torstai 31. joulukuuta 2009

ja näin ne ajat vierii


Asioita on muuttunu, tottakai on! Verrattuna tän vuoden(kohta voin sanoa viime vuoden alkuun) kaikki on toisin, ainaki mun ajatukset. Viime vuonna tähän aikaan olin vielä niin onnellinen. Kai mä nytkin oon?
Oonhan mä vielä sama nainen, vielä samanlainen.
Mä ootan sitä muutosta ku musta näkee et musta on todella tullu jotain, sitä hetkeä ku musta pursuu itseluottamusta. Tiiän et se päivä koittaa.

Södis saa mut jaksamaan paljon paremmin, sen seurassa on niin niin helppo olla. Tänään kalorit nousee pilviin ja toivottavasti tuo alkoholikin nousee edes vähän päähän. Olis ainaki hepompaa mussuttaa kaloreita nassuun. Sitä ei sillo aattele niin paljoa. Paino junnaa siinä vähän päälle 47kg. Toivottavasti siinä edes, eikä ylempänä. kyl mä pystyn pitää sen tässä. Maaliskuulle olis tavote 44kg. Sitku mä oon siinä, mä lupaan et oon tyytyväinen. toi oli niii ihanaa ja helpottavaa sanoo, saa nähä kuin vaikeeta se sitte on? 46kg koitan olla ennen terapia käyntiä, mut voipi olla, että saan taas pettyä. joten askel kerrallaan, niin tulee hyvää ja siistiä jälkeä.
... jotain mä sentään oon oppinu.

Ja nyt rakkaat haluan ja sanonkin HYVÄÄÄ UUTTAVUOTTA! Koska se on pian täällä 2010 vuosi. uudet päivät ja uudet yritykset ja mikä tärkeintä, uudet onnistumiset.

Me pystytään siihen. Jokainen pystyy siihen mitä haluaa ♥ jos vaan jaksaa uskoa.

Ainiin ja liitän tähän nuo uuden vuoden lupaukset.


KOULU
- Jokaisella tunnilla pyrin keskittymään ja viittaamaan aktiivisesti.
- Ei myöhästelyä, lintsausta.
- Jokaiseen kokeeseen lukeminen aloitettava aina kolme päivää ennen koetta.
- Kokeista ei yhtään T1 (Meillä arvostelu 0-K3:moseen) Eli 0 hylätty T1 Tyydyttävä 6-7. H2 Hyvä 8 ja K3 kiitettävä 9-10.

YSTÄVYYSSUHTET

- Aikaa enemmän ystäville.
- Yhteydenottoja.
- Osallistuisin enemmän ystävieni juhliin ja menoihin.
- Olisin semmoinen ystävä, jonka jokainen haluaisi.

MINÄ ITSE
- Herkkulakko 1.1.2010 alkean-> 20.3.2010 asti. (Ulkomaille menen 20.3)Sis. Karkit, sipsit, leivokset ja keksit(Myös Mäkkiruoka).
- En polta tupakkaan samalla ajalla kun en syö herkkujakaan.
- Aloitan niin sanotusti "Terveelliset elämäntavat".
- Yrityksenä vois varmaa olla etten tulisi enää lihomaan.
- Toisena vastakohtana vois olla parin kilon pudotus.
- Vähintään 3-4krt viikossa liikuntaa.
- Ei enää iltasyömisiä klo 21.30 jälkeen.
- Ja olen jo pitkään halunnut koittaa kasvissyöjän elämää, joten tuotakin kokeilen kaksi viikkoa. 1.1.2010->

.. Lupauksia on kertyny jo aika huimasti.
Niitä on aina kiva tehdä, mutta vaikea noudattaa, nyt on aika mitata mun kärsivällisyys ja sitkeys.

Mitä lupauksia teillä on?

lauantai 26. joulukuuta 2009

Pahin on tällä kertaa ohi


Mä en sais palata tähän vanhaan kaavaan.
Mut tavottelen tätä jo liian houkuttelevasti..
ruoka vessa ruoka. Eihän mulla oo nälkä, se on vaan se suomalainen tapa mättää paskaa sisään.

Joulu oli onneks rauhallinen enkä pahemmin tehnyt tuttavuutta vessan kanssa.
Tuntuu pahalta mennä sille terapeutille, koska aikasemmin sanoin valehtelematta "en ole oksennellut pitkään aikaan" silti mua ei uskottu. Musta tuntu et ne halus just sitä, halus et oksennan ja sorrun, et ne vois toruu mua. Joka kerta sain kysyvän katseen ja epäilyt "No jos asia on niin" no kyllä se vitussa sillon oli niin. Jep tosiaan se oli. Oli ja meni.

Oon vaa ollu silti kaikest huolimat tooosi happy, vaik en pidä kylmästä.
J on saanu mut vaa nii iloseks, se on täällä taas. Hengailtii yhes ja vietettii aikaa niiku ennen, kerrottiin juorut ja naurettii meidän entisille helvetin rumille kuville XD että mä kaipaan vanhoja aikoja. Jollon ei tarvinnu ajatella ja olla vastuussa omasta itestään. En osaa huolehtia itestäni, en jaksa en pysty. Ei huvita. Onneks mul on ihmisiä, jotka vielä jaksaa ♥ jaksaa huolehtii musta.

Syömiset on ollu ihan sekasi. Mättöä ja mättöä, kuvaa hyvin. Ahdistus ja mahan turvotusta! Onneks tää joulu meni aika rauhallisesti, ilman mitää katastrofia tai järkkyy lihomista. Paihin on ohi. Joten tästä on hyvä jatkaa =) Tsemiä mussukat ♥

torstai 24. joulukuuta 2009

Something about me


Siinä tää joulu näyttää menevän. Onneksi, äitini ei ole kauhea ruuan mättääjä, hänellä kun ei tuota aikaa näytä riittävän. Edes minulle. Ehkä näin on vaan hyvä, ettei se seuraa mun syömisiä, ettei sitä kiinnosta.
Aamu alko aivan niinkuin oletin. Juoksin suihkuun, suoristin hiukset, meikkasin ja kerrankin panostin ulkonäkööni jouluna. Punaiset huuleni olivat merkki joulusta. Oikeestaan pidin niistä. Jotain erilaista kerrankin.

"Hei riisipuuro ja aamupala ovat pöydässä"
"Aijaa emmä näin aikasin vielä jaksa syödä, aloittakaa vaan"

Sinne meni riisipuuro ja aamupala. Tiesin etten pysty välttelemään jouluruokaa, joka on nyt jo ohi. Pyyhkäisen kasvoiltani pelon pois ja lohdutan itseäni sanoilla, ei se mitään ei se mitään se oli vain yksi ateria.

Pärjäsin kahdella ällöttävällä kinkkusiivulla, jonka päälle laitoin tulista kastiketta.Hieman rosollia joka onneksi on suht kevyttä. Laatikkoruokiin en koskenut oikeastaan yhtään. Sorruin, ehkä maailman parhaaseen maalaiseen ruisleipää, jota mummini toi. Kaipasin sitä makua niin paljon, niinkuin kaikkia vanhoja muistoja. Joten leipää meni kaksi tai jopa kolme palaa. Ei se mitään ei se mitään. Mihinköhän asti välttelen suklaata? Pelkään suklaata. Aamulla pääsin käymään salaa vaa'alla, en pystynyt hengittämään astuessani siihen. Näyttö näytti kahdesti lukua 47.0kg En uskonut, en usko vieläkään. vaaka on vanha ja aivan varmasti rikki, se ei voi näyttää totta. Huomenna voin olla jo 46.9kg, jos jättäisin tänään syömättä, mutta tuo luku taitaa jäädä toiselle päivälle.

Haluan kertoa itsestäni teille lisää, jos ketään yhtään kiinnostaa. Tässä siis kaikkea laidasta laitaan.

1. Rakastan kesää
2. Joten vihaan kylmyyttä
3. Olen hyvin sosiaalinen
4. Enkä pärjäisi ilman ihmisiä ympärillä
5. veikkaan, että voisin jopa seota, jos olisin vähänkin liikaa yksin.
6. Olen melko tummaihoinen suomalaiseksi
7. Eli rusketun todella hyvin ja minua usein luullaan aasialaiseksi tai latinoksi :D
8. Omistan ihan ruskeat silmät
9. Rakastan komedioita ja rakkaushömppä leffoja
10. Haluaisin koiran, jota huolehtia.
11. En ole mikään paras koulussa, olen aina ollut vain 8 oppilas
12. Harrastan fudista
13. Pidän ratsastuksesta ja hevosista
14. monella on minusta monia ennakkoluuloja tai väärä kuva
15. Omistan ehkä vähän liiankin hyvän huumorintajun
16. En enään osaa luottaa ihmisiin hyvin
17. Johtuen siitä, että mut on petetty kerran
18. Vihaan ihmisiä jotka esittävät jotain ihan muuta
19. tai ovat sairaalloisen huomionkipeitä
20. Pidän kaikkia kavereitani laihempina ja nätimpinä kuin minä
21. Jota ne kyllä ovatkin
22. Haluaisin enemmän itseluottamusta
23. Joissain asioissa omaan kylläkin hyvän itseluottamuksen
24. haluan eniten, ehkä henkistä vahvuutta, jota omistan hyvin vähän
25. Itken nykyään melko helposti
26. Masennun ja tulen surulliseksi pienistäkin asioista
27. Olen aina ollut pessimisti
28. ja sitäkin enemmän yrittänyt olla optimisti
29. Kannustan kavereitani loppuun asti
30. ystäväni luottavat minuun ja kertovat minulle paljon asioita
32. pelkään pimeetä
33. Nautin välillä fyysisestä kivusta
34. Joka pelottaa minua välillä
35. Kaipaan entistä isääni
36. Jonka olen hukannut jonnekkin lapsuuden muistooni
37. Välillä musta tuntuu et elämäl ei oo enää muuta tarjolla mulle
38. Olen miettinyt erinlaisia itsemurha keinoja
39. Mua pelotti kirjottaa toi, koska en kumminkaan haudo mitään itsemurhaa
40. Enhän?
41. Rakastan lapsia ylikaiken
42. Haluan sairaanhoitajaksi
43. Ja minä aijon kyllä joskus vielä parantua
44. Näytän henkisesti vahvalta ulospäin
45. oikeasti sisältäpäin olen hento ja hyvin heikko, harva ihminen osaa lukea mua, harva näkee ku muhun sattuu ja ne harvat on mun tosiystävii ♥

HYVÄÄ JOULUA VIELÄ. Toivottavasti postaus oli hieman erilainen eikä niin tylsä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Just a fool


Voitte ruveta olla olematta ylpeitä musta. (Kirjotetaankohan se edes noin?) No aivan sama. En vain halua sanoa sitä sanaa ääneen.

