan.. äiti koittaa rauhotella ja kysellä et kai oon juonu vettä hyvin ja vakuutteli ettei hätää ole, siinä vaiheessa mun kyyneleet alkaa valumaan ja siit ei meinaa tullu loppua,oon ain huomannu et äiti yrittää parhaansa mut ei osaa välttämät valita oikeita sanoja,mut ainaki se yritti. Puhelu loppui.Istun vieläkin tässä jatkamassa postaustani,ja kyyneleeni valuvat vieläkin,lämpimän haaleat kyyneleet tippuvat reisilleni ja itken vielä lisää, katsoessani alas päin jalkoihin..