Mut mä sorruin siihen taas...

Joulua ja mättöä odotellessa,

pitäkää hauskaa ♥

Unohdin melkein sanoa; nyt mä vihaan itteäni vieläkin enemmän.

xoxo ssecret

tiistai 22. joulukuuta 2009

Mahdoton tosiaan tuntuu mahdottomalta


Mä en ymmärrä +500g tai tottakai mä ymmärrän.
Olen lihava. Kulutin eilen juoksumatolle juosten reilut 400kcl, tuon jälkeen tanssin latin mix tunnilla, tosin se oli enemmän lanteiden keinuttamista ja ei oikeen uponnu muhun, näytin varmaan järkyttävältä ja enemmä mä varmaa nauroin ja kompuroin siel ku tanssin. Sitten kokeilimme kaverini kanssa infrapunasaunaa, jonka pitäisi kuluttaa puolessa tunnissa 300kcl-600kcl, miettikää.
Eli yhteensä liikunnan puolesta kulutin 600kcl ainakin+ tuo sauna. Johon en taidakkaan uskoa.
Uskollauduin nousemaan siellä vaa'alle 49.1kg mitä vittua? Mun polvet meinas pettää mun alta, no ei ihme. Aamulla olin vielä 47.8kg. Hyvä etten illal painanut lähemmäks 50kg. Voitte kuvitella mikä ahistus. Syömisetkin jäivät aivan varmasti alle 1000kcl.
Mua vituttaa ja vituttaa vieläkin. Aamulla rukoilin vaan "ei kiltti, ei yli 48kg" Helpotukseksi (noh tosiaan helpotus,pah) nousin vaa'alle ja se näytti 47.8kg. Mähän olin jo niin lähellä uutta numeroa, painoin pari päivää sitten tasan 47kg. Voisin nytten olla jo 46.5kg. Mutta ei.

Pakko saada tuo luku hipomaan lähemmäs takas siihen 47kg. Tää ei oo mikään pyyntö vaan käsky. Tai en pysty syömään jouluna.Miten vitun paskalta se kuullostaakin. En edes välttämättä haluaisi. Pelottaa, että sorrun oksentamaan. Musta tuntuu ihan siltä. Oon 2. tavotteesta tällä hetkellä 1.8kg päässä. 1. Tavotteesta oon 3.8kg päässä. Kyl se on pakko sinnitellä, ehkä mä pystyn.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Lupauksia


Mä en voi tajuta, että kolmen päivän päästä mä istun ruokapöydässä tuhansien herkkujen ja ruokien keskellä. Ajatuskin siitä saa mut oksentamaan. Haluaisin skipata joulun.
Ei tässä joulussa ole mitään. Tämä sisältää vain syömistä syömistä ja paria lahjaa. Emmä oikeesti tarvii mitään. Tää on eka joulu ku mä oon erossa mun siskosta, eka joulu jota mä en odota. Joulu, jona päivänä iskä on aina iloinen, tietenkin minä vietän tämän joulun äitini ja hänen kusipää miehensä kanssa. Ainut iloinen asia on mummi, joka tulee tänne. Tuntuu niin yksinäiseltä, vaikka onhan täällä pari ihmistä mun ympärillä ja pieni pikkuveljeni, joka ei ymmärrä tästä paljon mitään.

Uusivuosi ja uudet lupaukset. Tällä kertaa lupaukseni pitävät. En voi hajottaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan. En voi jatkaa samana ihmisenä - Samana epäonnistujana. Vuodesta 2010 täytyy tulla aivan erilainen, enemmän panostusta asioihin. Kouluun itseeni ystävyyssuhteisiin. Eihän tuo ole liikaa?

KOULU
- Jokaisella tunnilla pyrin keskittymään ja viittaamaan aktiivisesti.
- Ei myöhästelyä, lintsausta.
- Jokaiseen kokeeseen lukeminen aloitettava aina kolme päivää ennen koetta.
- Kokeista ei yhtään T1 (Meillä arvostelu 0-K3:moseen) Eli 0 hylätty T1 Tyydyttävä 6-7. H2 Hyvä 8 ja K3 kiitettävä 9-10.

YSTÄVYYSSUHTET

- Aikaa enemmän ystäville.
- Yhteydenottoja.
- Osallistuisin enemmän ystävieni juhliin ja menoihin.
- Olisin semmoinen ystävä, jonka jokainen haluaisi.

MINÄ ITSE
- Herkkulakko 1.1.2010 alkean-> 20.3.2010 asti. (Ulkomaille menen 20.3)Sis. Karkit, sipsit, leivokset ja keksit(Myös Mäkkiruoka).
- En polta tupakkaan samalla ajalla kun en syö herkkujakaan.
- Aloitan niin sanotusti "Terveelliset elämäntavat".
- Yrityksenä vois varmaa olla etten tulisi enää lihomaan.
- Toisena vastakohtana vois olla parin kilon pudotus.
- Vähintään 3-4krt viikossa liikuntaa.
- Ei enää iltasyömisiä klo 21.30 jälkeen.
- Ja olen jo pitkään halunnut koittaa kasvissyöjän elämää, joten tuotakin kokeilen kaksi viikkoa. 1.1.2010->

.. Lupauksia on kertyny jo aika huimasti.
Niitä on aina kiva tehdä, mutta vaikea noudattaa, nyt on aika mitata mun kärsivällisyys ja sitkeys.

Mitä lupauksia teillä on?

ja tähän loppuun vielä? Haluatteko jonkun erikoisen postauksen? Kertokaa vaan millaisen. Kysymys postauksia voin toteuttaa. Kuvia en itsestäni halua ottaa. Niitäkin voi tulla, mutta ei vielä lupaan sitten niitä kuvia kun olen tasan 46kg. Jos ja kun joskus olisinkin.



Miks musta tuntuu
aivan tältä? ... Koska olen lihonut.

torstai 17. joulukuuta 2009

Se tunne



Tiedättekö sen tunteen kun asita junnaavat paikoillaan?
Tai sen tunteen kun nälkä puristaa vatsassa ja kädet puutuvat ja päätä särkee?
Kyllä, kyllä mä tiiän, että te tiiätte.

Just nyt must tuntuu aivan tolta. Ainot mikä junnaa paikalla on mun paino, tai noh ei ainakaan alaspäin oo mitään tietoa. Vihaan vain nähdä isompaa lukua joka päivältä.

Olen ehkä liian herkkä, ainakun mua sattuu päähän, tai paikat puutuu olen jo jääkaapilla ovi auki. Niinkö se sitten menee?
Ravaan öisin syömässä, jotta huijaisin itseäni.
Tyhmin suunnitelma ikinä. Onneksi puntari puhuu aamulla totta. Ärsyttävintä on se, että on taistellu ja pysyny vahvoilla koko päivän eikä ole edes nälkä, kun tulee jokin pieni sivuoire-> pelästyn ja syön. Onneks mul alko nyt loma, joten ei tosta unestakaan oo huolta. Aamulla voi sitte nukkua, jos illalla uni ei tule. Ei tarvitse pelkää sitä,että joudun heräämään kouluun pandannäköisenä ja kokoisena. Siinä on sitten vaikka koko yö aikaa kieriskellä. Kiitos joululoman ♥

hmm mitä Södikseen tulee, se on iha uskomaton. Välil nää meiä keskustelut ja "askeleet" tuntuu aika suurilta harppauksilta. Se jopa sano vahingos mua "kullaks" ja naurettii sille myöhemmi.. ja melkee siit lähtie se on ollu mun nimi. Ainii tais se tehä mulle selväks kans sen ettei halua mitään luurankoa.

"Naisessa täytyy olla enemmän ylimäärästä ku ei mitään"
Löydän iitseni sanasta ylimääräinen, mutta ehen tosta luurangosta. Ikävää vaan, että rintani katoavat pian hyvää vauhtia. Seuraava psykologi on vasta tammikuun alussa joten voin tässä rauhassa lihota ja epätoivoisesti laihtua, jep sitä tää on. Säälittävää. Ja jos oon sattunu laihtuun, joudun jo kohta valehtelemaan. En halua tästä isompaa numeroa. Tosin siitä ei ole varmaankaan huolta. Mua syötetään siihe tahtii, et meinaa oikeesti kirjaimellisesti alkaa oksettamaan.

.. mut voitte olla yhdestä asiasta musta ylpeitä, mä en ole oksentanu siitä asti kun sanoin
loppu.

Kumpa pysyisin tässä kaavassa, ja itsekuri tule takaisin ♥

maanantai 14. joulukuuta 2009

It just happened



Okei okei, mistä hemmetistä mä alotan.

.. Kaikki lähti mun yhistä illanistujaisista. Mun exä sattu pyytää sen isoveljeä vähän pitämään meillä riehuvia ihmisiä silmällä, koska noh mä en siihe pystynyt.
Sanotaanko vaikka tuota isoveljeä Södikseksi, jooh toi on sen kertoma juttu jostain lempinimestä. Se saa nyt käydä.

Mä teen väärin, Södis on mun exän isoveli.
Ehkä mä voin vaa lisätä tähän It just happened.
Niihä siinä oikeesti kävi. Södiksest piti tulla mun "treenaaja" joka nostais mun kuntoo ja opettais mulel lisää fudiksest. Me eksyttii kahville Södiksen ehottamana, koska oli liian kylmä (Lue:Mulle) mennä lenkille. Joten mä valitsin sit vaihtoehdon kahvikuppi+Södis. Me vaa juotii ABC:lla kahvia ja naurettii ja puhuttii aluks suurimmaks osaks fudiksest. Sit autossa meiä juttu meni vakavammaks ja puhuttii perheestä ja erilaisist paskoist hetkist. Mainitsen nyt tähän väliin, että Södis on 19v, Noniin nyt ehkä ymmärrätte? Ei tuo ole mitään, mutta piankun ensivuonna luku kääntyy 20v. Olen tuolloin itse kyllä 17v.
Tää on vaa nii väärin. Loukkaan tässä mun melkein parastaystävää eli exääni. Kuin voin tehä näin?

Pahinta tässä on se, että kukaan vanhatystävät/pihalaisemme ei tule hyväksymään tätä.
Haluan ja pidänkin matalaaprofiilia. En vain nyt just haluu kadottaa Södistä. Koska se saa mut hymyilee nyt tän paskan keskel ja tuntuu vaa nii helvetin oikeelt. Vaikka se on kaikkea muuta, kielletty.

Mä en voi sanoo et tän parin päivän tutustumisen perusteel et "välittäisin siitä" mut silt nyt tuntuu, en vaa haluu rikkoo Södist, se on mukava ja herrrasmies isolla Hoolla. Mä vaa aijon nyt kattoa miten tää menee ja annan vaa kohtalon viedä tätä, mä en tahdo kuunnella muita, en ihmisiä jotka on tätä vastaan. Mä haluun elää just nii ku haluun, en haluu et kukaa enää voi ohjata mua.
Oon vaa nyt nii sekasi tästä, kaikki vaa kävi. Pieni halaus pieni pään nojaus ja yhtäkkii eka pieni pusu, toinen kolmas..
Oikeesti oon nii ilone ja hämmentyny, täs tuntees voisin jopa velloo ikuisuuden ♥ Mut rauhassa hyvää tulee. En vaa saa välittää muitten katseista tai kommenteista, vaikka mun ehkä pitäis.. En voi vaan vastustaa.

Tää on jotain sitä, mitä mä oon kaivannu tarvinnu & Unelmoinu.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Daaaammmn


Hei apua oikeesti mulla on teille niiin paljon kerrottavaa, nii paljon.
Eilinen kääns mun elämää hieman sekasi
ja uskon et hyväl taval? En vaan nyt ehi postaamaan koko juttua,
mutta kuolen jännitykseen ja tähän tunteeseen ♥

torstai 10. joulukuuta 2009

mä vihaan joka ikistä hetkeä ku mä repsahdan



Tällä hetkellä kiemurtelen tuolillani vaivautuneena. Kirjoitan vanhalla koneelle joka alkaa pikkuhiljaa tympimään napnapanp näppäimet naputtavat vittumaisesti. Haluan oman läppärini. Haluan kaikki ihanat kasaamani kuvat sieltä. Mutta ei, olen äidillä tänään taas ja todennäköisesti vielä huomennakin.

Pitkäst aikaa mua turvottaa aivan kauheesti. Päivällä söin viimeksi klo 12 koulussa jtn tonnikala paskaa. Seuraavaksi söin kiireellisesti kotona klo 20, se oli menoa sitten.

Jotain ihme risottoa
kaksi vitun rasvaista ruisleipää
Viimeisin ja hävettävin asia; Haribo karkkeja! Ei mun pitäny, oikeesti. Niistä en edes tykkää. Siinä ne vaan oli ja mun vatsa janos makeata ja hiilihydraatteja. Huomaan taaas et mun kontrollissa on enemmän kuin vähän parannettavaa. En tajua ikinä mitä päässäni liikkuu kun kaksi ääntä haroo vastaan kilpaa, ja sit mä repsahdan.

Ainakun oon yksin, mä mietin kaikkea tätä. En haluu olla yksin. Silloin en keskittyisi tälläiseen paskaan. Nytki mun pitäis lukea huomiseen psykan kokeeseen ku hullu, mut oon menettäny jo toivon. Oon ollu ehkä kipeitten päivien vuoksi vain kahdella tunnilla. Mul ei oo mahollisuuttakaan osata paskaakaan siitä.

Aijon hieman "korjata" tilannetta ja tehdä lihaskuntoa. Mut tehtyä ei silti saa tekemättömäks. Valitettavasti...
Onneks mä sentää kävelin kolme tuntia kaupaungilla.
Huomenna psykologi, ja se jos jokin saa mut ahistuu. En halua mainita että olen lihonut.
Ainiin ja vielä näin, häpeän itseäni.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

I have a dream

Vituttaa
väsyttää
ahistaa
läskittää
.. ja onhan mul ollu ihan kivaki fiilis tänää


Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan .
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota . Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan . Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan .

maanantai 7. joulukuuta 2009

I Feel like I'm slipping away


Mun on pakko ottaa itteeni niskast kiinni ja tulla puhuu tänne.
Eilen en vaan pystynyt tai jaksanut. Noh saman asian se ajaa.

Helpotan itseäni hieman ja listaan tähän asioita joita haluan kertoa:

1. En luota enään kehenkään "hoitajaan" vitut niitte vaitiolovelvollisuudesta, paskat. Suostuin vain muodon ja kokeilun vuoksi ravitsemusterapiaan, annoin luvan tehdä lähetteen sinne. Eikä mennykkää ku pari päivää nii mun äiti soittaa "Hei mitä ihmettä, sairaalasta soitettii ja sanottii, että sulle on varattu ravitsemusterapeutille aika?! Kerrottiin, että asiat ovat paremmin..pläplä" Siin vaihees mul sumeni silmis ja meinasin alkaa itkee puhelimeen. "Miks sut semmoselle on haluttu lähettää!?" Sönkötin vaan, että jooo haluan vinkkejä hyvään ruokavalioon ja tasapainoseen ruokarytmiin. Paskat.. Oon nii loukkaantunu. Sen ois pitäny soittaa mulle eka, vaikka siel vartavasten luki aivan varmasti "Syömisistä ei saa sanoa vanhemmille" Niin mä sanoin, etten siitä halua puhua. Arvasin tän, mut pääsin ainaki vaihteeks vaa säikähyksel.

2. Mä en oikee tiiä miten mulla menee, jso joku sattuis kysymään ni en osais vastata.

3. Oon ollu jossain vaiheessa tosi happyyy ja vähän ajan päästä raavin taikka puristelen itteeni ahdistuneena.

4. Koulun käymine tai no sinne ensinnäkin raahautuminen on käyny päivä päivält raskaammaks, eikä millään jaksais kiinnostaa -Kokeista puhumattakaan.

5. Välillä on hirveä tsemppi jatkaa tätä laihutust, mut samal joku pysäyttää mut.

6. Kumma kyllä en ole lihonut vaan pikemminkin laihtunut ihan vähän.

7. Kirjoitettuani tuon edellisen leijumisen "en ole lihonut" jälkeen tuli olo et nyt mua rangaistaan ja lihon.

8. Koitan ja olenkin pystynyt unohtamaan vähän väliä kaloreitten laskemisen, joka helpottaa suunnattomasti. vaikka joka kerta tiedän kyllä mitä ja kuinka paljon laitan suuhuni. Onneksi muistini ei ole niin pitkä, että muistaisin paljon päivän saldoksi tuli. (Ellen satu kirjaamaan ylös)

9. Enite mua stressaa nyt työ, vaikka haluan että sitä on paljon. Välil on liikaaki. Kaks perhettä jonka lapsia hoitaa.

10. Mua pelottaa joulu, ehkä se ruokamäärä, mut emmä joulun ennenkää oo kauheesti niitä ruokia vedelly. Kinkkua kyllä. Eniten tuun olee pulassa suklaan kanssa. Se on liian hyvää.

11. Ainut asia josta voin ylpeänä kertoa on se, että en ole oksentanut pitkään aikaan. Siitä lähtien kun sanoin "nyt vittu tää loppuu"

Ehkä mussa siis on jotain sisua, toivon ainaki niin.

ja ehkä mä jonain kauniina päivänä sanoisin hyvästi vaa'allekki.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Where I am


Paljon asiaa, liian vähä aikaa selittää. Monia ajatuksia joita purkaa.
Nyt ei vain ole aikaa. Ajatuset heittelee päässäni ja koitan pidellä itseäni pystyssä.
Paljon vihaa ja pettymyksi..

tiistai 1. joulukuuta 2009

En voi unohtaa enkä tahdokkaa



En ole kirjottanut viikkoon. Viikkoon.
Asiat tosiaan menee mun kohalla paremmin, syömiset ovat tosi usein säännöllisiä.
En tiedä miten olen tehnyt sen. kääntänyt ajatukset muualle. Tosiaan se "terapia" on tehnyt ihmeitä. En silti ole lakannut ajattelemasta.
Siihen terapiaan kuuluu myös lääkärikäynti. En välitä siitä yhtään se nainen on tunkeileva ja liian kylmä. Kyseli ja yritti tunkeutua liian lähelle. Sit se viel kehta (vaik olin sanonu etten enää kyttää painoani ja syön) Silti kuulin kommentin "No jos nyt kumminkin käväisisit tossa puntarilla niin tiedetään"

Hei anteeks mitä hemmettiä..? Sanoin sille et tiiän kyl etten ole laihtunut ja en oo nousemas vaa'alle, koska se saa mut voimaan huonosti. Onneks se sit luovutti. En tajua, että tahalleenko se halus mun oloo laskee.

Oon taaas kipeenä. Kuumetta, kurkkukipua ja korvakäytäväntulehdus, jälleeen.
Ennen löysin kerrottavaa tänne, koska kerroin laihdutuksesta ja sun muusta. Nyt en voi edes mainita melkeen sanaakaan siitä, koska pääni on taas kääntymässä sinne päin. Viimeistään alan taas laihduttamaan, kun sain lähetteen nyt ravitsemusterapeutille, ei se haittaa mua. Mietin vaan että en halua enää vetää mattoa altani, haluaisin vaan unohtaa. Mut ei se kai nii mee.

Ei mun anneta vaan unohtaa

Mä kaipaan sua
kaipaan sua
sun kaikuvaa ääntäs
sä osaat täyttää mutki sun onnellisuudella
mä kaipaan sua tänne
tuu tänne
nii mä en ois niin yksin
sä vaan
sä vaan ymmärrät mua
kaipaan sua

tiistai 24. marraskuuta 2009

Tyhjät päivät


Hei rakkaat,

Ensinnäkin anteeks et musta ei oo kuulunu mitään. Oon vaa yrittäny paeta tätä blogia ja joitain mun postauksia. Hankala olla ajattelematta syömisiä, ku tuun ja kirjotan tänne.

Mul on menny ihan hyvi, toisin välillä ahistaa ja tekis mieli repii hiukset irti.
Oon nii onnelline et mul on ainaki pari ystävää jotka välittää. Ja onneks ees yks niistä jaksaa muistaa ja soitella mulle ♥
Välil tuntuu et tahtoisin jatkaa tätä kaikkee ja alotan ensvuon taas, mut saan taas ravisteltuu itteeni ja kelaan et mitä helvetin järkee siin ois. Niimpä?
Kumpa joku osais vaa kertoo sen mulle.

Iskän kans asiat ei oo muuttunu mikskää. Mua enemmänki pelottaa se et toi psykiatri haluaa tavata mun iskän ja "hieman ravistella sitä" Haluisin vaa et mul ois taas ihana perhe ympärillä. Koitan nyt kaikkeni et saisin mun asiat kuntoo, ja jos se ei sit onnistu viimesilläkää voimilla, heitän vitut mun täydelliselle elämälle ja palaan tähän salaiseen arkeen. Toivon tosissani ettei mun tarvis.
Oon koittanu järkätä mun syömiset nyt niin säännöllisiks, ja terveellisiks. Välillä lipsahtaa ja korvaan kunnon ruoan esim sipsillä. Kaduttaa enemmän ku pystyn kuvaan, mut oon pitäny lupaukseni enkä oo oksennellu. siit mä oon ylpee.

Tiiänhän mä et mul on paljon töit viel edes, jotta mä pystyisin taistella tätä vastaan. Mut kyl mä tiiän et jos tosissani haluun jotain, onnistun siinä.
Eli kysymys kuuluu, mitä hittoa mä oikeen haluun?

Välillä on päiviä jolloi mä en tiiä yhtää kui päin olisin, eikä mikää tunnu missää.
Välillä ehkä masentaaki, ku väkisin koitan muuttaa mun suuntaa(ehkä) kohti parempaa.
Kai se on loppujen lopuks hyvä?

Välillä taas mä kaipaisin nii paljon jotain ihanaa poikaa vaa pitää musta huolen.
Mut ehkä mä en sais oottaa enempää,koska en osaa enää seurustella kenenkää kanssa.

ps. Mul on ollu teit kauhee ikävä, ja oon lukenu teiän postauksia. Vaik se on ollu vaikeeta ja herättäny uusii asioita syömisestä. En mä silti haluu lopettaa lukemast blogejanne ♥ no waay

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Uudet tuulet puhaltaa nyt mun blogissa.


Mä en tiiä mistä alottaisin. Oli niin hankala tulla tänne kirjoittamaan kun olen vieläkin ihan sekaisin.
Koko viikon ajan olen heitelly itselleni kysymyksia terveen ja sairaan elämän väliltä.
Plussaa ja miinusta kummastakin.
Arvaatteko mitä? Terve elämä näytti voittavan.
Oon jo kaua harkinnu taas, parantuvani ja lopettavani tän kokonaan.
Mut nyt se tuntuu sitlä et pystyn. Vaikka pari ystävää tietää täst ja tukee mua täs. Mä pääsen heidän avulla nii pitkälle ja ainaku oon taas hajoamassa tai murtumassa maaha, uskon ja toivon et ne varmistaa mut taas ylös.

Toinen syy tähän on; eilisen illan vietin Jorvissa(sairaalassa) päivystyksessä. Lähettii sinne koska koko pitkän viikon mua oli huimannu ja puristanu keuhkoista, särkeny päätä. Syön nyt kolmatta päivää normaalisti ja hei ihanat ihmiset tää ei tunnu niin pahalta. Mä vaan tajusin et tuhoon mua koko ajan. Mut en usko silti et tää johtuu mun pienistä paastoista tai jos oon syöny huonosti. Tiiän et mus on nyt jotain muutki vialla.
Äiti ja isä jankuttaa nyt koko ajan tota ruokaa, ainaki viimestää ku oon meinaillu pyörtyy. "EIhä toi sun syöminen oo mistään kotoisin" ne on nyt keskustellu keskenää ja tullu tulokseen et mun verensokeri on liian alhaalla. No luulis et se ois tasaantunu tässä kolmen päivän aikana ku oon syöny tosi hyvin liian hyvin. Seuraavaks iskält tuli siel sairaalas tällästä "Susta tulee koht joku anorektikko tota menoo" Mä katoin sitä vihasena et; mitä vittua, oon syöny helvetin hyvin vaikka ei oo ruokahalua.

Mut mä tiiän et pääsen tästä pois. En halua olla tässä samassa pisteessä enää parin vuoden päästä. En halua. Oon niil rajoil just nyt "pääsen vielä irti, jos nyt lopetan"

Mua ei oo ehkä koskaa pelottanu nii paljo ku eile illal ku taju meinas lähtee ja sen jälkee kauhee pistos rinnassa. Olo helpottu saatuani nopeasti siskoni astmalääkettä. Lääkärit on toivottomia, ne ei löytäny mitään ja sanoivat vain (Neljä tuntia jonotettuani) "Tää voi olla jotain alkavaa virusta" hienoa. Iskä ja äiti haluis mut verikokeisii, mut en vaa jaksais mennä. Meen huomenna ehkä jos päänsärky jatkuu.

Mä vaan toivoisin et näkisitte,kuinka paljon teillä on kaikkea hyvää elämässä, ja kuinka kaikki ne hyvät asiat selättäis tän syömisvammailun.

Eikä oikeesti koskaa voi herää liia myöhäs, tää on mmun toine yritys nousta ja toivon et viimenen, toivon et sinnittelen pinnalla. Mun ystävien ansiosta.
Tästä päivästä läöhtien opettelen arvostamaan itteeni Koska en voi tehä enään mitään ja uskon että olen jo tarpeeksi haukkunut mua ja nyt on ehkä aika kääntää elämä paremmille raiteille terveelliseen elämään.
Nyt tuntuu vain niin hyvältä hetkeltä kokeilla oikeita ruoka-aikoja, ei enään kauheita mättöjä näännyksissä vaan hyvää ja terveellistä ruokaa. Ekä tää mun elämä tasapainottuu tästä :>
Toivon niin..

Yritän ja käännänkin tämän blogin suunnan "parantumiseen ja terveelliseen elämään" ja se lähtee tästä postauksesta. Toivon, että haluatte silti vielä lukea blogiani.
Koitan ja luenkin teidän blogejanne voimieni mukaan, en halua vain enään kääntää päätäni.

Kiitän teitä suuresta tuestanne, merkaatte mulle tosi paljon ja toivon, et tekin pystyisitte kääntämään vaikka tosi terveelliseksi elämänne, se vaatii vain paljon tahtoa. kaikki pystyy siihen ♥

huh sainpas sanottua, kiitos.
xoxo ssecret

lauantai 14. marraskuuta 2009

fuck I need help

tulin vaa kertoo et painan nykyään paljon ja oon vaa lihonu ja lihonu, hävettää niin paljon et en voi lopettaa syömist.

Hävettää vielä enemmän et tiiän koko ajan et syön ja syön mut en voi lopettaa..

Itkettää etten voi ees kelata muuta ku ruokaa tai oksentamist.
Haluun lopettaa tän. vittu.

perjantai 13. marraskuuta 2009

ja kohta kuuluu poks..


Ei ei nyt ei mee hyvin, hetki sitten kaikki oli hyvin. Kaikki oli helvetin hyvin.

Paino oli se 48.7kg ja mitäs se nyt on 49.9kg
Kelatkaa KILO tullu parissa päivässä.

Pää hajoo
Pää hajoo
Pää hajoo
Pää hajoo
.........

Kai se on pakko alkaa taas jotenki ryhdistäytyy, emmä ees sillee haluu mut emmä haluu painaa 60kg ja jatkaa syömistä.

Voi vittu mitä mä teen?
Koht ei auta muuku jatkaa vaa oksenteluu vaik en haluis..
Saatana.

Ainii kävin tänää uimaski, tosin vaa vähä ku piti varoo korvia korvatulehuksen takia.
Hmm ja vitutus on korkealla !

Kipeänä kotona joten haastetta kehiin !


Palkinnon saaneen täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
Kiitoksia haasteen antamisesta http://dreamingofbeingthinner.blogspot.com

Seitsemän asiaa:

1. Minulla on pikkuvelija ja pikkusisko
2. En ole koskaan elämässäni tullut jätetyksi -Seurustellessa siis.
3. Jos haluan minulta löytyy oikeasti tietyissä tilanteissa hyvä luottamus itseeni.
4. Rakastan kaikkia makeisia yli kaiken, samaan aikaan kuin vihaankin.
5. Olen todella vaikea ihminen, joissain ihmissuhteissa.
6. Ajattelen todella vaikeita asioita, ja saan itseni pelkäämään asioita.
7. Olen todella (vähän liiakin) empaattinen muita kohtaa, Tulen helposti surulliseksi ja olen välillä liian pessimistinen vaikka siihen ei olisi syytä.

Haastan
;
http://anatempation.blogspot.com
http://ginnygoesthinspo.blogspot.com
http://doyoulikeitenoughtowearit.blogspot.com/
http://olehiljaanyt.blogspot.com/
http://everyrosewilldie.blogspot.com
En jaksa enempää, vastauksia kehiin :>


Ps. Aamupaino oli nyt se vitun mahtavat 49.9kg, 6päivän päästä uusi aika psykiatrille ja oon lihonut siinä välissä aika mukavasti. Pitäisköhän taas koittaa vähentää mättöä? En kehtaa muuten oikeesti mennä sinne. Ellen saa painooni siihen vähän alle 49kg. Eli tässä on vähä päälle kilo taas pudotettavaa.

torstai 12. marraskuuta 2009

Lihomisfobia


Mun ajatukset meni sekasin tänään noin kello 12.3. Ku mä istuin koulunpenkillä ja opiskelin matikkaa.

Mä hätkähdin yhtäkkiä ja tunsin kuinka vajosin ulos maailmasta ja tajusin et ei hitto mä pyörryn, pyörryn ihan just ja kaadun. Tuo tunne ei ollut keinumista tai pyörimistä ''vaan tyhjä olo,kuollut olo'' Mä tajusin mömmertää terkkarille ja selittää tapahtunutta ja samalla 'kuumeista tilaa'.

Soitettii heti terveyskeskuksee ja revittii sieltä mulle aika, joo mulla on jonkun sorttinen korvatulehdus, kuulemma ihan mukavan kokonen.

Kirjoittaminen keskeytyy jällleen tääs iskän ja siskon tappelemiseen, mä koitan peittää tota huutoo kovalle musiikilla.

Ku mä meinasin pyörtyy, se oli pelottavaa. Ei normaali pyörrytys tunne vaan sellanen PUM, ihanku sydän ois pysähtyny. Mä ehkä havahduin, ja jos totta puhutaan mun täytyy myöntää et mä valitsen laihuuden-terveyden väliltä ton terveyden. Oikeesti, ehkä ensimmäinen askel parempaan- parantumiseen.

Etten mä nyt harppais liikaa ja uskottelis itelle 'Nyt alan sit taas syömään ja lihomaan'
Ensimmäinen sopimus itteni kanssa on se, että syön nyt kunnolla ajan jollon oon kipeenä, tervehdyn nopeammin ja pääsen urheilemaan.

Kaikkein pahinta tässä on se, että tiedän olevani kohta lähtöpainossa. En saisi sen antaa musertaa itseäni. Toki mua lohduttaa ajatus- Aina voi alottaa uudestaan . Mut sekin on jotenkin niiin turhauttavaa!

Kyllä mä tiiän et vähennän taas ruokaa ja sama kierre, kun oon terve. Huomasin vaan tänään syötyäni kunnon aamupalan
leipää appelsiinimehua kaksi jugurttia.
Nyt ruokaa, riisia kanaa
jälkkäriks rahkaa.
Illalla ehkä jotain herkkuja.


Tuntuu niin oudolta ja pelottavalta, lihominen se pelottaa.
Aamupaino oli 49.3kg ja mähän oisin ihan hyvin voinut elää noilla leivillä ja hedelmillä, mut ehkä mä tajusin et en selvii sillä.
Eli ainakin kahden päivän ajan on suunnitelmissa vaan syödä kunnolla ja tervehtyä.

Eniten mua hävettää tulla tänne kertomaan 'kuinka paisun' tai jos oon epäonnistunu syömisissä' tai jos te olette vain laihtuneet ja laihtuneet ja mä paisunu.

Oon kans huomannu et tää blogi saa mut välil nii maahan.
Mut halusin tulla ilmottaa tänne kans, et oon ollu nii hyvinvoiva tänään, vaikka ooki kipeä. En muistanu et ruoka ja energia tekee näin paljon ihmeitä ♥ Miten ihana tunne onkaan kun ei näe nälkää. Aamutunne ei sitten ole enää niin ihana, mutta mun on pakko taas jälleen oppia elämään.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kaipaan ja rakastan sitä tunnetta


Tulin vielä ennen iltaa tekemään tänne seuraavan viikon suunnitelman;

Aamupala: On joko koulussa salaattia sopivasti ja kaksi pientä kauhallista ruokaa.
n.200kcl(?)

Kello 14-16: kupillinen puuroa 130kcl

Kello 18-19 Kaksi ruisleipää kinkulla 130kcl
(Puuro tai leivät voivat vaihtaa paikkaa riippuen näläntunteesta.

(Jos mahdollista)Lenkki/kuntoilu sijoittuu yleensä klo 20 jälkeen.

Kello 20-21 Greippi/Omena+ vähän raejuustoa 120kcl(?)

Total noin: 580kcl

Tuo lukuhan voi aina välillä heitellä <: siihen pyritään!



Anonyymi kirjoitti...

Ootko lukenu Kira Poutasen kirjan IHANA MERI?
Hyvää viikkoa!

olisin onnellinen jos vastaisit :)


- Tottakai vastaan :) En ole lukenut. Haluaisin kyllä, siitä on tullu nii paljon kehuja. Kuhan saisin vähän motivaatiota mennä lainaamaan sen :)

Totaa, nyt loppu veden juonti o:


http://www.tohtori.fi/?page=4031888&id=7129484

toi oli aika pelottavaa..
vaik en oo tnää nyt hullusti vettä vetäny,mut silti päät särkee ja on muutenki ''outo olo''

Ei ollu tarkotus ketään pelätytellä :-) kuhan varottaa vaan ♥

Luvattu on paljon, rikottu enemmän.


Mä itken, otan yksitellen koppeja mun isoista kyynelistä.
Kaikki on liian isoa.

Mussa ei oo mitään uutta, erinlaista. Haluan erottua.
Mä en taaskaan pystynyt siihen.
Mä arvasin sen, arvasin saatana ku menin syömään lämpimän ruuan.
Aamulla polvistuin lattialle vedet silmillä vitun 49.5kg.
Yhdestä illasta tuli lisää 800g?
Miten voin onnistua, se risotto ja pari tuck keksiä omena teetä.
Oliko tuossa muka liikaa? Tiedän että oli.

En olisi syönyt mitään kuin tuon omenan, muttä mä vittu luotin ja uskoin mun psykologiin..

''Syö nyt ihmeessä, lämmin hyvä ruoka ei koskaan lihota'' joo hevonpaskat.
Uskoin häntä.

Mul oli kauhea työ saada itteni alle 49kg, vieläku oon kipeenä ja muutenki nii kauheen heikko olo. Olin koulussakin vaan yhen tunnin ja totesin et ei vittu, en jaksa. Ku oli hypäri 3h ja päätin sitten lähtee kotiin.

Pahinta on se, etten vaan ratkea enää syömään ennen iltaa.

Oon syöny nyt jo (huom kello 13.20)
190kcl

Iltapalaksi vaikka leipä ja jugurttia
110kcl
tai
Leipä ja puuro 180kcl

Fiiliksen mukaan :>
Nyt pitää vaan kasata itteni ja ottaa niskasta kiinni.
En vain jaksais enää tyhjiä lupauksia

tiistai 10. marraskuuta 2009

Nothing to say

My dream

Vieläkin kipeä olo, kuume vaan puuttuu.
Päivä meni sikaillessa.
Risottoa söin koko pannullisen tai no melkein.
Siinä joku 600kcl?
omenaa teetä pastilleja ja muuta sontaa. Aamupaino oli ihme kyllä 48.7kg siitä on vain pienenpieni matka takaisin 49kg:loon.

Voin taas todeta '' Ei kannata nuollaista ennenkuin tipahtaa ''

Tarkotan tos sitä, et ainaku mä pääsen lähemmäs sit enemmän luulen et voin fädätä.
Surullista mutta totta.

Ps. Anteeks paska postaus, ei vaan nyt irtoo enempää >:

Pysykäää terveinä puput ♥

maanantai 9. marraskuuta 2009

Possu+ nuha =Possunuha


Mun on pakko syödä, pakko. Tällä kertaa läskit kävelevät pakosta sisään uudestaan ja uudestaan.

Oon tulossa kipeeks, tunnen kuinka possunuha koittaa saavuttaa mut, eikä mul oo mitään vastustusta sitä vastaan.

Syön nyt leivän ja greippiä. Toivottavasti olo kohenee. Omatuntoa ehkä sattuu koko yön,mutta nyt ajattelen ehkä taas kerran terveyttäni.

Eikun syömään sika ♥

Ja toivotaan et selviin tän yön >: AINIIN ja aamupaino 48.9kg tosin heitän sille hyvästit tuon iltapalan ja kakkujen jälkeen.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009


Eieiieiieii.. oon syöny koko päivän vaa leivoksia ja oksennellu. Tehny tuon saman uudestaan.

Eikä ihminen voi oppia yhdestä kerrasta?
Älä syö. Älä mässää.


Nyt se on viimenen kerta, loppu oksentamiselle. Viimeinen päivä. Viimeinen hetki.

Mätin mä sitten huomenna vaikka norsun, ni ei . Ei enään oksentamista.

Voisin ottaa jo opikseni, olen aivan ansainnut huomenna isot vaaka lukemat. Ainkun hivun lähemmäs tavotetta. Sitä kovemmin alan syömään.

Oksettava, oksettavin.
- Minä.

Hyvääää xx päivää.


Niin hyvää Is*n päivää. TEin kaikkeni miellyttääkseni, leivoin kakun ja aamulla muffinsseja.
Ajattelin että ehkä iskä taas rakastaisi mua. En saanut kumminkaa odotettuja sanoja
''voi kiitos, ihanan näkösiä'' Haista oikeesti paska.
Kohta meen antamaan mun 'herkkulahjan' ja jos kiitosta ei tuu. Mä aijon sanoa sille että etkö meinaa kiittää mistään hyvästä?

EI siitä sen enempää. Eilen olin vasta puol yksi kotona. Tulin taxilta töistä. Olin hoitamassa yhtä lasta ja rahaakin tuli ihan mukavasti =) en ollut syönyt päivän aika kuin mandariinin aamusta ja vettä.Illalla iski kauhe makeanhimo ja puutostila. Söin jokusen karkin, vitun hienoa. Kotiin päästessäni tuokaan ei riittänyt vaan aloin illallsa syömään oikeen urakalla pinaattilettuja hillon kanssa. Helvetin mahtavaa. Olin aivan varma että vaaka näyttäisi aamulla ssen 50kg, helpotuksekseni vaikka aamulla olikin kauhean turvonnut olo. Mä uskollauduin astumaan vaa'alle ja se näytti samaa kuin eilen aamulla 49.0kg Enkä voinut uskoa silmiäni. Vaan menin monta kertaa uudestaan ja uudestaan vaa'alle. Samaa se näytti.

Siinä sitten aloin leipomaan niitä muffineita. Oon hulluna taikinaan, taas mätin sitäkin ja sen lisäksi pienen palan kakkua ja kaks pikku muffinia. Jes siinä sitten tän päivän ruuat siinähän on tasan 300kcl ellei enemmän. Onneks on treenit tänään ja pääsen ehkä hieman kuluttamaan jotain ja toivoisin niin näkeväni huomenna luvun 48.9kg edes. Ti on vielä se psykiatri. Joten en voi lihota nyt. En voi nyt vaan lihota. Sille ei ole tosiaankaan aikaa. Joulu painaa päälle ja moni muukin. Lomareissukin lämpimään häämöttää jo maaliskuussa! Jos painan jouluna 46kg voin syödä enemmänkin herkkuja. Mutta jos olen vieläkin tämän kokoinen. Mun osalta joulun viettäminen jää sitten. Kiitos kuittaan tältä päivältä.

Viettäkää ihana Isän päivä, te joilla on sen arvoinen isä ♥

xoxo ssecret. Lav ya

lauantai 7. marraskuuta 2009

En mä pysty muuksi muuttuu, vaikka tahtoisin niin paljon, multa voimat puuttuu.



Edit. Vittu menin syömää äske jotain täyt rasvast taikinaa fatfatfat. Siis ahmin.
----------------------------------------------------------------------------------
Ensinnäki haluan kiittää teitä kaikkia, ihanista kommista. Saitte mut hymyileen eilen illalla.

Tämä päivä on kuitenkin ollut jo nyt aivan kauheata.
Aamu alko sillä, että iskä alkaa huutamaan mulle kun siirsin hiusharjan vessasta vähäks aikaa keittiiöön,ku sisko kävi vessassa. Mä sit sen pitkän räyhäämisen jälkee huusin sille takas jotain niin lapsellista ''Ota rusina, älä aina oikeest huuda ja valita mulle'' Te ette usko,ettekä voi kuvitella miten se sekos.. se alko uutaa mulle ihan täysii, heitti mun kamat pois keittiöst. Sekos totaallisesti siitä mun vittumaisesta rusina vastauksesta. MUN mielenterveys pettää kohta kokonaa. Se haukku mua vitun pennuks ja sano et tollasen pitäis saada selkäänsä. Anteeks anteeks mä itken taas jo toista kertaa.

Haen tukea pikkusiskostani, joka vain toteaa yhtä vihaisesti ja vittumaiseen sävyyn ''SÄ aina alotat ton kaike ja ansaitset ton'' ei asia oo nii! En mä tänääkää alottannu sitä. Mun sisko on liian tottunu mun iskän alentaviin repliikkeihin, asia ei saa olla näin. Totesin kaiken tämän jälkeen, tästä lähtien mulla ei ole isää. .. eikä siskoa. Se on kääntäny mulle selän ja vihaa mua. Mä luulin et se ois sanonu iskälle ''Lopeta, L:ään sattuu, älä jatka enään.'' mut mitään semmosta mä en kuullu. Mua riipas sydämestä nii paljon ku tajusin kuinka epätoivottu oon tänne. Nii äidille ku iskällekki. Missä mä sitten oon?! Ei mulla oo mitään paikkaa. Voisin läöhteä jyväskylään, mut mul jää koulu. Ei mulla oo varaa jättää sitä.

Mä oon ihan rikki, oon ostanu iskälle jo isänpäiväks kaikkee hyvää herkkuja, oon ajatelu leipoo sille kakun tai jotain. Kyl mä toteutan ton kaiken. Mä en vaa haluu olla täällä sne kans juhlimassa sitä. Enkä tee sille korttia en helvetissä ''hyvää isänpäivää'' Pikemminkin hyvää isätöntä. Se paskiainen ei oo ikinä pyytäny multa anteeks. Mä oon pyytäny aina. Mut enää en lannistu siihen, mä en enää kumarra tollasta, joka ei arvosta mua yhtään. Ja mun arvostus sitä kohtaan
- Sitä ei ole.

.. ja joka kerta kun nään ihanan perheen isän halaamassa lapsiaan ja kertomassa heille kuinka hän heitä rakastaa. Huomaan kuinka mä murenen maahan.

perjantai 6. marraskuuta 2009

En anna kastua mun poskien


Ekaa, ekaa kertaa musta tuntuu et voisin tosissani kuolla.
Oon iha turhan väsyny tähän. Eikä loppujen lopuks mikää apu auta.
Oon räjähtämis pisteessä. Mulla ei oo enää iskää, ei tosiaan.
Miten joku voi satuttaa niin, huutaa ja osaa hakata sanoilla maahan.
Mä oon ikuisesti vihainen iskän huora ämmälle. Se on tosissaan hajottanut mun rakkaan isän.
Se on tullu meiän kolmen väliin. Se tekee kaikkensa sen ämmän etee. Eikä se nää ku me kärsitään. Mä kerroin sille, toissa päivänä. Kerroin sille oikeesti et mä käyn nuorisopsykiatrilla. Kerroin että ne haluu tavata sen. Ensimmäinen mitä mun iskä saa suustaa :'' MITÄ sä musta oot niille sanonu?''... no kaiken. Hyvät ja pahat asiat.
Mä kaipaan sua isä. Ennen kaikki oli paremmin. Se ämmä ei ansaitse sua, mut sä oot turhan rakastunu siihen päästääkses irti. Välil must on kyl alkanu tuntuu et ansaitsette ihan toine toisenne. Eniten mua ihmetyttää et vaikka kerroin 'voin huonosti,mulla on paha olla' niin sä et reagoinu siihen mitenkää. Et muuttanu mitään ja sama piiskaus vaan jatkui.

Mä oon tosissani koko päivän sinnitelly, koittanu pysyä vahvana ja pitää silmät kuivina. Oon joka paikassa meinannut räjähtää itkuun. Se puristava tunne kurkussa on vaan jotain niin kamalaa. Koulussa, harkoissa, kotona ja viimeinen pisara oli tämä teksti. Myönnän taas heikkouteni ja päästän kyyneleet valumaan.
Mä en osaa selittää tätä tilannetta, meiän perheessä vallitsee hiljaisuus, kukaan ei puhu pahasta olosta ja kukaan ei kysele. Kaikille on ihan sama - minulle ei, ei enään.

Mä haluun mun perheen takas, se naine ei saa hajottaa tätä kokonaan.
Tiiättekö millainen on narsistinen?
- Sellainen se ämmä on.

Isä, sä et tiiä paljon mä tarvisin sua just nyt. Mut kaikki kääntää selän just ku tarvisin olkapäätä.

Mä en kaipaa sun tuoksuu,
mä en haluu sun viereen,
mä en usko sun valheit,
mä en ikävöi en paljoo.

Ajat on muuttuvii,
rikoit lupauksii,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua mun poskien
mä vastustan sitä tunnetta hassua

Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä rakastin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.

torstai 5. marraskuuta 2009

Do you hear me, when I cry


Musta tuntuu että kukaan ei enää lue näitä ketään ei kiinnosta. Vaikka tämähän on vain ''päiväkirja'' minulle itselleni.
Silti nyt tuntuu haikealta koska teistä on tullut minulle tärkeitä. Ainakun luen teidän postauksia, iloitsen jos olette onnistuneet tai olen surullinen jos tekin.
Enkä mä mitään kommentteja halua kerjätä. En todellakaan. Olen vain liian kiintynyt teihin ♥ anteeksi.

Mä Feilasin tänään. Istun ja kirjotan. Vähän väliä huomaan kuinka käteni harhautuvat reisilleni ja puristan kovaa. Päästän irti ja annan veren kiertää. Toistan tuota pari kertaa ja kiroilen,haukun ja lannistan itseäni. Tein väärin. Mä söin karkkia mä vittu söi niitä. Vaikka ei pitänyt, mähän toistin monta kertaa peräkkäin aamulla; ''Leffassa ei ole lupaa syödä karkkia ei ole, muista sillä eholla mä sinne menen'' Taas se nähtiin et mä en helvetti vie voi käydä missään, koska alan syömään ku porsas. Mä en tajuu. just ku mul meni hyvin, just ku kaikki tuntu hieman helpommalta. Aamupaino oli jo 49.3kg vaikka tuokin on helvetin paljon, pääsin sentään pari sataa grammaa alaspäin. En voi tajuta kuinka menin syömään niin paljon karkkia (200g) vaikka aamulla söin kiisseliä ja monta vitun leipää. Anteeks tää kaikki huuto. Oon vaan niii nii vihane mulle, koska mun kontrolli petti. Oon nii vitun pettyny itteeni. Joo huominen, tein mä mitä tahansa taikka olin mä sitte missä tahansa nii mä vittu syön vaa 300kcl sen on pakko pysyä siinä.

Mä en kestä tätä, mä en voi enää mennä 50kilosena sinne psykologille takas. Saisin tuntea taas häpeän sisälläni. En halua hänen saavan voiton tunnetta, että olen paisunut. Minä itse haluan saada tunteen että olen jo lähempänä.


Vaikka mä kuinka huudan pimeyteen
kukaan ei minulle vastaa
vaikka mä kuinka haen lohdutusta
kukaan ei kuule
mä sinnittelen ja sinnettelen
kunnes vajoan ja vajoan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

There is so cold


Ensinnäki mä oon ihan jäätymässä.
Istun penkillä ja tärisen, kankeat sormeni hipuvat näppäimistöllä.
Mua ahdistaa taas. Vihaan peilejä, niitä on joka paikassa. Eikä niistä pääse oikeasti karkuun. Aamupaino yllätti minut taas vaikka en osannu enää iloita siitä että eilisestä oli lähtenyt -300g, oikeastaan tuo tuntuu mitättömältä, parempi sekin kuin ei mitään. Luulin paisuneeni yön aikana, helpotuin nähdessäni luvun 49.4kg. Helpotus joka oli vain hetken.

Eikä päivä alkanut hedelmillä niinkuin suunnittelin. Vaan salaatilla ja leivällä ja pinellä määrällä kasvisnuudeleita. Eli tähän asti jo 150kcl tosin voi noi lukemat olla paljon enemmänkin, toi on ihan arvio. Sanon tähän nyt vaikka sen 200kcl,koska päivän mittaan oon syöny purkkaa ja juonu teetä ja ottanu ABCDE porevitamiinit.Eli se on se 200kcl.

On tänään ollu moniiki ilon aiheit, hyvä tuurini esim :) en voi mainita sitä tässä, koska olisi vaara että joka bongaisi minut ja tänään jaksoin ihan mahtavasti panostaa anatomian tunnilla joten olen happy =)

Tarkoitus olis mennä illal viel lenkille, mut jäädyn nyt jo viltti pääl täs kotona et saa nähä pystynks lähtee. Pakko nyt jotain lihaskuntoo on tehä.

My whole world is the pain inside me
The best i can do is just get through the day
When life before is only a memory

tiistai 3. marraskuuta 2009

Ehkä pahin paniikki ikinä


Mun piti tulla kertoo tänne eilisestä ja siit psykologi käynnistä ja kaikkea, mut mun ajatukset ja aihe harhailee ihan liikaa, niiku edellisen postauksen kommenteista voit lukea, että MUT ON TUNNISTETTU täältä. Mikä pahinta,voitteko uskoa? PELAAN EHKÄ MAAILMAN PIENIMMÄSSÄ - ja ei niin tunnetussa joukkueessa. ARVATKAAPAS kyseinen henkilö pelaa mun kanssa samassa jengissä. Tunnen hänet, tunnen. En voi käsittää sitä. Meinasin pyörtyä luettuani sanat

''Oranssit pelipaidat yms ja alotin vasta siinä jengissä:(
ja tunnistin sun mesen niin.
mulla meni polvi eilen treeneissä''


se siitä salaisuudesta lähipiirissä. Mut luotan häneen kyl sen verran, nyt meillä on vain yhteinen salaisuus ja me pidetään se.

Silti mua ihmetyttää, et millane kohtalo tää oikeen on?

Oon pahoillani tästä sekavasta tekstistä! Oikeesti, oon vieläkin ihan sekasin ja paniikissa. Tämä ei liipannu läheltä vaan osui ja upposi. Näin voi käydä vaan ja ainoastaan mulle. Miten tälläne voi olla ees mahollista?

Koitan nyt saada tähän jotain muutakin, elikkäs aamupaino oli 49.7kg todella mukava yllätys mut tuskin pysyvä. Viel täytyy emnnä lenkille sun muuta <:
Koulu ruokaa oon jo retkahtanu enne klo 11 syömää, riisiä ja kanaa kaks leipää ja äske kaks leipää. Ei hyvä tosiaankaan. Mahtavat 500kcl ei vittu. Huomen tosin kevyemmin ja salaatilla sun muulla mennään, toivottavasti.

Kummiski ei toi tunnistus juttu ollu loppujen lopuks mikää 'kuolema'- enemmänki tarkotus

PS. Tsemiä rakkaat, tarviin teitä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Jos mä vaan voisin kadota


Tiiättekö sen tunteen kun mikään ei tunnu miltään ja sä vaan haluaisit päästää kaikesta vanhasta irti. Haalia uuden elämän uuden alun, rakentaa kaiken pala palalta uudestaan. Niin mä ehkä haluaisin hävitä täältä. aloittaa alusta, olla joku muu kuin ikuinen epäonnistuja ei mä en halua enää olla sitä. Haluan olla joku muu. Haluan kasata laukun täyteen tärkeitä tavaroita ja kuvan ystävistä ja perheestä, joka hetki kun kaipaisin heitä katsoisin kuvaa. Enää en voisi satuttaa jokaista ihmistä kerta toisensa jälkeen helpottaisin heidän elämäänsä. En voi lähteä minnekkään. Mullahan on koulu, olen alaikäinen ja ainakin lompakollani on anoreksia. Minulla ei.

Olen kahlittu tähän elämään. joka ikinen päivä sisältää pienen helvetin. En onnistu olemaan yli 12 tuntia putkeen iloinen en edes tyytyväinen. Sekin on liikaa pyydetty multa. Viimeistään illalla kertaan kaiken, syömiset, tekemiset ja monet tuskaa sisältävät lauseet ja sanaharkat läpi. Huomaan välillä satuttavani itseäni ihan turhasta olenhan minäkin ihminen, joka tekee virheitä. En vain salli sitä itselleni. Ainut pahin vihollinen täällä on minä, minä itse ja se jos jokin on kauhean vaikeata myöntää.

Huomasin viikonloppuna siel fudisleiril, kuinka epätasane mun elämä on; Laihutusta syömisten lintsausta tai kauheeta mättöö.

Siel mä huomasin kuinka vaikeeta mun on syödä aamulla klo 8.30 kunno aamupala sit klo 14 lämmintä ruokaa ja sit viel kunno lounas klo 18 ja iltapala klo 21. Mua oksetti niin sikana syödä kaikkien mukana kiltisti. Olin jokaisen ruoan jälkeen niin räjähtämis pisteessä luulin jopa hetken että mahani poksahtaisi, valitettavasti ei. Muuten leiri oli ihan opettavainen ja sisälsi 5 treeniä. Eli yhteensä tunteina 7h 30min tuli treenattua+ pieni aamuhölkkä.

Mut elämä on sitä mitä teet siitä.
Enkä oo luovuttamassa, en todellakaan.
Mun pitää alkaa kiristää tahtia.
Vain yksitoista päivää aikaa olla alle 50kg.
Itsekuri missä olet?

torstai 29. lokakuuta 2009

opetit tutustumaan, ihastumaan, rakastumaan, mutta et koskaan opettanut unohtamaan.


Kylmä tuuli raiskaa kasvojani, juoksen ja juoksen. Kunnes totean en jaksa. Oon niin laiska nykyään. Eikä voimat riitä.
Oon syöny tänään ja nollannu. tehny kaksi iso virhettä

1. Ensimmäinen kierre lähtee siitä kun syön juustokasvispastaa koulussa..
2. Kun tämä on tapahtunut, menetän toivon ja syön äidin tuputtamia karkkeja ja suklaata.

3. Tuon jälkeen romahdan ja löydän itteni vessasta.

Olin jo lähellä ekaa tavotetta 50kg, moneskohan kerta kun joudun taas ylittämään sitä laihdun ja lihon- kierre ei vaan houkuttele mua kauheesti, sitä joko laihutaan sitten iha kunnolla tai sit vaan vittu syödään.

Ainut asia josta hymyilin oli aamulla puntarissa näkyvä luku tasan 50kg pitkästä aikaa tuntui että tämä voi onnistua, pitkästä aikaa tunsin kuinka voima palautui. Taisin nauttia tuosta tunteesta aamulla hieman liikaa ja nyt vain huomista painohelvettiä odotellessa.

Huomenna on lähtö fudisleirille. Joukkueen kesken onnekksi, painotamme nyt talven futsalia(sisäfudista) oikeestaan oon ihan ilone, koska tuol on säännölliset ruoka-ajat ja (ei suositeltavaa herkutella) joten en osta itelle mitään sinne paitsi ananasta greippiä omenoita ja noi kuullostaa musta aivan mahtavalta (: eli jos pysyn mun suunnitelmassa, saan viikonlopun ajan kulutettua päivässä 600-800kcl ja jos saan nipistettyä syömiseni siihen alle 800kcl niin olen todella ilonen, koska täytyy hieroa suunnitelmaa miten voin lintsata ison ruokamäärän ja keskittyä hedelmiini.

I can do it I just have to belive it

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Just get through this day


Mä laitan kädet mun kasvoille. mä en haluu kohdata mun heikkoutta. Estän kyyneleitten valumasta ja puristan silmiä yhä enemmän kiinni. Hoen ''heikko heikko heikko'' ja lopuksi väännän väkisinkin vetisten silmien päälle vaikean hymyn. Tuo toistuu joka päivä, mä monesti mietin miksi en anna itseni olla sellainen kuin haluan; Läski ahmiva paska se ois nii luontevaa, olla se joka on. Entä jos mä en halua enää olla tota. Mulla ei oo välivaihtoehtoa, on vain lihava-laiha ja haluan olla tuo laiha. Taas olen hajoamassa näppäimien päälle, hajoan tähän kylmyyteen ja päänsärkyyn hajoan tähän voimattomuuteen.

'Mitä sulle kuuluu'
Katson lattiaa ja mumisen 'Todella hyvin' ja niin mä taas valehtelin.

Ei kenenkään tarvitse tietää et oikeesti mun sydän on repeämässä kahteen.
Tästä lähtien päivässä ei tuu yli 500kcl päiviä. Oon pystyny siihen ennenkin ja pystyn nyttenki.
Tää on mun taistelu mua vastaan.

.. ja tällä kertaa mä oon vahvempi.
Tällä kertaa mä voitan. Mun on pakko tai mä muserrun ja hukun lopullisesti tähän vihaan.

Sparkling grey,
They're my own veins.
Any more than a whisper,
Any sudden movement of my heart.
And I know, I know I'll have to watch them pass away

Just get through this day

Give up your way, you could be anything,
Give up my way, and lose myself, not today
That's too much guilt to pay

maanantai 26. lokakuuta 2009

I focus on the pain


Mä vihaan itteeni.

Siinä oli kaikki tiivitettynä. Haluatte varmasti selityksen; Olen lihava, en hillitse itseäni, en syömisiäni. Mä en voi puhuu kellekkää täst, koska tää tarttuu itseinho se tarttuu nii helposti. On hetkii jolloin oon tosi onnellinen. Nyt voisin raapia mun ihon irti. Repiä jokaisen hiuksen yksitellen. Kauan mä oikee pystyn kattoo ku mätän keksii, ruokaa ja tyhjennän kaappeja. En pysty. Mä vihaan peilejä. Mä en haluis nähä itteeni. Haluisin istua neljän seinän sisällä viikon ja laihtua laihtua ja lopulta kuihtua. Toivon vaa isompaa itsetuntoo ja enemmän rakkautta.

Te ette usko kuinka tällä hetkellä vihaan itteeni. Eilen mä tein leipäveitsellä housuihin semmosii siistei revittyi reikii sillee kulutetusti. Jokasel vedel tunsi farkun läpi sen veitsen ja painoin kovempaa. Nyt haluisin sen tunteen ilman farkkua välissä. Oon varmaa sekasi, harkitsen taas viiltelemistä. Se ois nii ansaittua jokasen lisä gramman kohalla mun kehossa.

Mihin mä oon vajoamassa..


I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
Try to kill it all away
But I remember everything

lauantai 24. lokakuuta 2009

disaster


Rakas.. päiväkirja.

Voi kerro mulle miks? Miks mä en osaa olla normaalisti miks mun täytyy tehä akikesta niin vaikeeta. Voi miks mä en osaa eläää niiku kaikki muut.
Mä syön enää vaan ja ainoastaan siks et saisin itteni tuntemaan normaaliks. Sen jälkeen tunne itteni vaan lihavaksi rumaksi vastenmieliseksi. Mä en pysty. Mä mätän ruokaa nii kauan et tulee paha olo koska odotan sitä vanhaa tunnetta: Tyytyväinen ja sopivan täyteläinen olo. En saa tuota tunnetta enää millään. Oon tuhonnu itteni.

Oon kierteessä Ruoka-ei ruoka-ruoka-oksennus-oksennus-ruoka-oksennus.
Te ette usko kuinka häpeen kirjottaa tän tänne häpeen niin niin paljon. olin se tyttö joka vastusti oksentamista ja vajoamista niin alas. Here I am again. Taas mun vatsa on liian täynnä rasvaa pinaattilettuja ja vielä kerran rasvaa.

Odotan ehkä turhaan et joku tulis ja ravistelis mua ja huutais ja sais mut lopettaa.. mut loppujen lopuks kukaan ei oo tulossa.
Enkä voi muutaku todeta täällä ollaan yksin.

All my efforts to clean me
Leave me putrid and filthy
And how can you look at me
When I can't stand myself

I'm tired to be honest
I'm nobody

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

mua vituttaa miten peilin edes murrun, kun vihaan sitä tyttöö mikä must on tullu


Mä kävelen tuulist tiet pitki ja mä kuuntelen ku sade raiskaa maata.
Mun askeleet rikkoo sen pienen hiljaisuuden ja herään todellisuuteen.
Haluisin jatkaa musiikin kuuntelemista ja pitää silmiä kiinni.
Avaan oven ja olen taas helvetin keskellä, Keskellä kotia, keskellä huutoa.

Kuvittelen juoksevani lasin läpi, kuvittelen kuinka se sattuisi.
Uskottelen itselleni että se on vain pieni kirpaisu.
Syön vaikka en halua, makaroonia se on lämmintä.
Silti tunnen kuinka kylmä virta menee läpi kehoni ja istun taas tee kupin ääressä.
Tuttu lämmin ja turvallinen olo. Huomaan hymyileväni hetken, kunnes tunnen
pikkuveljeni kädet kaulani ympärillä. Konttaan pöydän ympäri pari kertaa
jahtaakseni häntä. Nauran ja hymyilen aidosti. Sydämeni sulaa hänen söpöydestään.
Maailma on oikeati kova paikka, johon täytyy valmistautua ja oppia suojautumaan.
Täytyy osata lyödä paha olo ja hymyillä helvetille päin naamaa.
Silloin sinä olet voittaja ja askeleen edellä.

.. ja koko maailma on sinun.

I don't know what to write


En osaa alottaa kirjottamaan, ja just siks must ei oo kuulunu mitään. Mä en vaa jaksa taikka halua jauhaa tänne mun epäonnistumisii. En yksin kertasesti vaan osaa olla syömättä.

Porissa oli aivan mahtavaa. oli super hauskaa. Se tiesi kylä alkoholia ruokia ja herkkuja ja lisä kiloja. Kaikest huolimat siel mä unohin kaiken semmosen. Nyt oon taas kotona ja odotan innolla mun itsekuria, jota saatan joutua odottamaan.

Eilinen meni osittain sillä et söin vaa ananas purkkeja jokusen ja kaksi jugurttia ja mandariineja. Pidän täs nyt leipälakkoo, joo luitte oikee. Mä syön ku hullu leipää joten mä oon siit vähän aikaa erossa, ja kokeilen tätä hedelmäisempä linjaa. Muutan tota taulukkoa koht. Koska aamupaino oli tasan 51kg ja oon taas tos lähtöpistees.

Katoin toissa päivänä opettajaa varmaa iha pelästyneenä, ku se virkeänä ilmotti että jossain vaiheessa tulee työksi pitää syömispäiväkirjaa anteeks mitä?! joo en todellakaan. En halua taikka kehtaa kirjottaa mitä kaikkea vedän. Saati sitten niin että opettaja pääsee lukemaan sitä. Siihen sitten varmaankin raapustan terveellisen päivän ruuan määrät. Joo niin mä teen. Koska en voi kirjoittaa siihen ''ahmin vitusti koko päivän'' taikka ''unohin syödä'' ''Söin vain hedelmiä''

Kävin kaupassa ja ostin jotain ABCDE-vitamiini poreita ja NATURDIET patukoita. Yksi patukoista on yhden aterian korvaava, hyvänmakuinen paksu suklaapatukka 200kcl ja toinen on vain kevyt suklaapatukka samaa laatua ja vain 92kcl jos ja kun mul yllättää himo suklaaseen varaudun tuohon mielummin kuin 300kcl karkkipatukkaan.

Tän päivän saldo:

Salaattia(kinkku kurkku feta tomaatti)100kcl
Ananaspurkki 70kcl
Pinaattilettuja+ Banaani 200kcl?
Aterian korvaava patukka 200kcl
+Vitamiini juoma


Tuossa 570kcl.

Illalla vielä varmaan greippi ja jugurtti tms.

Ainii ja oon kelannu alottaa semmosen pelkän ruohodieetin- ihan näin mun sanoilla. Mut teille trakemmaks nii söisin yhden viikon pelkkää salaattia (Salaatinlehdet kurkku tomaatti ananas) ja ehkä vähän kevyttä salaattikastiketta. En tiiä toimiiko, mut sen näkee sit. Mul alkaa keinot olla vähissä ja joulu häämöttää jo ihan lähellä :<

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

what I would do


Eilen mä kelasin asioit monta kertaa läpi enkä tuntenu yhtään mitään syyllisyyttä ruuista. Mä kelasin et mä pystyn tähän ja voin syyä ilman paskaa itsetuntoa.
Paino oli koko ajan heitelly siinä 50.3-5kg ja se tuntu ihan hyvältä. En edes ahminut mitään ja siinä se paino pysy. Paitsi tänä aamuna tuli muutos, mä astuin vaa'alle ja se näytti 50.9 meinasin romahtaa mun huoneen lattialle siihe vaa'an päälle. Just ku must tuntu siltä et voin antaa tän vaa olla ja syödä hyväl mielel. Huomenna lähtö kaverille Poriin ja ahistaa sillee jo valmiiks koska tiiän et syön siel. Ja pidän tosiaanki hauskaa!

Mä kyl tiiän et jos tarpeeks haluisin jotain ni tavottaisin sen. Mut ehkä mä täl hetkel haluun pitää enemmä hauskaa ja elää elämää, täl hetkel se tuntuu helvetin hyvältä <;

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Save me


mä en uskolla astua vaa'alle mua pelottaa ja mä tiiän et se näyttää taas lukemia joita en halua nähdä. Eilinen niin eilinen, se lähti todellakin käsistä mä vaan söin. kaikkea paskaa suorastaan sipsiä karkkia limua jne. Mä en oikeesti hallitse itteeni.

Haluisin jonkun lämpimät kädet mun ympärille
Mua ei varmasti pelottais nii paljoo
Vaan mä oisin turvassa.
Joten tuu ja pelasta mut.
koska mä en vaa jaksa enää.

torstai 8. lokakuuta 2009

I hate you


Mä tosiaan vihaan itteeni.
aamu alko jo isolla kulhollisella muroja tosin se autto mua jaksaa päivän pitkälle. Vaan vettä. Salkkareitten aikana mul naksahti pääs (no se ei oo uutta) söin kolme leipää vaaleeta ilman mitään tunnontuskia. ''Tässä mä pidän tän saldon'' joo tai sitten en. Vatsassa lilluu vielä tuon lisäks riisiä ja kanaa. Riisi on paskempi homma, kana ei niin. Oiskohan tuossa ruuassa ollut about 350kcl? Mahtavaa.

Tuossa on jo vitun 800kcl. Enää juon teen ja syön ehkä(lue:Todellakin) yhden vähä kalorisen jugurtin. En sentää syöny karkkia.

Päivä oli jokseenkin sekava. Mul oli uus käynti siel polilla.

Tenttausta un perheestä ja elämästä yleensäkki. Mul meinas kerta toisensa jälkee valuu kyyneleet mut purin vaa huulii yhteen. Pysyin vahvana. Kerroin kuinka en voi alkaa rauhassa illala nukkumaan koska iskä valvottaa huutamalla puhelimeen ja katsomalla telkkaria. Kerroin millainen kaaos täällä on. ''Olen sitä mieltä että meidän täytyy pitää palaveri vanhempiesi kanssa'' eieiieei, mä en ollut tuota mieltä. Mut myönnyin, koska tiiän ettei tälle muute tuu loppua. Mun on vaa kerrottva iskälle, sanon vain että käyn tuolla paniikin takia. Niiku se alkuperäne syy olikin. Syömisistä kukaan ei tule tietämään mitään. Mitä niis on ees tiedettävää? Syön aivan normaalisti ja vielä enemmänkin. - Sika

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Ikuisesti läski


Mä haluun juosta ulos huutaa täysii kaiken minkä saan must irti. Mä en jaksa näit muutoksii mä en jaksa ku suunnitelmat muuttuu. Mul muuttuu liian usein et mun pää hajoo kohta.

Jälleen kerran mun itsekuri ei pidä. Oksetan itteeni ihan helvetisti ku syön ja syön. Oikeesti mua oksettaa.

ampukaa mut, ihan luvalla se joka osuu. antaa palaa.

Suklaa karkki, kaikki toi paska on mun suur heikkous. Mä haluun pois täält kodista. Syön tääl ihan liikaa. En halua enää astua kauppaan sisään koska mun käteen tarttuu kaikkee semmost mikä ei oo sallittua. Oon lihonu koht kaiken takas. Oon nyt nii romahtamis pistees, etten tiiä mitä sanois. Tekis mieli juosta kolme tuntii putkee ja huutaa. Toisaalta voisin vaa ottaa veitsen kätee ja vetää mut kahtia puoliks kevyemmäks nyt jos menisin kolmeks tunniks juoksee oisin perill' about puolenyön aikaa. Ei houkuttele kauheesti. Oon just nyt niiiin epätoivone et haluisin vaa kätee purkin laihdutuspillereit ja *klunks.

En tajua mistä te saatte noita pillereitä! Paska vaan etten löydä keltään läheiselt sellasii et voisin vaa vähä lainata niitä. Joku vois pikalähettää mulle. Haluun painaa sen vitun 47kg !!11 nii lopettaisin sit, vittu haluun nii paljo et täs ei koht oo enää mitää järkee.
Mut mut on leimattu läskiks ja mul ei näköjää oo mitää mahllisuutta laihtuu. Oon nii epätoivone et otan vastaa iha mitä apuu tahansa

- Ikuisesti epätoivoinen läski

tiistai 6. lokakuuta 2009

I'm sorry


Ensiksi sanon, että haluan laittaa tämän blogin varmaankin salaiseksi. Lukijat ja vain minä. Joten tämä voi olla viimeinen julkinen postaus. Ja tämä niistä syistä etten halua, että tätä lukee enään vahingossakaan kukaan tuttuni.


Mä vihaan syksyy... vihaan tätä kylmyyttä. vihaan märkää ja pimeää.
Haluan kesän
haluan juosta kuivalla nurmella ja syödä jäätelöä ystävien kanssa.
Haluan olla normaali.
Haluan jättää tämän taakseni.
Haluan itseni takaisin.
Haluan lämpimän ja välittävän perheen.
Haluan rakkautta.
Haluan oman entisen itsetuntoni takaisin.
Haluan olla pieni, jota varjeltaisiin elämän vaaroilta.

Kävelen tietä pitkin, kuulen kuinka jokainen askeleeni on epävarma. Mä mietin sua, mietin sitä aikaa jolloin susta tuli mulle ku sisko. Olit mun tukena ku mun elämä luisu mun jalkojen alta. Ku mun parasystävä hylkäs mut, sä olit ensin paikalla. Enkä mä koskaa huomannu sua, niiku nyt. Mä en koskaa ajatellu et sä oot just se jota oon kaivannu. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Mä yritin ja yritin roikkua ihmisen perässä joka ei ees välittäny musta, niiku sä välitit. Kaikki tuntuu nyt vaa nii kaukaselta. Haluisin sut vaa mun lähelle, haluisin kattoo sua vaa silmii, koska mä en oo koskaa nähny nii täydellist ja hyväsydämmist ihmist ku sä. Oikeesti en koskaa. Mä en voi tajuta kuinka oon voinu satuttaa sua, ensiks kääntämäl sulle selän ja valinnu ihan vääri. Nyt satuttamal sua näil mun asioil. Kui kukaa voi tehä nii? Mä lupasin itelleni etten koskaa satuttais sua, etten koskaa sais sua itkee, etten koskaa syyttäis sua. silti mä oon tehny kaikkee tota, ja mä oon niii nii pahoillani ku sä tuit mua ja olit mun enkeli, ni mä vaa roikuin toisessa enkä huomannu sua. Nyt sä vaa tunnut nii kaukaselta ja vaik mä kurkotan ja kurkotan en yletä. Oon nii pahoillani et oon tälläne kusipää ja satuttanu sua nii paljon. Onneks sul on monta ihanaa ystävää joho voit tukeutua. Sunlaine ihmine ei koskaan tuu olee yksin. Oot ensimmäine ihmine joka on tullu mun etee ja ravistellu mua ja saanu mut tajuu asioita. Mä en vaa enää haluu saada sua itkee, enkä enää haluu satuttaa sua. Vielä kerran oon nii pahoillani. Kiitos, et oot aina seissy mun takana.
- Ystäväsi joka ei ansaitse sua.

Mä kaipaan meitä nii paljon et muhu sattuu